Kalakastikkeet ovat suolatuista kaloista käymisteitse valmistettuja maustekastikkeita. Kalakastikkeeseen muodostuu prosessissa erilaisia makuaineita, erityisesti vapaita aminohappoja kuten glutamiinihappoa, jotka maistuvat erityisen umamille.
Kalakastike ei ole pelkästään aasialaisen ruoan komponentti. Antiikin Roomassa tehtiin garumia, joka oli eräänlaista kalakastiketta – se tehtiin käymisteitse kaloista. Garumtehtaat sijoitettiin kaupunkien laidalle, jotta haju ei leviäisi kaupunkiin.
Italiassa valmistetaan edelleen kalakastiketta. Etelä-Italiassa Amalfin rannikolla sijaitsevassa Cetarassa valmistetaan colatura di alicia, joka on sardellien säilöntäprosessissa muodostuva nestemäinen kastike. Cetarassa valmistetulla colaturalla on denominazione di origine protetta eli DOP-alkuperämerkintä.
Colaturaa käytetään samoin kuin aasialaisiakin kalakastikkeita: tuomaan umamia erilaisiin ruokiin. Yksinkertaisimmillaan colaturaa voi käyttää spagetin tai pizzan maustamiseen. Oikein campanialaisia makuja saa aikaan käyttämällä sitä maustamaan ragùalla napoletana.
Mikäli colatura di alicia ei millän löydy, sen korvaamiseen on toki vaihtoehtoja. Korealainen anjovispohjainen kalakastike aekjeot (액젓) vastaa lähimmäksi colaturaa, sillä se tehdään eurooppalaisten sardellien (Engraulis encrasicolus) sukuisista japaninsardelleista (Engraulis japonicus). Aekjeot on myös thaimaalaiseen vastineeseensa verrattuna melko hajutonta ja miellyttävää käyttää. Viime hädässä myös thaimaalainen kalakastike kelpaa.
Ragù alla napoletana on pastakastikkeiden kuningas. Kun ragùalla bolognese perustuu lähinnä lihaan, ragùalla napoletana taas on tomaattipohjainen kastike. Kunnon ragùalla napoletana valmistetaan lihasta, tomaattimurskasta, punaviinistä ja soffrittosta eli sipulin, porkkanan ja sellerin seoksesta. Liha on usein naudan täyslihaa jauhelihan sijaan, mutta jauheliha soveltuu hyvin pikaversioon.
Napoletanaan perustuu myös amerikanitalialainen mafiaelokuvista tuttu sunnuntaikastike, jossa on lihana makkaroita, lihapullia ja muita lihoja.
Ragùun sopii myös umamia tuomaan perinteisessä sardellien säilöntämenetelmässä sivutuotteena muodostuva colatura di alici. Kyseessä on neste, joka jää jäljelle sardellien säilönnästä. Colaturaa myy ainakin turkulainen Italian Herkut. Mikäli colaturaa ei löydä mistään, hyvänä korvikkeena toimii kalakastike. En aivan tiedä, mikä colaturan suolapitoisuus on, joten en osaa sanoa suoraa suhdelukua korvaamiselle. Alla olevan reseptin määrä pohjautuu thaimaalais- ja korealaistyyppisiin kalakastikkeisiin.
Korealainen anjovispohjainen kalakastike aekjeot (액젓) on tässä paras, sillä se tehdään eurooppalaisten sardellien (Engraulis encrasicolus) sukuisista japaninsardelleista (Engraulis japonicus). Aekjeot on thaimaalaiseen vastineeseensa verrattuna melko hajutonta. Myös thaimaalaisella kalakastikkeella pärjää, mutta maku tuntuu hieman enemmän kastikkeessa.
Tämä resepti on hioutunut ajan myötä. Tomaattimurskan määrä on suhteellisen korkea, mutta osa nesteestä haihtuu haudutettaessa. Tyypillisesti käytän kastikkeessa punaviiniä, joskin valkoviini sopii myös sekaan hyvin mikäli sitä sattuu olemaan pullon pohjalla.
Soffritton teen yleensä juhlallisempaan kastikkeeseen, ja arkiruoassa käytän usein vihanneksena vain valkosipulia. Erittäin juhlalliseen kastikkeeseen käytän pieneksi pilkottua naudan sisäpaistia, kun taas arjessa naudan jauheliha tai nauta-sikajauheliha toimii hyvin.
