Komisario Montalbano tekee tv-sarjaa seuraamattoman mielestä kahta asiaa: istuu italialaisen maatalon puutarhassa, ja syö pasta ’ncasciataa.
Pasta ’ncasciata on kuin uuniin siirretty versio pasta alla Normasta. Kummassakin pasta yhdistyy tomaattikastikkeeseen ja munakoisoon. Yhdistelmä onkin erittäin hyvä. Pasta ’ncasciatasta näkyy kahta eri versiota. Toisessa pasta paistetaan munakoisolla vuoratussa vuoassa, ja toisessa pastan seassa yksinkertaisesti on munakoisoa.
Siivuta munakoiso(t) pitkittäin. Levitä ne uunipellille ja ripottele päälle suolaa ja oliiviöljyä. Paahda munakoisoja noin 10 minuuttia uunissa grillivastuksella, mutta varo polttamasta pintaa.
Keitä pasta puolikypsäksi. Sekoita ragu, pasta ja puolet juustoista keskenään.
Valitse sopivan kokoinen vuoka ja voitele se. Vuoraa vuoka munakoisosiivuilla. Kaada pasta-raguseos vuokaan. Ripottele päälle loppu juusto.
Paista noin 30 minuuttia uunissa 175 asteessa. Anna vuoan hieman jäähtyä ja kumoa lopputulos nurinpäin lautaselle.
Helppo versio
Pilko munakoiso parin sentin paloiksi. Levitä palat uunipellille ja ripottele päälle suolaa ja oliiviöljyä. Paahda palasia kymmenisen minuuttia uunissa.
Keitä pasta puolikypsäksi. Sekoita ragu, munakoiso, pasta ja puolet juustoista.
Voitele sopiva vuoka. Kaada pasta-raguseos vuokaan ja ripottele loput juustot päälle.
Gimbap, 김밥, näyttää pintapuolisesti makisushilta. Sillä voi ollakin jotakin yhteyksiä japanilaiseen vastinpariinsa, mutta kyseessä on kuitenkin varsin erilainen ruokalaji. Samankaltaisuuksia ovat se, että kumpikin ovat merilevään käärittyä riisiä ja täytteitä. Suurimmat erot lienevät seuraavat:
Riisiviinietikan sijaan riisi maustetaan seesamöljyllä
Gimbapin sisällä on tyypillisemmin lihaa kuin kalaa
Gimbapeja ei tyypillisesti syödä soijakastikkeen tai inkivääritsukemonojen kanssa
Kuka muukaan kuin Maangchi kertoo hyvän klassisen gimbap-reseptin. Täytteinä rullassa toimivat porkkanatikut, kananmuna, pikkelöity retikka, pinaatti ja pikaisesti paahdettu nauta. Tässä reseptissä korvasin pikkelöidyn retikan tuoreella, suolatulla retikalla, ja lihana savustettua kinkkua. Kinkun savuisuus sopii yllättävän hyvin merilevän ja seesamöljyn makuihin.
6
norimerileväarkkia
500 g
lyhytjyväistä sushiriisiä
6 dl
vettä
1 tl
seesamöljyä
2
kananmunaa
150 g
pinaattia
2
isoa porkkanaa
100 g
retikkaa
suolaa
valmista lihaa (esim. bulgogia tai tavallista savukinkkua)
Valmistelu
Valmistele raaka-aineet. Tee porkkanoista ja retikasta tikkuja, ja suolaa ne reilulla suolamäärällä. Anna niiden suolaantua vartin verran, ja huuhtele sitten ylimääräinen suola pois.
Höyrytä pinaatit. Lisää pinaatteihin sitten sopivasti suolaa.
Riko kananmunat ja niiden rakenne. Lisää sekaan hieman suolaa. Öljyä paistinpannu ohuesti ja paista ohut munakas alhaisella lämmöllä kannen alla. Käännö munakas kannen avulla ja paista myös toiselta puolelta. Anna munakkaan jäähtyä ja leikkaa se sitten sentin leveiksi siivuiksi.
