Frijoles refritos, eli kirjaimellisesti uudelleenpaistetut pavut, on meksikolainen paputahna. Pavut sopivat dipiksi tai lisäkkeeksi erilaisille antojitoille, kuten tacoille, enchiladoille ja niin edelleen.
Pavut vaativat usein jotakin umamin lähdettä, jotta ne maistuvat parhaimmalta. Tässä reseptissä käytin umamin lähteenä kiinalaisia fermentoituja mustia soijapapuja, douchia, jotka mustapapukastikkeestakin tunnetaan.
500 g
mustapapuja
1 rkl
douchia
1 tl
jauhettua juustokuminaa
1
yksikyntinen valkosipuli pieneksi pilkottuna
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
Uudelleenpaistettujen papujen ainekset.
Paista ensin valkosipulia ja douchia hetki öljyssä, mutta älä ruskista. Lisää sitten mustapavut ja mausteet.
Mustapapuja ja mustapapuja.
Paista papuja pannulla niin kauan, että ne pehmenevät. Lisää välillä vettä, jos pavut näyttävät kuivahtavan. Kun pavut ovat jokseenkin pehmeitä, ala painelemaan niitä paistinlastalla tahnaksi. Jatka painelua ja lisää välillä vettä niin kauan, että koostumus on haluttu.
Lopuksi tahnan voi vielä käyttää tehosekoittimessa, jos haluaa oikein tasaista.
Korealainen buldak, 불닭, kääntyy suomeksi kirjaimellisesti tulikanaksi. Törmäsin buldakiin, kun googlailin korealaisia ruokia, jossa käytetään juustoa. Näin nousi esille Maangchin juustobuldakresepti. Juuston käyttäminen korealaisessa keittiössä on ilmeisesti perua jenkkien sotilastukikohtien läsnäolosta. Sotilastukikohtien ympäristössä länsimaiset raaka-aineet tulivat myös paikallisille tutuiksi ja levisivät sitten yleisempään käyttöön.
Tulikana itsessään on Maangchin mukaan melko tuore ruoka, ja ilmestynyt korealaiseen keittiöön viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Tulikanan tulisuus on peräisin mainiosta gochujang-chilitahnasta, jossa chilit fermentoidaan maltaiden kanssa ja sekoitetaan tasaiseksi tahnaksi. Gochujangia saa nykyään lähes jokaisesta isommasta marketista Suomessakin.
500 g
kanaa (rintafilettä, paistileikettä)
1 dl
gochugaru-chilirouhetta
1/2 dl
gochujang-chilitahnaa
1 rkl
soijakastiketta
3 rkl
öljyä
1 tl
jauhettua mustapippuria
1 dl
sokeria, siirappia tai hunajaa
1
yksikyntinen valkosipuli hienoksi pilkottuna
1 rkl
hienoksi raastettua inkivääriä
1
kevätsipuli siivutettuna
Tulikanan ainekset 2-3 henkilölle, jotka pitävät tulisesta.
Muut ainekset kuin kana ja kevätsipuli kuuluvat kastikkeeseen. Sekoita kaikki nämä ainekset keskenään tasaiseksi tahnaksi. Pilko sitten kana sopiviksi paloiksi, ja sekoita kastikkeeseen.
Paista kanaa pannulla niin kauan, että se on kypsää. Kun ruoka on valmis, sen voi koristella kevätsipulilla ja tarjoilla vaikkapa riisin kera. Tulikana toimii myös hyvin uudelleen lämmitettynä, joten olen käyttänyt sitä usein työlounaana, valmistaen isomman erän sunnuntai-iltana.
Antojitos tarkoittaa kaikkea meksikolaista katuruokaa: tacoja, enchiladoja, tortilloja ja niin edelleen. Tässä on resepti kanalle, jota käytän usein erilaisissa antojitos-tyyppisissä meksikolaisissa ruuissa!
500 g
kanaa (rintafile, paistileike)
1/2 dl
öljyä
1/2 dl
limettimehua
(1
limetin kuori raastettuna)
1 rkl
jauhettua juustokuminaa
1 rkl
jauhettua korianteria
2
yksikyntistä valkosipulia pieneksi pilkottuna
1 puska
tuoretta korianteria silputtuna
suolaa ja mustapippuria
Maustetun kanan ainekset antojitoille.
Kana kuutioidaan haluttuun kokoon ja siihen sekoitetaan kaikki mausteet. Tässä vaiheessa kanan voi jättää joko maustumaan, tai paistaa heti.
Hetki ennen tarjoilua kana kaadetaan pannulle ja paistetaan nopeasti kypsäksi. Ei kannata paistaa liian kauan, vaan juuri sopivasti, niin kana on erittäin mureaa.
