Jos mahdollisimman tuoreen raa’an lohen siivuttaa ohuesti, on kyseessä japanilainen sashimi. Kun lohelle vilauttaa hieman suolaa ja mausteita, kyseessä on italialainen carpaccio. Jos suola ja mausteet ovat kuivahkoja ja lohen annetaan virua niissä kauankin, on kyseessä peripohjoismaalainen graavilohi.
Tässä ollaan asteikon puolivälissä. Näin jossakin reseptissä mausteena käytetyn valkoviiniä. Valkoviini tuo mukavan lisäaromin loheen.
1 (n. 600 g)
lohifilee
1 dl
valkoviiniä
1 dl
sitruunamehua
1 rkl
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
kapriksia
Sekoita valkoviini, sitruunamehu ja suola. Anna suolan liueta.
Poista lohesta ruodot ja aseta se sopivaan rasiaan. Kaada päälle viinineste ja anna marinoitua pari tuntia.
Valuta lohi kuivaksi ja siivuta se ohuesti.
Tarjoile lohisiivut vastamurskatun mustapippurin ja kapristen kera.
Jouluaattoillallisella, la vigilia, Italiassa syödään tyypillisesti kalaa. Katolisessa perinteessä aattoiltana paastotaan, joka käytännössä tarkoittaa lihasta pidättäytymistä. Kalaruokalajeja voi syödä sitäkin enemmän.
Amerikanitalialaisessa keittiössä jouluaattoillallinen kulkee nimellä the Feast of the Seven Fishes, festa dei sette pesci. Luku seitsemän ja nimi ylipäätään ei ole tunnettu Italiassa, vaan on aivan amerikkalaista alkuperää. Seitsemän saattaa viitata vaikkapa seitsemään perisyntiin tai Rooman kukkuloihin, mutta varmuudella kukaan ei tiedä. Italiassa ruokalajien määrää ei myöskään ole rajoitettu seitsemään.
Erilaisten ruokalajien määrä on tärkeämpää kuin yksittäisen ruokalajin määrä. Tee siis suhteellisen pieniä annoksia, mutta useampaa erilaista. Uuniruoat voi tehdä hieman etukäteen ja lämmittää illalliselle.
La vigilia tuottaa teemana paljon ideoita joulupöytään. Alla on kuvattu kootusti erilaisia kala- ja kasvisreseptejä lyhyin kuvauksin ideoiksi ja sovellettavaksi jouluaaton illalliselle. Ruokalajit eivät sisällä lihaa, vaikka ei senkään syöminen perisyntiä olisi. Pääosin ruokalajit ovat eteläisestä Italiasta ja erityisesti Sisiliasta, mutta sattuu joukkoon muutama pohjoisempikin ruoka.
Jouluaattoaterian juomaksi soveltuu erityisesti perinteinen napolilainen jouluaattoillallisen viini Lacryma Christi del Vesuvio. Erään tarinan mukaan Lacryma Christi -viinin tarhat muodostuivat, kun Jeesus itki Vesuviuksen rinteillä Luciferin lankeemuksen takia.
Alkosta kyllä saa Lacryma Christiä, sekä valkoisena että punaisena, mutta pelkästään melko hintavina puolikkaina pulloina. Parempi sekin kuin ei ollenkaan!
Sisilialaiset täytetyt ja uppopaistetut riisipallot voi joko täyttää ragúlla, jättää täyttämättä tai täyttää la vigiliaa varten epätyypillisesti kalalla.
Kuivattu, suolattu turska eli baccala on joulun perusruoka useissa maissa, myös Italiassa. Kuivattu turska tulee ensin kosteuttaa, jonka jälkeen sitä voi käsitellä tuoreen kalan tapaan.
Piemontelainen kuuma kylpy, bagna cauda, sisältää oliiviöljyä, valkosipulia ja sardelleja. Se sopiikin täydellisesti la vigilian teemaan. Kuumaan kylpyyn voi dipata vihanneksia tai hyvää leipää.
Sisilialaiseen joulupöytään kuuluu olennaisesti caponata, munakoisosta, oliiveista, kapriksista ja muista vihanneksista tehty hapanimelä säilyke. Caponata sopii myös kastikkeeksi paistetun kalan päälle.