Keitä riisi paketin ohjeen mukaisesti. Tyypillinen ohje lienee keittää yksi osa riisiä hieman yli yhdessä osassa vettä noin kymmenen minuutin ajan kannen alla, ja antaa riisin levätä kannen alla keittämisen loputtua kymmenen minuuttia. Lisää riisiin sitten seesamöljy.
Kokoaminen
Kokoaminen tapahtuu bambumaton avulla makisushin tapaan. Asettele matolle norimerileväarkki ja 4/5-osalle sen pinnasta riisiä noin sentin kerros. Asettele sitten riisin keskelle täytteet. Rullaa rulla rullaksi aloittaen riisiä reunaan asti omaavasta päästä.
Sulje rulla käyttäen vapaata merileväarkkia. Sulkemisessa voi käyttää myös kostutettua sormea kostuttamaan merilevän, jotta se tarttuu paremmin. Purista lopulta rullaa tiiviimmäksi bambumaton sisällä.
Leikkaa rulla paloiksi mahdollisimman terävällä veitsellä.
Voikana, butter chicken eli murgh makhani, मुर्ग़ मक्खनी, on intialaisten ravintoloiden perusannos. Tarinan mukaan annos syntyi tarpeesta keksiä käyttöä jäljelle jääneelle tandoorikanalle. Uudelleen lämmitettäessä tandoorikana pelkiltään jää kuivaksi, mutta sopivassa kastikkeessa tandoorikana mehevöityy entisestään. Helpommin voikana syntyy valmiiksi paloitellusta ja luuttomasta tikka-kanasta.
Tikka-kanaa käyttäen onkin kehittynyt toinen hyvin samantyyppinen ruoka, kana tikka masala eli murgh tikka masala, मुर्ग़ टिक्कामसाला.Tikka masalan syntyperän sanotaan olevan 1960-luvulla Isossa-Britanniassa, mutta samantyyppisiä ruokia lienee ollut olemassa aiemminkin Intiassa.
Sekä voikanan että tikka masalan valmistus alkaa tandoori– tai tikka-kanan valmistuksella, jos sitä ei ole sattunut jäämään jäminä aiemmalta aterialta. Katso niiden valmistuksesta lisää täältä. Yksi annos eli puoli kiloa kanaa linkin reseptistä sopii tähän reseptiin.
Voikanan ja tikka masala-kanan ero on häilyvä. Yleisiä eroja tuntuvat kuitenkin olevan seuraavat:
Voikanassa on enemmän kermaa kuin tikka masalassa
Voikanan kastike on paksumpi ja tasaisempi
Mausteet ja valmistus on muutoin melko samankaltainen.
Silppua sipuli ja valkosipuli mahdollisimman pieneksi.
Jauha chilirouhe jauheeksi. Mittaa sen sekaan garam masala. Ota esiin myös kokonaiset mausteet.
Lämmitä voi pannulla. Lisää sekaan sipuli ja valkosipuli, ja kuullota niitä hetki. Lisää sitten mausteet, paseerattu tomaatti, tomaattipyre, hunaja ja kerma.
Hauduta kastiketta tunnin verran alhaisella lämmöllä. Lisää sitten sekaan kana paloina ilman luita ja jätä kanteen pieni rako, jotta ylimääräinen vesi höyrystyy. Hauduta vielä puoli tuntia.
Tarjoile naan-leivän tai riisin kera.
Tikka masala-kana eli murgh tikka masala
500 g
tikka-kanaa
2 cm
inkivääriä
2
valkosipulinkynttä
1
pieni sipuli
1 rkl
chilirouhetta jauhettuna
1/4 tl
garam masalaa
3
neilikkaa
3
vihreää kardemummaa
1
kanelitanko
400 g
paseerattua tomaattia
2 rkl
tomaattipyrettä
1 1/2 dl
kermaa
2 rkl
voita
2 rkl
hunajaa
suolaa
Silppua sipuli ja valkosipuli mahdollisimman pieneksi.
Jauha chilirouhe jauheeksi. Mittaa sen sekaan garam masala. Ota esiin myös kokonaiset mausteet.