700 g
naudan jauhelihaa tai sisäpaistia pieneksi kuutioituna
3/4 dl
kalakastiketta
3 dl
punaviiniä
2 kg eli 5 prk
Muttin tomaattimurskaa
2
porkkanaa
2
varsisellerin vartta
2
keskikokoista sipulia
2
yksikyntistä valkosipulia
4
tuoretta laakerinlehteä
1 tl
kuivattua oreganoa
1 tl
kuivattua timjamia
hieman
kuivattua rosmariinia ja salviaa
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
Ensin kastiketta varten ruskistetaan jauheliha tai kokolihapalat oliiviöljyssä, ja ruskistettu liha laitetaan sivuun. Samalla pannulla paistetaan soffritto ja valkosipulit. Kun soffritto ja valkosipulit ovat valmiit, lisätään liha ja punaviini. Kun neste on pääosin haihtunut, lisätään tomaattimurska, kalakastike ja yrtit. Tuoreet laakerinlehdet ovat huomattavasti voimakkaamman makuisia kuin kuivatut.
Tästä eteenpäin kastikkeen valmistuminen on vain odottelua. Käytettäessä esimerkiksi sisäpaistia, kestää noin 5 tuntia että liha on ylikypsää ja siten hyvää pastakastikkeeseen. Jauhelihan kanssa kastike on syömäkelpoista lähes heti, mutta pidempi haudutusaika tietty parantaa makua ja hajottaa myös jauhelihan lihaa muhevammaksi.
Kun kastike on hautunut halutun ajan, lisätään suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Tarjoa kastike haluamasi pastan kera!
Kun kastiketta näyttää jäävän yli viikon lopuksi, on mitä parhain aika tehdä lopusta kastikkeesta lasagne.
En ole aiemmin tehnyt pizzasta postausta, sillä resepti tuntuu muuttuvan kerta kerralta. Viime aikoina resepti on kuitenkin jämähtänyt melko samaan muottiin, joten tässä vihdoin pizzareseptini.
Resepti ei ole erityisesti mistään kotoisin, esim. Napolista, vaan resepti on ennemminkin sellainen jolla olen hyvän pizzan saanut tehtyä riittävän toistettavasti.
Resepti ei vaadi pitkiä nostatusaikoja tai erikoisempia temppuja. Kylmässä maustuneen kastikkeen voi tosin antaa maustua pidempäänkin, mutta muutoin resepti onnistuu arki-iltanakin. Toisaalta hieman reseptiä muokkaamalla saa aikaan paremman, pitkän nostatusajan pizzan. Tällöin hiivaa on laitettava vähemmän, puolet ohjeessa mainitusta. Taikinaa voi tällöin kohottaa esimerkiksi 24 tunnin ajan jääkaapissa ennen valmistusta.
800 g
laadukasta tomaattimurskaa, esim. Mutti
1/3 dl
oliiviöljyä
1 1/2 tl
suolaa
1 1/2 rkl
oreganoa
2
valkosipulinkynttä
1/2 rkl
sokeria
Silppua valkosipuli mahdollisimman pieneksi.
Valuta tomaattimurskasta suurin osa irtonaisimmasta nesteestä pois siivilässä. Sekoita valutettu tomaattimurska muihin aineisiin.
Anna seoksen tekeytyä vähintään puolisen tuntia, mutta ajan salliessa vaikka yön ylikin.
500 g
00-jauhoja
25 g
ruisjauhoja
1 pss
kuivahiivaa (puolet kun pitkä kohotusaika)
20 g
merisuolaa
3 3/4 dl
lämmintä vettä
1 rkl
oliiviöljyä
Mittaa jauhot ja suola tarkasti vaa’alla.
Mittaa lämmin (42-asteinen) vesi ja sekoita siihen kuivahiiva ja oliiviöljy. Sekoita nestettä niin että hiiva liukenee.
Sekoita neste jauhoihin ja vaivaa jollakin sopivalla välineellä tasaiseksi taikinaksi.
Vaivaa taikinaa vatkaimen taikinakoukuilla tai yleiskoneella noin 5 minuuttia. Lisää jauhoja tarvittaessa, mutta älä paljoa.
Mikäli kohotat pidempään, tässä välissä taikina jätetään vuorokaudeksi jääkaappiin.
Jaa taikina 3-5 osaan. Nostata jokainen taikinapallo erikseen vaikkapa erillisessä pienessä kulhossa. Vuoraa kulhot ensin oliiviöljyllä.