Carpaccio onnistuu lihan lisäksi myös kalasta. Valkoviinissä pikaisesti marinoitu lohi on mukavan aromaattista. Toimisi tähän muutkin kalat, joita voi syödä raakana.
Appelsiinin ja fenkolin liitto on insalata di arancen yllättävä, mutta erityisen hyvä, syvin olemus. Tämä sisilialainen salaatti kuuluu myös joulupöytään.
Missoltini on Comojärvessä elävä kala, joka säilötään kuivaamalla ja puristamalla. Herkku sopii erityisesti polentan kanssa tarjottavaksi. Kalana missoltini sopii myös jouluaattopöytään, vaikka onkin pohjoisesta kotoisin.
Munakoiso alla parmigiana on klassikkoruoka, joka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Vaikkei se sisälläkään kalaa, se on oiva lisä jouluaattoillalliselle.
Sisilian maut, eli pinjansiemet, rusinat, valkosipuli ja persilja, kohtaavat tässä jälleen kalan. Tavallisesta silakasta tulee näyttävä ja herkullinen. Muista kuitenkin käyttää tuoreita laakerinlehtiä.
Sfincione eli sisilialainen pizza muistuttaa enemmän focacciaa kuin perinteistä avopiirasta. Sfincionen päällä on reilusti tomaattikastiketta, joka saa umamin makua sardelleista. Sfincione kuuluu olennaisena osana sisilialaiseen joulupöytään. Ruokalajin erikoisuus on se, että tavallisten pizzatäytteiden lisäksi jouluisen sfincionen päälle levitetään rapean juustoista leivänmurua.
Perinteinen juusto sfincioneen on lampaanmaidosta tehty caciocavallo. Caciocavallo on mozzarellan tyyliin niin sanottu pasta filata-menetelmällä tehty juusto, jonka valmistusprosessissa juustomassa sulatetaan. Koska caciocavalloa ei hevin löydy kaupoista, sen voinee korvata sekä kuivalla (ei tuoreella) mozzarellalla tai provolonella, tai miksei molemmilla. Leipämurun sekaan sekoitettu pecorino tuo pienen lampaanmaitojuuston aromin.
Leipämuruja ei kannata korvata esimerkiksi korppujauhoilla. Kunnon leivästä tehty muru maistuu huomattavasti paremmalta. Käytä tähän vanha kuivahtanut patonki tai jos vanhaa leipää ei ole saatavilla, kuivata jostakin hyvästä leivästä uunissa alle 100 asteen lämmössä sopivaa murua.
Tästä reseptistä tulee yksi standardikokoinen pellillinen melko paksua sfincionea.
taikina:
650 g
00-jauhoja
6 dl
kädenlämpöistä vettä
1/2 dl
oliiviöljyä
1 1/2 tl
suolaa
50 g
tuorehiivaa
päälle:
800 g
tomaattimurskaa
5 – 15
sardellifilettä
1
yksikyntinen valkosipuli
1
sipuli
1 – 2 rkl
chilirouhetta
250 g
mozzarellaa, provolonea tai seosta
1/2 dl
oliiviöljyä
1 1/2 tl
suolaa
1 – 2 rkl
oreganoa
mustapippuria
päällyksen päälle:
4 dl
leivänmuruja
1/4 dl
oliiviöljyä
100 g
hienoksi raastettua pecorinoa
Joulupizzan eli sfincionen ainekset.
Sekoita hiiva veteen. Mittaa jauhot ja sekoita niihin suola. Lisää sitten jauhot veden joukkoon ja vaivaa hetki. Lisää sitten oliiviöljy, ja jatka vaivaamista 5-10 minuuttia.
Samasta taikinasta valmistuisi muuten myös oiva focaccia.
Anna taikinan nousta puolisen tuntia kulhossa ja levitä se sitten uunipellille. Yritä levittää taikina mahdollisimman tasaiseksi. Anna taikinan nousta sitten pellillä toiset puolisen tuntia.
Valmista sillä välin tomaattikastike ja leivänmuruseos. Valuta pienireikäisessä lävikössä jonkun verran nestettä pois tomaattimurskasta. Lämmitä sitten tomaattimurska, öljy ja sardellifileet kasarissa. Lisää suola, pippuri ja chilirouhe, ja keitä kunnes sardellit ovat hajonneet kastikkeeseen. Lisää lopuksi kuivattu oregano.