Lämmitä voi pannulla. Lisää sekaan sipuli ja valkosipuli, ja kuullota niitä hetki. Lisää sitten mausteet, paseerattu tomaatti, tomaattipyre, hunaja ja kerma.
Hauduta kastiketta puolisen tuntia alhaisella lämmöllä. Lisää sitten sekaan tikka-kana.
Aito tandoorikana, तंदूरी चिकन, tehdään hyvin kuumassa tandoor-uunissa. Tandoorikana on tarkemmin kokonaisempia paloja kanaa, jotka on marinoitu jogurttipohjaisessa marinadissa. Kun samalla menetelmällä tehdään pienempiä, luuttomia paloja kanaa, on kyseessä tikka-kana, मुर्ग टिक्का. Tikka-kana valmistetaan varrastamalla palat ja paistamalla vartaat tandoor-uunissa. Tavallisella uunilla ei aivan pääse samanlaiseen lopputulokseen, mutta grillillä tätä voi jäljitellä.
Kummankin marinadi on maustettu tandoori masala-mausteseoksella. Tandoori masalan reseptin löydät täältä. Reseptin määrät vastaavat puolta kiloa kananlihaa kuten tässä reseptissä.
Tandoori– ja tikka-kanojen lihassa on tyypillisesti punainen pinta. Tämä johtuu tandoori masalassa olevasta kashmirilaisesta chilirouheesta, joka on erityisen värjäävää. Maun kanssa värillä ei kuitenkaan ole tekemistä. Kashmirilaisen chilin sijaan voi käyttää muutakin chilirouhetta, mutta tällöin väri ei jää niin hyvin kananlihan pintaan.
500 g
kanan rintafilettä tai paistileikettä, tai puolikas kokonainen kana
Tandoorikanan mausteena käytetään erityistä mausteseosta, tandoori masalaa. Mausteseos on syynä kanan punaiseen sävyyn. Aito väri saadaan aikaan kashmirilaisella chilijauheella, joka värjää kanankin punaiseksi. Usein syynä lienee kuitenkin väriaine. Hyvä chilirouhe korvannee kashmirilaisen chilin, mutta ei välttämättä värjää kanaa kirkkaanpunaiseksi pinnaltaan.
Reseptissä kuvattu mausteen määrä riittää noin puoleen kiloon tandoorikanaa.
1 rkl
hyvää chilirouhetta
1 1/2 tl
garam masalaa
2 tl
korianterinsiemeniä
1 tl
juustokuminansiemeniä
1/2 tl
kurkumajauhetta
Jauha kaikki aineet keskenään maustemyllyssä tasaiseksi jauheeksi.
Ghormeh sabzi-pata (قورمه سبزی) on Iranissa kansallisruoan maineessa. Kyseessä on happamahko, yrttinen lammaspata, jossa eri yrttien maut yhdistyvät mainioksi kokonaisuudeksi. Reseptejä on useita, mutta tyypillisesti yrtteinä on aina persiljaa, korianteria ja sarviapilan lehtiä. Sarviapilan lehtiä ei saa tuoreena hankittua kuin itse kasvattamalla, mutta pakasteesta itämaisista marketeista niitä löytyy valmiina silppuna.
Sarviapilasatoa.
Lisäksi yrtteinä on tyypillisesti jotakin sipulista (kevätsipulia, ruohosipulia tai purjoa) sekä jotakin lehtivihannesta (pinaattia, rucolaa, lehtikaalia tai muuta vastaavaa) ja joskus myös muita yrttejä. Iranilaiseen tyyliin pata sisältää myös jauhettua kurkumaa.
Padan happamuus tulee alunperin kuivatuista persialaisista limeistä. Kuivattuja limejä ja sitruunoita löytää Lähi-Idän tuotteita myyvistä marketeista. Kuivatut limet ja sitruunat ovat erittäin sitruksisen aromisia, mutta tuovat mukaan hieman savuisuutta. Kuivattu sitrushedelmä tuo pataan erityisen autenttisen maun. Tökkää hedelmään reikä kun laitat sen pataan, jotta maut pääsevät uuttumaan.