Nostata taikinapalloja puolesta tunnista tuntiin, mikäli teet pikaversiota. Sen sijaan jääkaappikylmän taikinan on annettava lämmetä kolmisen tuntia.
Muotoile kukin taikinapallo vuorollaan pizzapohjaksi. Levitä pohjan päälle tomaattikastike ja haluamasi täytteet. Käytä juustona mieluusti tuoretta mozzarellaa.
Paista pizza pizzakivellä joko uunissa tai grillissä. Lämpötilan täytyy olla vähintään 300 astetta.
Vahvistettu salaatti, insalata di rinforzo tai insalata rinforzata, on eteläitalialainen joulunaikaan elävä ruoka. Sen resepti koostuu käytännössä kukkakaalista ja mausteeksi siitä, mitä kaapista nyt sattuu löytymään. Päätekijä on nopeasti kiehautettu kukkakaali, joka saa maun näistä muista satunnaisista aineista. Vahvistaminen tarkoittaa käytännössä kukkakaalin ja muiden ainesten lisäämistä edellisestä päivästä jääneeseen salaattiin. Näin salaatti elää ja muuttuu päivästä toiseen. Tässä reseptissä on kuvattu tyypillisiä raaka-aineita, joita salaatin ensimmäiseen tulemiseen voisi laittaa.
Salaatti on tyypillinen joulunajan ruoka, joka voi kestää koko pyhien ajan. Miksipä sitä ei voisi tehdä vielä uutenavuotenakin, ja syödä loppiaiseen asti!
Erottele kukkakaali samankokoisiksi, suhteellisen pieniksi nupuiksi. Jotkin nuput ovat valmiiksi sopivan kokoisia, mutta isojen nuppujen kärjet ovat hankalia. Älä pilko niitä veitsellä suoraan, vaan leikkaa varsi puoliksi tai haluttuun määrään osia ja repäise nuppu osiin. Näin nuppujen rajoista tulee kauniimman luonnolliset.
Kiehauta vettä ja upota kukkakaali noin minuutiksi veteen. Varo keittämästä liikaa, ettei kukkakaalin rapeus katoa. Anna nuppujen jäähtyä.
Sekoita jäähtyneisiin nuppuihin muut esitetyt aineet paitsi sardellit ja paprikat. Paprikat ovat hauraita eivätkä välttämättä kestä sekoitusta.
Sekoita öljy, etikka, suola ja pippuri keskenään kastikkeeksi. Sekoita kastike muihin aineksiin.
Kaada seos tarjoiluastiaan. Koristele paprikoilla ja sardelleilla.
Jatka seuraavana päivänä lisäämällä edelliseltä aterialta jäljelle jääneeseen salaattiin samantyyppisiä aineksia.
Struffoli on erityisesti joulupöytään sopiva eteläitalialainen jälkiruoka, leivonnainen tai jotain siltä väliltä. Se on myös suosittu jälkiruoka amerikanitalialaisessa keittiössä. Struffoli esiintyy ainakin The Sopranosin neljännen kauden kolmannessa jaksossa.
Raasta hienolla terällä appelsiinin ja sitruunan kuoret.
Sekoita jauhot, appelsiinin- ja sitruunankuoret, sokerit, suola ja leivinjauhe. Lisää sekaan pieniksi kuutioiksi pilkottu voi ja puristele se käsin kuivien aineiden sekaan. Seos on valmista, kun voi on mahdollisimman pieninä paloina.
Lisää kuiviin aineisiin munat ja viini, ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan vetäytyä jääkaapissa puoli tuntia.
Jaa taikina neljään osaan ja pyörittele taikinasta noin kaksi senttiä paksu pötkö. Pilko pötköt sentin paloiksi. Pyörittele jokaisesta palasta pallo.
Taikinapalloja.
Lämmitä öljy 180-asteiseksi.
Paista pallot erissä kullanruskeiksi. Ota ne kuivamaan talouspaperin päälle ja siirrä sitten sopivan suureen kulhoon.
Pallot paistuvat.
Lämmitä hunaja, sokeri ja appelsiininmehu kiehuvaksi niin, että sokeri liukenee.
Kaada hunajaseos uppopaistettujen pallojen päälle ja sekoita varoen.
Jos käytät hasselpähkinöitä, sekoita ne myös pallojen sekaan.
Pallot hunajaliemessä.
Kokoa struffoli tarjoiluastiaan laittamalla keskelle tarjoiluastiaa lasi, ja asettelemalla pallot lasin ympärille kranssiksi. Levitä loppu hunajaseos pallojen päälle.