Tarjoile vaikka tacojen välissä! Ja muista lisätä tuoretta korianteria.
Seuraavaksi on valmistettava bechamel– eli valkokastike, italiaksi besciamella. Valkokastikkeen aineiksi riittää maito ja suuriste, joka tehdään sekoittamalla 1:1 voita ja vehnäjauhoa. Suurustetta lämmitetään pikaisesti kattilan pohjalla, ja lisätään sitten vähän maitoa. Seosta sekoitetaan vispilällä, jotta siitä tulee mahdollisimman tasaista. Maitoa lisätään vähitellen koko ajan sekoittaen. Lopulta sekaan lisätään ripaus muskottipähkinää. Jos lisäksi lisää juustoa, ei kyseessä olekaan enää bechamel– vaan mornaykastike.
Lopulta lasagne kootaan paistovuokaan, vorotellen lasagnelevyjä, napoletanakastiketta, valkokastiketta, parmigiano reggiano -raastetta. Alimmaiseksi tuppaan laittaa lasagnelevyn, ja päällimmäiseksi lasagnelevyn päälle valkokastiketta ja juustoraastetta.
Tämä määrä täyttää noin 40cm kertaa 20cm -kokoisen uunivuoan. Lasagne paistuu uunissa 175 asteessa noin 45 minuutista tuntiin.
Bāo, 包, tai bāozi, 包子, on höyrytetty leipä, jonka sisällä voi olla suolainen tai makea täyte. Eräs hyvin tyypillinen bāo on täytetty char siulla, kantonilaisittain grillatulla possulla. Bāo onkin yksi hyvä tapa käyttää ylijäänyt herkullinen grilliliha!
tarpeeksi
jämäksi jäänyttä char siuta
2 1/2 dl
lämmintä vettä
1 ps
kuivahiivaa
7 dl
00-jauhoja
2 rkl
sokeria
2 rkl
rypsiöljyä
1 tl
suolaa
1 tl
leivinjauhetta
Ainakin 15 baon ainekset.
Sekoita ensin hiiva lämpimään veteen sokerin ja suolan kanssa. Sitten sekoita kuivat aineet keskenään, ja puolet kuivista aineista nesteeseen. Lisää öljy, sekoita hieman ja lisää loput kuivat aineet. 00-jauhojen ja öljyn johdosta taikinasta tulee hyvin muovailtavaa!
Anna taikinan kohota hetki, esimerkiksi viitisen minuuttia. Sitten voit alkaa tekemään bāoja. Tässä on varmasti erilaisia tyylejä, mutta minä osaan vain yhden. Pieni pallo taikinaa kaulitaan pyöreäksi taikinalevyksi, ja keskelle laitetaan noin teelusikallinen täytettä. Sitten taikinan reunoja nostetaan vastakkaisilta sivuilta niin, että bāoon tulee neljä ryppyä. Lopulta Rypyt painetaan yhteen ja pyöräytetään niin, että täytteelle ei varmasti jää reikiä tulla bāosta ulos.
Valmiit bāot laitetaan höyrytyskoriin. Niille kannattaa antaa paljon tilaa, sillä taikina kohoaa höyrytettäessä suhteellisen paljon.
Bāot valmiina höyryyn.
Kymmenen minuutin höyrytyksellä bāot lienevät valmiita! Kannattaa antaa bāojen jäähtyä hetki, sillä muuten täyte on liian kuumaa.
Char siu (chāsīu, 叉燒) on kantonilaista hieman barbeque-tyyppisesti grillattua porsasta. Char siun salaisuus on marinadissa, joka on suolainen, makea ja ylipäätään syvän makuinen. Vaikka nimi viittaakin alunperin juuri porsaaseen, voi samaa marinadia mielestäni käyttää muuhunkin.
Olen huomannut, että grillimarinadiohjeissa marinadin määrä on ainakin minulle aina liian pieni. Char siussa on tärkeää, että lihan pintaan saa paksun kerroksen tahmeaa marinadia. Grillatessa jouduin lisäämään marinadia useaan otteeseen, ja osa marinadista valuu tietysti hiilille, joten marinadia kannattaa olla paljon. Kun marinadi jämähti lihan pintaan, lisäsin marinadia niin että sitä meni mahdollisimman vähän hukkaan. Näin sain aikaan ehkä millin parin paksuisen kerroksen marinadia lihan pintaan.