Lämmitä öljy pannulla. Ruskista siinä lammas ja sipulit, ja lisää sekaan kurkuma. Lisää kolme desilitraa vettä ja siirrä liha liemineen pataan. Hauduta tunnin verran.
Silppua kaikki yrtit ja pinaatti pieneksi silpuksi. Pinaatin voi korvata hyvin myös pakastetulla pinaatilla. Lämmitä lisää öljyä pannulla. Paista yrttejä pannulla muutaman minuutin ajan. Tämä on eri reseptien mukaan ilmeisesti tärkeä vaihe, mutta en ole varma miten paistaminen oikeastaan vaikuttaa lopputulokseen.
Lisää yrtit ja (rei’itetty) kuivattu lime tai sitruuna pataan ja huuhtele pannulta loput maut mukaan vesitilkalla. Lisää pataan kidneypavut.
Hauduta toisen tunnin ajan tai kunnes liha on ylikypsää.
Suomessa kasvavat viiniköynnöslajikkeet eivät ole merkittävän hyviä hedelmiltään. Suomen oloihin jalostettujen lajikkeiden rypäleet ovat tyypillisesti kitkeriä ja karvaita, eivätkä erityisen mehukkaita. Lehtiä niissä kasvaa kuitenkin samoin kuin Välimerellä! Pihalla oleva viiniköynnös voikin tarjota viinirypäleiden sijaan viininlehtiä kääryleiden tekoon.
Viininlehtikääryleet ovat yhdentyyppinen dolma, täytetty vihannes, joka ruokalajina on levinnyt Persiasta Balkanille asti, mutta myös kauemmaksikin. Kreikassa nimi on dolmades (ντολμάδες), muualla tyypillisesti muu muunnos dolma-nimestä. Viininlehtiä käytetään kääryleissä kesällä, mutta talvella on tyypillisesti käytössä toinen vihannes – kaali. Kotimaiset (vaiko ruotsalaiset) kaalikääryleetkin periytyvät Lähi-idästä asti. Ruotsissa kaalikääryleen nimestä tämä käy selvästi ilmi, sillä kaalikääryle on ruotsiksi kåldolma.
Tätä samaa täytettä voisikin hyvin käyttää myös kaalikääryleiden täyttämiseen. Mikäli muhennetun kaalin aromi ei innosta, viiniköynnöksen lehti on hyvä vaihtoehto silloin kun niitä on tarjolla. Viininlehtien sijaan kääryleissä voi käyttää myös mustaherukkapensaan lehtiä. Maku muuttuu tällöin hieman, sillä mustaherukan lehdet tuoksuvat itsessäänkin, mutta maku ei muutu ainakaan yhtään huonompaan suuntaan.
Latvialainen viiniköynnös Etelä-Suomessa.
Välimereisessä ilmastossa viininlehtien poimimiseen sopiva aika on touko-kesäkuu. Koska suomalaisessa ilmastossa ollaan kasvukaudessa hieman perässä, katsoisin että sopiva aika poimia lehtiä on Suomessa heinä-elokuu. Tällöin poimitut lehdet eivät ole sitkeitä, kunhan ottaa köynnöksestä suhteellisen nuoria lehtiä. Samasta oksasta ei kannata myöskään ottaa montaa lehteä. Spruce Eats kirjoittaa tarkemmin vinkkejä tuoreiden viininlehtien keräämiseen ja käsittelyyn.
Viinilehtikääryleiden perinteinen täyte on maustettu riisi. Viininlehtikääryleissä ei tarvitse välttämättä olla proteiinia. Lampaan jauheliha toimii perinteisenä hyvin, mutta sen voi myös korvata soijarouheella. Soijarouhe täytyy maustaa hyvin, kuten keittää reilusti misotahnalla, soijakastikkeella ja kalakastikkeella maustetussa liemessä.
30
viiniköynnöksen lehteä
1 1/2 dl
pitkäjyväistä riisiä
2 dl
soijarouhetta
1 rkl
misotahnaa
1/2 rkl
soijakastiketta
1 tl
kalakastiketta
2
sipulia
1 puska
persiljaa
1 puska
tilliä
1/2 dl
sitruunamehua
1 dl
misolientä
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
Viininlehtien esikäsittely
Leikkaa viininlehdistä pois varsi. Huuhtele kukin viininlehti juoksevassa vedessä.