Jouluaattoillallisella, la vigilia, Italiassa syödään tyypillisesti kalaa. Katolisessa perinteessä aattoiltana paastotaan, joka käytännössä tarkoittaa lihasta pidättäytymistä. Kalaruokalajeja voi syödä sitäkin enemmän.
Amerikanitalialaisessa keittiössä jouluaattoillallinen kulkee nimellä the Feast of the Seven Fishes, festa dei sette pesci. Luku seitsemän ja nimi ylipäätään ei ole tunnettu Italiassa, vaan on aivan amerikkalaista alkuperää. Seitsemän saattaa viitata vaikkapa seitsemään perisyntiin tai Rooman kukkuloihin, mutta varmuudella kukaan ei tiedä. Italiassa ruokalajien määrää ei myöskään ole rajoitettu seitsemään.
Erilaisten ruokalajien määrä on tärkeämpää kuin yksittäisen ruokalajin määrä. Tee siis suhteellisen pieniä annoksia, mutta useampaa erilaista. Uuniruoat voi tehdä hieman etukäteen ja lämmittää illalliselle.
La vigilia tuottaa teemana paljon ideoita joulupöytään. Alla on kuvattu kootusti erilaisia kala- ja kasvisreseptejä lyhyin kuvauksin ideoiksi ja sovellettavaksi jouluaaton illalliselle. Ruokalajit eivät sisällä lihaa, vaikka ei senkään syöminen perisyntiä olisi. Pääosin ruokalajit ovat eteläisestä Italiasta ja erityisesti Sisiliasta, mutta sattuu joukkoon muutama pohjoisempikin ruoka.
Jouluaattoaterian juomaksi soveltuu erityisesti perinteinen napolilainen jouluaattoillallisen viini Lacryma Christi del Vesuvio. Erään tarinan mukaan Lacryma Christi -viinin tarhat muodostuivat, kun Jeesus itki Vesuviuksen rinteillä Luciferin lankeemuksen takia.
Alkosta kyllä saa Lacryma Christiä, sekä valkoisena että punaisena, mutta pelkästään melko hintavina puolikkaina pulloina. Parempi sekin kuin ei ollenkaan!
Sisilialaiset täytetyt ja uppopaistetut riisipallot voi joko täyttää ragúlla, jättää täyttämättä tai täyttää la vigiliaa varten epätyypillisesti kalalla.
Kuivattu, suolattu turska eli baccala on joulun perusruoka useissa maissa, myös Italiassa. Kuivattu turska tulee ensin kosteuttaa, jonka jälkeen sitä voi käsitellä tuoreen kalan tapaan.
Piemontelainen kuuma kylpy, bagna cauda, sisältää oliiviöljyä, valkosipulia ja sardelleja. Se sopiikin täydellisesti la vigilian teemaan. Kuumaan kylpyyn voi dipata vihanneksia tai hyvää leipää.
Sisilialaiseen joulupöytään kuuluu olennaisesti caponata, munakoisosta, oliiveista, kapriksista ja muista vihanneksista tehty hapanimelä säilyke. Caponata sopii myös kastikkeeksi paistetun kalan päälle.
Carpaccio onnistuu lihan lisäksi myös kalasta. Valkoviinissä pikaisesti marinoitu lohi on mukavan aromaattista. Toimisi tähän muutkin kalat, joita voi syödä raakana.
Appelsiinin ja fenkolin liitto on insalata di arancen yllättävä, mutta erityisen hyvä, syvin olemus. Tämä sisilialainen salaatti kuuluu myös joulupöytään.
Missoltini on Comojärvessä elävä kala, joka säilötään kuivaamalla ja puristamalla. Herkku sopii erityisesti polentan kanssa tarjottavaksi. Kalana missoltini sopii myös jouluaattopöytään, vaikka onkin pohjoisesta kotoisin.
Munakoiso alla parmigiana on klassikkoruoka, joka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Vaikkei se sisälläkään kalaa, se on oiva lisä jouluaattoillalliselle.
Sisilian maut, eli pinjansiemet, rusinat, valkosipuli ja persilja, kohtaavat tässä jälleen kalan. Tavallisesta silakasta tulee näyttävä ja herkullinen. Muista kuitenkin käyttää tuoreita laakerinlehtiä.