Oheisella reseptillä olen tehnyt porsaan sisäfilettä ja kanan paistileikkeitä grillissä hyvällä menestyksellä. Marinoin lihoja vuorokauden. Kanan paistileikkeet olivat rasvaisuutensa takia ehdottomasti parempia, mutta porsaan sisäfile ja pihvifile menetteli myös. Jokin rasvaisempi osa porsasta lienee parempi tähän ruokaan.
En grillannut barbeque-tekniikalla, vaan olen paistanut lihat yksinkertaisesti grillissä tai grillivastuksella uunissa. Barbequearomia voisi ehkä saada lisäämällä marinadiin savustettua paprikaa.
Grillivastuksella uunissa paistettaessa lihat tulee paistaa ritilällisessä vuoassa, jotta ke eivät muhi marinadissa vaan marinadi kuivuu pintaan. Vähä kerrallaan marinadia suditaan pintaan lisää, ja pinnan tahmea makukerros kasvaa.
Lihat uunissa.
Lopuksi lihat siivutetaan suhteellisen ohuiksi, jotta niitä on helppo syödä puikoilla. Tarjoile riisin ja höyrytettyjen vihannesten kera!
Olen aiemmin vierastanut hoisin-kastiketta, (hói sīn jeung, 海鮮酱) sillä jotkut kaupasta saatavat kastikkeet ovat jotenkin kummallisen makuisia. Löysin viime kesänä kuitenkin Lee Kum Keen hoisin-kastikkeen, jota saanee kaikista Hämeentien etnokaupoista. Se on ihan kelpoa tavaraa.
Hoisin-kastiketta on kuitenkin helppo tehdä itsekin. Resepteissä vähän kummallista on se, että ne sisältävät tyypillisesti maapähkinävoita. Missään kaupallisessa tuotteessa sitä ei kuitenkaan ole, ja Wikipediakin kertoo hoisin-kastikkeen pääraaka-aineeksi fermentoidun paputahnan. Reseptejä pitää siis vähän säätää.
Alla oleva resepti kertoo ainekset, ja ne yksinkertaisesti sekoitetaan keskenään. Kastike on saman tien valmis käyttöön!
Uova in purgatorio, kirjaimellisesti kananmunat kiirastulessa, on perinapolilainen aamiaisruoka-annos. Nimen alkuperää ei kauaa tarvitse mietiskellä. Kiirastulen muodostaa tomaattikastike, jossa uppomunat kypsennetään. Ruoalla on paljon yhteneväisyyksiä Lähi-idän keittiöiden shakshukaan, jossa on italialaisten perusmausteiden basilikan ja mustapippurin sijaan myös esimerkiksi juustokuminaa.
3
kananmunaa
400 g
tomaattimurskaa
1
yksikyntinen valkosipuli
oliiviöljyä
chilirouhetta
parmigiano reggianoa
basilikanlehtiä
laakerinlehti
Ainekset kananmuniin kiirastulessa.
Ensin tehdään tomaattikastike: paista valkosipuleja hetki oliiviöljyssä, ja lisää sitten tomaattimurska, raastettu parmigiano reggiano, chilirouhe ja laakerinlehti. Anna keittyä hetken makujen tasaantumiseksi, lisää suola halutessasi.
Tee sitten kastikkeeseen pari kuoppaa ja riko kananmunat kuoppiin. Kypsennä kananmunat kannen alla haluttuun kypsyyteen. Lisää päälle lopuksi mustapippuria.
Tarjoile leivän kanssa suoraan pannulta, tomaattikastike ja kananmunat sopivalla kypsyysasteella ovat mainioita dipattavia!
Cannolot (cannoli on monikko) ovat sisilialaisia leivonnaisia, jotka ovat pääasiassa sokeroitua, maustettua ricottajuustoa rapeassa taikinakuoressa. Connie Corleone myrkytti laatikollisen cannoloja Kummisetä -sarjan kolmososassa tappaakseen Don Altobellon, joka osoittautui elokuvan pääpahikseksi. Ilman myrkkyä cannolot ovat erittäin hyviä!
Cannolojen teossa vaikeinta on keksiä sopiva muotti. Cannolojen kuoret uppopaistetaan niin, että niiden sisällä on oltava jonkin sortin tanko. Minulla on vanhoja harjanvarresta pätkäistyjä paloja, joita olen käyttänyt jo pitkään. Ne lienee katkaistu harjanvarresta joskus 2000-luvun alkupuolella, jokseenkin sen jälkeen kun olin käynyt ensimmäisen kerran Sisiliassa.