Keitä muutama litra vettä, ja mausta se ruokalusikallisella suolaa. Kun vesi kiehuu, ota vesi pois liedeltä ja asettele lehdet kuumaan veteen muutamaksi minuutiksi.
Siirrä lehdet kylmään veteen. Lehtien kylmettyä ne ovat valmiita käyttöön.
Jos käytät kaupasta ostettuja kuivattuja lehtiä, virkistä ne samalla tavoin kuumassa vedessä.
Kääryleiden valmistus
Keitä riisi runsaassa vedessä puolikypsäksi.
Keitä soijarouhe kolmessa desilitrassa vettä. Kun soijarouhe on pehmeää, valuta vesi ja lämmitä kattilassa hieman öljyä. Lisää soijarouhe, misotahna ja soija- sekä kalakastike soijarouheeseen. Lämmitä hetki, jotta kastikkeet imeytyvät soijarouheeseen.
Silppua sipuli ja yrtit. Ruskista sipuli ja sekoita kaikki täyteaineet keskenään. Mausta suolalla ja mustapippurilla maun mukaan.
Täytä viininlehdet kuin alla olevissa kuvissa. Asettele täytettä ruokalusikallisen tai puolentoista verran lehden keskelle. Se kumpi puoli lehdestä tulee sisäänpäin on makuasia. Lehtisuonet tuovat ulkopinnalle kauniin tekstuurin, joten tapaan jättää tasaisemman pinnan kääryleen sisään.
Taita ensin sivut täytteen päälle ja sitten lehtien alaosat. Kääräise sitten jäljelle jäävä keskimmäinen sormi lehdestä kääryleen ympäri sulkeaksesi sen.
Kerää kääryleet uunivuokaan. Kaada vuokaan misolientä ja sitruunamehu. Lorauta päälle reilusti oliiviöljyä.
Kuumenna uuni 180 asteeseen. Kypsennä kääryleitä uunissa 40 minuuttia.
Sarviapila eli methi (मेंथी, engl. fenugreek) on tuttu mauste, jos ei pelkiltään niin siemeniltään yhtenä kaupan tavallisen currymausteen osana. Sarviapilaksi kutsutaan tyypillisesi rohtosarviapilaa (Trigonella foenum-graecum), mutta Kaukasuksella käytetään mausteena myös hennomman makuista sinisarviapilaa (Trigonella caerulea). Intialaisessa keittiössä käytetään nimenomaan rohtosarviapilaa.
Sarviapilan pääasiallinen makuaine on sotoloni-yhdiste. Sotoloni on mielenkiintoinen yhdiste siitä syystä, että korkeissa pitoisuuksissa se tuoksuu sarviapilalle ja currymausteelle, mutta alhaisissa pitoisuuksissa vaahterasiirapille ja karamelisoituneelle sokerille. Sitä käytetään yleisesti antamaan keinotekoista vaahterasiirapin makua.
Sarviapilan siemenet ovat tyypillisesti käytetty sarviapilan osa, jota löytyy currymausteestakin. Siemenillä on mielenkiintoinen ominaisuus: veteen sekoitettuna ne muodostavat hyytelön. Jauhettu sarviapilansiemen on pääraaka-aine jemeniläisessä hilbeh-dipissä (حلبة). Dipin rakenne on hyytelömäinen, ja vaikka maku onkin hyvä, rakenne on hieman luotaantyöntävä.
Siementen lisäksi myös sarviapilan lehtiä, kasoori methi, käytetään erilaisissa ruoissa, joko tuoreina yrtteinä tai kuivattuna. Kuten olettaa saattaa, sarviapilan lehdet maistuvat vienosti samalle kuin lehdetkin, mutta hyvin paljon hennommin kuin siemenet. Tuoreena maku on hieman kitkerä, mutta se taittuu paistettaessa. Joidenkin lähteiden mukaan lehdistä voi löytää myös sellerin tai fenkolin aromia.