Gnocchi alla sorrentina on yksinkertainen ja herkullinen pastavuoka, joka on nimensä mukaisesti kotoisin Sorrentosta. Gnocchien lisäksi vuoka sisältää pääraaka-aineina vain tomaattia ja mozzarellaa.
500 g
gnoccheja
800 g
tomaattimurskaa
1
laakerinlehti
3
valkosipulinkynttä
250 g
mozzarellaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
Gnocchi alla sorrentinan ainekset.
Lämmitä tomaattimurska kattilassa oliiviöljyn, suolan, pilkotun valkosipulin ja laakerinlehden kera. Tarkista suola. Lisää sekaan gnocchit ja kaada seos uunivuokaan.
Kuorruta uunivuoka mozzarellalla ja paista puoli tuntia uunissa 200 asteessa.
Alla parmigiana-nimellä ei sisilialaisten mukaan ole tekemistä parmigiano reggianon kanssa, vaan nimi tulisi erilaisista sisilianmurteisista sanoita, jotka vaihtelevat väittäjän mukaan: persialainen (permiciana), ikkunaluukku (palmigiana) tai viinipullojen rottinkisuojus (damigiana). Monia asioita voi tarjota alla parmigiana, mutta munakoiso eli melanzane alla parmigiana on kaikista perinteisin ja sisilialaisin.
Ruokaa varten munakoiso pitäisi ensin paistaa öljyssä siivuina. Paahtamisessa selviää kuitenkin vähemmällä öljyllä! Paahtamisen voi suorittaa kuin vaikkapa tässä reseptissä. Siivuista tehdään vuoka, jossa tomaattikastike, herkullinen juusto ja paahdettu munakoiso vuorottelevat.
Tämä resepti on jotakin sisilialaisen ja napolilaisen version väliltä. Juustojen ei tarvitse olla nimenomaan reseptissä mainitut mozzarella ja parmigiano reggiano, eikä parmigiano reggiano alunperin ruokaan ole kuulunutkaan. Tärkeää on yhdistää pasta filata -tyyppinen juusto, kuten mozzarella, caciocavallo, provolone tai scamorza, ja kova juusto, kuten parmigiano reggiano, pecorino tai grana padano.
1
iso munakoiso
400 g
hyvää tomaatimurskaa
1
sipuli
1-2
valkosipulinkynttä
1/2 tl
suolaa
1/2 rkl
sokeria
basilikaa
100 g
parmigiano reggianoa raastettuna
1
mozzarellapallo
oliiviöljyä ja suolaa
Munakoison alla parmigiana ainekset.
Siivuta munakoiso noin puolen sentin siivuiksi (esimerkiksi poikittaissuuntaan, eli pyöreiksi paloiksi). Levitä palat pellille ja ripottele päälle suolaa ja oliiviöljyä. Laita siivut uuniin 200 asteeseen kunnes ne hieman ruskistuvat. Käännä siivut halutessasi puolessavälissä.
Paahtuvia munakoisoja.
Tee tällä välin kastike: pilko valkosipuli ja lämmitä oliiviöljy kattilassa. Lisää valkosipuli ja lämmitä hetki, lisää sitten tomaattimurska ja noin 1/2 tl suolaa ja 1/2 rkl sokeria. Lämmitä hetki. Pilko basilika ja sekoita kastikkeeseen, ja laita liesi pois päältä.
Kokoa sitten parmigiano uunivuokaan: Laita kerroksittain munakoisosiivuja, tomaattikastiketta, mozzarellaa ja raastettua parmigiano reggianoa. Laita päällimmäiseksi juustoja.
Parmigiana valmis uuniin.
Peitä uunivuoka aluksi kannella, ja anna vuoan muhentua 200 asteessa noin 20 minuuttia. Ota sitten kansi pois ja laita grillivastus päälle, jotta pintaan tulee kaunis ja maukas ruskistus.
Lihaa ja juustoa kääräistynä lihan sisään kuulostaa hyvältä. Braciole (yksikössä braciola) on nimenomaan sitä. Joskus nimenä on kuvaavampi involtini di manzo, naudanlihakäärö.
Ruokalaji kuuluu ainakin sisilialaiseen ja amerikanitalialaiseen keittiöön. Tyypilliset täytteet ovat ilmakuivattu kinkku ja kovat juustot, mutta variaatioita voi aina keksiä lisää. Myös muut lihat kuin naudanliha sopivat käärittäviksi, mutta nauta on perinteisin.