Sekoita leivänmurut, oliiviöljy ja raastettu pecorino keskenään.
Levitä tomaattikastike taikinan päälle, ja raasta tomaattikastikkeen päälle juustot. Levitä juuston päälle vielä leivänmuruseos.
Paista sfincione uunissa alalämmöllä 180 asteessa noin 45 minuuttia. Kun sfincione on kypsä ja rapeapohjainen, ota se viilenemään. Leikkaa sfincione neliönmuotoisiksi paloiksi hieman jäähtyneenä.
Söin joskus hyvää rapupastaa Portoveneressä, Cinque Terren eteläkärjessä Italiassa. Rapupastan erikoisuus oli se, että äyriäiselle epätyypillisesti ravunliha oli keitetty ylikypsäksi niin, että se oli hajonnut pieniksi palasiksi. Näin kastikkeeseen saadaan myös muhentumaan loistava maku!
Ravunpyrstöjen muhentumisessa kestää aikansa. Tunnin keittämisellä ravunpyrstöjen pitäisi alkaa hajoamaan. Tässä reseptissä ravunpyrstöjä keitetään kermassa. Välillä sekaan on lisättävä vettä, ettei kastike kuivu kasaan.
Myös pikaversio on mahdollinen käyttäen säilykerapua. Säilykeravun lihaa löytyy jostain syystä Venäjä-hyllyiltä eri kaupoista. Säilykerapu maistuu kuitenkin melko säilykkeiselle, mutta toimii paremman puutteessa yllättävän hyvin.
200 g
ravunpyrstöjä tai säilykerapua
2
valkosipulinkynttä
2 dl
kermaa
2 rkl
tomaattipyrettä
1
laakerinlehti
100 g
parmigiano reggianoa
valkopippuria
suolaa
trofiepastaa
Nyhtörapupastan ainekset.
Pilko valkosipuli hyvin pieneksi. Lämmitä tilkka oliiviöljyä ja paista valkosipulia hetki. Lisää tomaattipyre, laakerinlehti ja kerma.
Jos käytät ravunpyrstöjä, lisää ne nyt ja hauduta kunnes ne alkavat hajota. Lisää sitten juusto.
Jos käytät säilykerapua, lisää rapu ja raastettu juusto. Lämmitä kunnes ravunliha on tasaisesti seonnut kastikkeen joukkoon.
Mausta valkopippurilla ja suolalla.
Keitä trofiepasta al denteksi. Sekoita kastike ja pasta keskenään ja tarjoile.
Caponata on italialainen munakoisosäilyke, joka tuoreena on erityisen erinomaista. Friteerattu munakoiso yhdistyy siinä syvän makuiseen agrodolce-, eli hapanimelään, tomaattikastikkeeseen. Valmiin lopputuloksen voi säilöä purkkeihin joko sellaisenaan, tai paistetut munakoisot ja kastike erillisinä. Paistetut munakoisot kannattaa pakastaa.
Caponata sopii erittäin hyvin joulupöytään. Sitä voi myös käyttää erilaisten kalojen päällä kastikkeen tapaan.
Alla oleva resepti on yhtä keskikokoista munakoisoa kohden, joten siitä on helppo kertoa määrät munakoisojen määrällä.
1
munakoiso
1
tomaatti
1/2
pieni sipuli
1
sellerinvarsi
1 rkl
kapriksia
100 g
oliiveja
1 tl
tomaattipyrettä
1/4 dl
valkoviinietikkaa
1 rkl
sokeria
suolaa
oliiviöljyä
Caponatan ainekset.
Pilko munakoisot kahden-kolmen sentin paloiksi. Suolaa munakoisot ja anna niiden levätä puolisen tuntia lävikössä. Suolaa ei tarvitse lopuksi huuhtoa pois.
Siivuta sellerinvarsi ja pilko sipuli pieneksi. Kalttaa tomaatti, poista siitä kuoret ja siemenet. Pilko jäljelle jäävä tomaatin liha sellerinvarren palojen kokoisiksi paloiksi. Puolita oliivit.