Taikina:
2.5 dl
00-jauhoja
50 g
voita
1 rkl
sokeria
1 rkl
kaakaojauhetta
ripaus
suolaa
1/2 tl
kanelia
1/2 dl
marsalaviiniä
1
keltuainen
öljyä paistamiseen
Täyte:
500 g
ricottajuustoa
2.5 dl
tomusokeria
(pari tippaa
appelsiininkukkavettä)
80 g
sokeroitua appelsiininkuorta
2 riviä
Fazerin tummaa suklaata (47%)
(50 g
pistaasipähkinärouhetta)
Cannolojen ainekset.
Taikinan teko on helppoa: Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, ja sitten voi sekoitetaan joukkoon. Voi tulee sekoittaa kuiviin aineisiin niin, että muru on tasaista eikä siellä ole isoja voin paloja jäljellä. Lopuksi marsala ja keltuainen sekoitetaan keskenään, ja lisätään murujen joukkoon. Joidenkin reseptien mukaan viinin käyttö taikinassa tekee siitä lehtevämpää. Taikinasta vaivataan tasaista, ja tehdään noin 12 pientä palloa.
Seuraava vaihe on hieman hankalampi. Pallot kaulitaan jauhon suosiollisella avustuksella levyiksi, jotka kääritään cannolomuottina käytettävien tankojen ympärille. Kuoret paistetaan upporasvassa, mutta kannattaa rajoittaa kerrallaan paistettavien määrää. Cannolokuori muotteineen tuppaa kääntymään niin, että toinen puoli on aina rasvaan päin. Kuorta täytyy avustaa haarukalla, että molemmat puolet paistuvat tasaisiksi.
Täytteen valmistaminen taas on hyvin helppoa: ricotta ja tomusokeri sekoitetaan keskenään, ja sekaan lisätään halutut mausteet. Klassisia mausteita ovat appelsiininkuori, tumma suklaa ja rouhitut pistaasipähkinät. Tällä kertaa käytin appelsiininkuorta ja tummaa suklaata (Fazerin 47%). Joskus mauste laitetaan pelkästään cannolon koristeeksi eikä täytteen sekaan, mutta pidän enemmän maustetusta täytteestä. Jos käytät pistaasipähkinöitä, muista ostaa suolaamattomia. Niitä on hieman hankalampi löytää. Lopuksi täyte pursotetaan cannolokuoren sisään, ja herkku on valmis!
Perinteisessä reseptissä täytteeseen lisätään myös hieman appelsiininkukkavettä. En ole nähnyt sitä kaupoissa hetkeen, vaikka jonkun muistikuvan mukaan sitä on joskus myyty isommissa K- tai S-kaupoissakin. Älä osta kasvovedeksi tarkoitettua appelsiininkukkavettä. Kasvovesi-appelsiininkukkavedessä käytetään denaturoitua viinaa, ja denaturointiaine estänee cannolon kohteelta sen syömisen.
Sarde a beccafico on sisilialainen perusruoka, joka valmistetaan sardiineista. Beccafico tarkoittaa lehtokerttua, jonka näköisiä sardiinit ovat olevinaan valmiissa annoksessa. Kirjaimellisesti beccafico on viikunannokkija, joksi lehtokerttua italiaksi kutsutaan.
Tuoreita sardiineja ei Suomessa oikein ole saatavilla, mutta onhan meillä vaikka mitä omiakin kalalajeja! Mikäpä parempi korvike sardiinille kuin silakka. Kaupastakin löytyi silakkafileitä tarjouksesta.
350 g
silakkafileitä
50 g
leivänmuruja
50 g
pinjansiemeniä
50 g
rusinoita silputtuna
1
persiljapuska silputtuna
2
valkosipulinkynttä
4
sardellifilettä silputtuna
oliiviöljyä
tuoreita laakerinlehtiä
suolaa ja mustapippuria
appelsiinimehua
Silakoiden a beccafico ainekset.
Leivänmurut ja pinjansiemenet kannattaa alkuun paahtaa varovasti. Varo polttamasta niitä! Kun ne ovat paahtuneet, siirrä ne astiaan ja sekoita sekaan reippaasti oliiviöljyä.
Silppua rusinat, sardellifileet ja persilja, ja sekoita mukaan. Lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan.
Tee silakkafileistä rullia, joihin keskelle laitat reippaasti leivänmurutäytettä. Asettele ne uunivuokaan siten, että silakkafileiden väliin ja vaikka reunoillekin tulee tuoreita laakerinlehtiä. Laakerinlehtien tulee nimenomaan olla tuoreita, joten osta puska ikkunalaudalle koristeeksi. Kuivatusta laakerinlehdestä puuttuu valtavasti aromeja, joita on tuoreessa lehdessä.
Jos leivänmurutäytettä jää yli, ripottele se rullien päälle. Lisää lopuksi hieman appelsiinimehua nesteeksi vuokaan.
Nälkä 