Braciolen voi tehdä raa’asti jaoteltuna kahdella tapaa: useina pieninä kääröinä tai yhtenä isona käärönä. Yhteen isoon kääröön lihaksi sopii esimerkiksi flank steak. Tässä reseptissä teen useita pieniä yksittäisiä braciolia.
Koska braciolessa lihaa käytetään kääreenä, on tärkeää saada mahdollisimman ohuita ja suuria paloja lihasta. Ainakin sisäpaistista saa jokseenkin sopivia paloja, joskaan palojen muoto ei ole rullaamiseen optimaalinen. Sisäpaistia täytyy lisäksi ostaa hieman enemmän kuin vaadittava määrä, koska osasta ei saa sopivia siivuja, vaan liha on käytettävä muuhun.
500 g
sisäpaistia
1/2 dl
leivänmuruja
n. 100 g
parmigiano reggianoa raastettuna
1 rkl
silputtua persiljaa
1
yksikyntinen valkosipuli
100 g
ilmakuivattua kinkkua
400 g
tomaattimurskaa
1 dl
punaviiniä
1 rkl
vasikanfondia
oliiviöljyä ja suolaa
Braciolen ainekset.
Laita sopiva sisäpaistinpala pakkaseen pariksi tunniksi, jotta siitä voi leikata tarpeeksi ohuita siivuja.
Silppua tai raasta kuivahtanut leipä, valkosipuli ja persilja. Raasta juusto pieneksi. Sekoita kaikki keskenään.
Leikkaa jäätyneestä lihasta mahdollisimman ohuita siivuja syiden vastaisesti. Anna niiden sulaa erillään vaikkapa leikkuulaudan päällä.
Levitä jokaisen nautapalan päälle kerros ilmakuivattua kinkkua ja sen päälle kerros juusto-leivänmuruseosta. Rullaa kukin tiiviiksi rullaksi lihaa venyttäen. Sulje rulla hammastikulla.
Rullien valmistus.
Lämmitä oliiviöljy kuumaksi paistinpannulla ja ruskista kukin kääryle kummaltakin puolelta. Kasaa valmiit kääryleet uunivuokaan.
Kun kääryleet on paistettu, lisää pannulle tomaattimurska, punaviini, suola ja vasikanfondi. Lämmitä seos ja kaada se sitten tasaisesti kääryleiden päälle uunivuokaan.
Paista kääryleitä uunissa 175-200 asteessa noin 1 1/2 tuntia kunnes liha on läpikypsää.
Tarjoa pastan kera ilman hammastikkuja. Jos kääryleitä jää yli, niitä voi käyttää myös ragùun.
Kanaa alla pizzaiola, eli pizzan tyylisesti, on erittäin helppo ja nopea ruokalaji. Se sopii myös vaikkapa jämälihojen henkiin herättämiseen, eikä oikeastaan ole rajoitettu pelkästään kanan valmistukseen. Pizzaiola-nimi tulee raaka-aineista, jotka ovat huomattavan lähellä pizzaa.
Joissakin resepteissä mozzarella sulatetaan pannulla kanojen päälle, ja toisissa käytetään uunia. Uunin grillivastuksella saa mukavan värin juuston pintaan ja samalla lisämakua.
Aito napolilainen pizzaiolakastike sisältää usein myös kapriksia ja sardellia. Niitä voikin heittää sekaan halutessaan.
400 g
kananlihaa, esim. rintafilettä
400 g
hyvää tomaattimurskaa
1-2 rkl
oliiviöljyä
1
yksikyntinen valkosipuli
1/2 tl
oreganoa
1 tl
suolaa
125 g
mozzarellapallo
1/2 tl
mustapippuria
(kapriksia, oliiveja)
Kanan alla pizzaiola ainekset.
Lämmitä uunin grillivastus mahdollisimman kuumaksi.
Ruskista kanat pannulla, tai jos käytät jämälihoja, lämmitä ne pannulla pienessä määräasä oliiviöljyä.
Pilko valkosipuli ja lämmitä oliiviöljy pienessä kattilassa. Lisää öljyyn valkosipuli ja paista sitä hetki. Lisää sitten tomaattimurska, suola, oregano ja mustapippuri ja lämmitä kuumaksi.
Kerää lihat uunivuokaan ja kaada tomaattikastike niiden päälle. Ripottele päälle halutessasi kapriksia ja oliiveja. Revi mozzarellasta paloja tasaisesti lihojen päälle.
Gratinoi ruoka uunissa kun grillivastus on kuumennut tarpeeksi.
Nälkä 