Lämmitä sopivasti oliiviöljyä munakoisojen uppopaistamista varten. Uppopaista munakoisot sitten kullanruskeiksi. Ota valmiit munakoisot lävikköön, jotta niistä valuu turha öljy pois.
Lämmitä pannulla reilusti oliiviöljyä. Paista selleriä ja sipulia hetki öljyssä, ja lisää sitten tomaatti ja -pyre. Paista seosta hetki niin että seos muuttuu kastikemaiseksi. Lisää sitten etikka, sokeri ja suola.
Tarjollepannessa sekoita paistetut munakoisot ja kastike keskenään. Tarjoile caponata hyvän leivän kera.
Tämä uunikalaresepti voisi olla mistä tahansa Välimeren maasta, ehkäpä kuitenkin eniten Italiasta. Sama resepti toimii sekä uunissa että grillissä. Vain paistotapa eroaa.
1
kokonainen vaalealihainen kala
1
sitruuna
yrttejä (esim. rosmariini, timjami, persilja)
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
Kalan ainekset.
Suomusta kala jos sitä ei ole valmiiksi suomustettu. Suolaa kala sisältä ja ulkoa.
Avaa kalaa hieman vatsaontelosta taaksepäin niin, että myös pyrstöpäässä mausteita saa kalan sisään.
Halkaise sitruuna pitkittäin. Tee toisesta sitruunan puolikkaasta siivuja ja toisesta lohkoja.
Levitä kalan sisään mustapippuri ja yrtit, ja asettele sitruunasiivut kalan sisään.
Roiski kalan päälle hieman oliiviöljyä.
Paista kalaa 20 minuuttia 180 asteessa ylä- ja alalämmöllä. Lopuksi vaihda uuni kiertoilmalle ja nosta lämpö 200 asteeseen 5-10 minuutiksi.
Gnocchi alla sorrentina on yksinkertainen ja herkullinen pastavuoka, joka on nimensä mukaisesti kotoisin Sorrentosta. Gnocchien lisäksi vuoka sisältää pääraaka-aineina vain tomaattia ja mozzarellaa.
500 g
gnoccheja
800 g
tomaattimurskaa
1
laakerinlehti
3
valkosipulinkynttä
250 g
mozzarellaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
Gnocchi alla sorrentinan ainekset.
Lämmitä tomaattimurska kattilassa oliiviöljyn, suolan, pilkotun valkosipulin ja laakerinlehden kera. Tarkista suola. Lisää sekaan gnocchit ja kaada seos uunivuokaan.
Kuorruta uunivuoka mozzarellalla ja paista puoli tuntia uunissa 200 asteessa.
Parosmia on hajuaistin häiriö, jonka takia tutut hajut alkavat haista erilaiselta, useimmiten pahalta. Parosmia oli ennen vuotta 2020 melko harvinainen sairaus, mutta koronapandemian myötä siitä tuli yhtäkkiä suhteellisen yleinen. Pahimmillaan koronan seurauksena parosmia voi kestää kuukausia. Parosmian syynä epäillään olevan esimerkiksi hajuhermon hermosolujen osittainen tuhoutuminen.
Tyypillisiä hajuja, joita parosmia muuttaa, ovat sipuli, valkosipuli, liha ja paahdettu aromi. Näitä sattumalta yhdistää se, että kaikkien näiden hajujen takaa löytyy ainakin muutamia rikkiyhdisteitä. Valitettavasti nämä kaikki ovat myös herkullisia hajuja, ja niitä ilman on vaikeaa tehdä herkullista ruokaa.
Tässä on kuitenkin suhteellisen herkullinen risotto, joka välttää nuo parosmian muuttamat tyypillisimmät aromit. Lihaperäiset aromit on korvattu umamia tuovalla misotahnalla. Tuoreet herneet tuovat vaihtelua risoton perusmakuun. Lisäksi herneillä saa aikaan kermaisuutta, johon yleensä tarvitsee suuremman määrän voita ja juustoa.
4 dl
arborioriisiä
3 dl
tuoreita herneitä
3 dl
valkoviiniä
3
laakerinlehteä
1/2 tl
fenkolinsiemeniä
2 rkl
misotahnaa
1.5 l
vettä
(100 g
raastettua parmigiano reggianoa)
minttua
(oliiviöljyä)
Hernerisoton ainekset.