Aloo methi (आलू मेथी) eli paistettua perunaa ja rohtosarviapilan lehtiä on annos, joka on paitsi herkullinen myös tuo mukavasti esiin rohtpsarviapilan lehtien maun.
Kuivattuja lehtiä voi löytää intialaisista marketeista, mutta en ole vielä löytänyt. Sen sijaan kasvatin lehtiä itse suoraan siemenistä. Pihalla siemenet eivät kasvaneet erityisen hyvin, mutta pieneen aloo methi-annokseen ne riittivät mainiosti. Käytin siemeninä Ruohonjuuresta ostettuja elintarvikkeeksi tarkoitettuja siemeniä, sillä en löytänyt kylvösiemeniä, ja EU:n ulkopuolelta tulevat mausteet taas saattavat olla gammasäteilyllä steriloituja. Ruohonjuuren siemenet kyllä itivät, mutta evät kasvaneet erityisen reippaasti.
Sarviapilasatoa.
400 g
keitettyjä, kylmiä perunoita
1
yksikyntinen valkosipuli
2
chilipaprikaa
3/4 rkl
juustokuminansiemeniä
1 1/2 tl
korianterinsiemeniä
1/2 tl
jauhettua kurkumaa
3 dl
sarviapilan lehtiä
suolaa
öljyä
Käytä perunoina valmiiksi keitettyjä ja jäähtyneitä perunoita, jotka pysyvät parhaiten koossa.
Pilko valkosipuli pieneksi ja viipaloi chilipaprika. Silppua sarviapilan lehdet.
Mittaa mausteet erilliseen kulhoon.
Lämmitä öljy pannulla ja lisää perunat. Paista perunoita kunnes ne ruskistuvat, ja lisää sitten valkosipuli, chilipaprika ja mausteet. Paista perunoita niin että valkosipulin ja mausteiden aromit vapautuvat. Lisää sitten sarviapilan lehdet ja paista minuutin verran.
McDonaldsissa on ajoittain ollut myynnissä Kimchi Beef-burgeri. Kimchin yhdistäminen burgeriin kuulostaa hyvältä idealta, mutta McDonaldsin toteutus jättää paljon toivomisen varaa.
Unikon- ja seesaminsiemen -sämpylän välissä on kaksi 100% naudanlihapihviä, kaksi viipaletta cheddarsulatejuustoa sekä bataviasalaattia ja paahdettua sipulia. Lisäksi vielä pikkelöityä punakaalia, tuoretta sipulia ja Kimchi-kastiketta. Laita pöytä koreaksi!
Ensinnäkään maun perusteella Kimchi Beefissä ei ole yhtään kimchiä, eikä edes pientä inkiväärin vivahdetta, joka voisi poiketa tavallisesta burgerista. Tuotteen kuvaus vahvistaa tämän: vain kastike on nimetty kimchin mukaan, mutta ei ole selvää onko siinä palaakaan kimchiä.
Oikea kimchipurilainen voisi sisältää seuraavan sisällön:
Japanilainen majoneesi taipuu länsimaisen tyylisessä yoshoku-ruoassa myös seesamiseksi salaatinkastikkeeksi, goma doressinghuksi (ごまドレッシング). Seesamikastike sopii tavalliseen vihreään salaattiin kastikkeeksi mainiosti.
Ravintoloissa kastike on usein turhan juoksevaa ja vetistä. Just One Cookbookin resepti on sopivan kermainen, joskin melko hapan. Tässä on melkein sama resepti.
1/2 dl
paahdettuja seesaminsiemeniä
1/3 dl
japanilaista majoneesia
1 rkl
riisiviinietikkaa
1 rkl
soijakastiketta
1 tl
miriniä
1 tl
sokeria
1/2 tl
seesamöljyä
Jauha seesaminsiemenet rouheeksi niin, että osa voi jäädä kokonaisiksikin. Lisää seesaminsiemeniin kaikki muut ainekset ja sekoita tasaiseksi kastikkeeksi. Lisää vettä jos haluat juoksevamman kastikkeen.
Nälkä 