Risotto valmistuu muuten kuin tavallinenkin, mutta lisäksi on valmistettava hernemassa. Kuori tuoreherneitä tai käytä pakasteherneitä, mutta tuoreet herneet maistuvat jokatapauksessa paremmilta.
Lämmitä vesi ja lisää sinne misotahna ja laakerinlehdet. Lisää hieman misolientä herneiden joukkoon ja soseuta herneet.
Oliiviöljyn tuoksu saattaa myös muuntua parosmian myötä. Kannattaa kokeilla, millä öljyllä tämän onnistuu tekemään.
Lämmitä öljy pannulla ja lisää siihen riisi. Sekoita kunnes öljy peittää riisinjyvät. Lisää sitten valkoviini.
Anna valkoviinin imeytyä hitaasti riisiin. Lisää sitten misolientä ja toista tätä prosessia aina kun neste on imeytynyt ja haihtunut.
Noin kymmenen minuutin kohdalla lisää hernemassa. Jos käytät juustoa, lisää sekin. Sekoita hyvin ja anna nesteen imeytyä ja haihtua.
Noin 20 minuutin kohdalla risotto on valmista. Maistele riisiä ajoittain loppua kohti, jotta riisistä tulee al dente.
Lisää tarjoiltaessa päälle kuivattua, tai miksei tuorettakin, minttua.
Ossobuco alla milanese on parhaita italialaisia patoja. Nykyään oikeaa lihaakin saa usein kaupasta: naudan potkasta leikattuja paksuja siivuja, jotka sisältävät luun. Luuydin viimeistelee ossobucon maun.
n. 1 kg
naudan potkan paloja luineen.
1-2 rkl
voita
hieman
vehnäjauhoja
1
porkkana
1
selleri
1
sipuli
3
laakerinlehteä
hieman
timjamia
hieman
rosmariinia
hieman
oreganoa
2 rkl
tomaattipyrettä
4 dl
valkoviiniä
1 rkl
kanafondia
suolaa ja mustapippuria
Ossobucon ainekset.
Pilko selleri, porkkana ja sipuli pieniksi kuutioiksi battutoa varten.
Jauhota lihat kevyesti vehnäjauhoilla. Lämmitä voi pannulla ja ruskista lihat. Kun lihat on ruskistettu, lisää battuto pannulle ja kuullota hetken aikaa.
Lihat saavat väriä.
Lisää sitten valkoviini, tomaattipyre, yrtit ja kanafondi. Anna padan porista kannen alla vähintään puolitoista tuntia.
Tarkista lopuksi suola ja lisää tuoreeltaan rouhittua mustapippuria.
Lisukkeeksi on valmistettava gremolata, persiljasta, valkosipulista ja sitruunankuoresta syntyvä seos. Gremolata lisätään annokseen joko pöydässä tai valmiin annoksen päälle.
1 puska
persiljaa
1/2
sitruunan kuori raastettuna
1
yksikyntinen valkosipuli
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
Gremolatan ainekset.
Silppua ainekset pieniksi ja lisää tilkka öljyä. Lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan.
Pecorino, päärynä ja pähkinät yhdistetään usein italialaisissa salaateissa. Päärynän tilalle sopii myös omena, ja pähkinäksi etityisesti pinjansiemen.
omenaa tai päärynää
pecorinojuustoa
salaattia
pinjansiemeniä
sitruunamehua ja omenamehua
Salaatin ainekset.
Kuori omena tai päärynä ja pilko se kauniiksi paloiksi. Sekoita tilkkaan omenamehua pienempi tilkka sitruunamehua ja pyörittele omena tai päärynä mehussa. Tämä estää tummumisen, ja omenamehu vähentää sitruunamehun happamuutta.
Pilko pecorinojuusto samankokoisiksi paloiksi kuin omena tai päärynä.
Paahda pinjansiemenet pannulla, mutta varo polttamasta niitä. Pieni ruskeus sen sijaan sopii.
Levitä salaatti tarjoiluastian pohjalle. Sekoita omena tai päärynä ja pecorino salaatinlehtien päälle. Lopuksi ripottele päälle paahdetut pinjansiemenet.
Nälkä 