Mahdollisesti Apicius-nimisen henkilön kirjoittama De re coquinaria-kirja (kirjaimellisesti Ruoanlaitosta) on laajimpia antiikin Rooman keittiöstä kertovia lähteitä. Monista muistakin lähteistä on tiedossa esimerkiksi roomalaisten käyttämä garum-kalakastike, jonka moderni sukulainen lienee Italiassa nykyäänkin valmistettava colatura di alici. Apiciuksen kirjasta löytyy myöa toinen kastike, joka valmistetaan garumista – oenogarum. Nimensä mukaisesti siinä on viiniä (oeno) ja garumia. Ilmeisesti oenogarum-tyyppisiä kastikkeita on ollut useita, ja niissä on käytetty sekä puna- että valkoviiniä. Apiciuksen kirjan 4 osan 5 ensimmäisessä reseptissä annetaan seuraava yleisluontoinen ohje:
Dum ducit, oenogarum ad eam sid facies: teres piper, ligusticum, fricabis, suffundis liquamen et vinum, passo temperabis vel vino dulce. Temperabis in caccabulo, mittis olei modicum, facies ut ferveat. Cum ferbuerit, amulo obligas.
Apicius, De re Coquinaria, IV.V.I
Latinankielinen ohje kuuluu jotakuinkin siten Google Translaten avulla, että ensin on jauhettava pippuri ja lipstikka, lisättävä kattilaan mausteiden kanssa viini ja liquamen (eli garum), ja maustettava seos makealla viinillä. Lopuksi kattilaan laitetaan hieman öljyä ja annetaan kiehua. Kun kastike kiehuu, lisätään jauhoa. Alla on sovitettu tähän modernihko resepti.
Silppua lipstikka ja jauha hieman mustapippuria. Lämmitä kattilassa kalakastike ja punaviini, lisää sitten lipstikka ja mustapippuri. Kiehauta kastike ja lisää siihen koko ajan sekoittaen hieman öljyä ja maissitärkkelystä.
Käytä erilaisten ruokien maustamiseen. Lyhyin resepti Apiciuksen kirjasta suosittelee tarjoilemaan paahdetut porkkanat oenogarumin kanssa.
Intialaisissa ruoissa korostuvat erilaiset kuivatut mausteet, kuten voi todeta intialaisten ruokakauppojen hyllyilläkin. Toisaalta hyvään intialaiseen ruokaan tarvitaan oikeanlaisia raaka-aineita kuten riisiä ja valmistustapoja.
Intialaisista mausteista
Intialainen ruoka on täynnä tuttuja mausteita, joita käytetään niin jauhettuina kuin kokonaisinakin:
juustokuminan siemenet eli jeera, जीरा
korianterin siemenet eli sabut dhania, साबुत धनिया
fenkolin siemenet eli saunf, सौंफ
mustapippuri eli kali mirch, काली मरी
kaneli eli dalchini, दालचीनी
neilikka eli laung, लौंग
inkivääri tuoreena eli adrak, अदरक ja kuivattuna eli saunth, सोंठ
muskotti eli jaiphal, जायफल
chilipaprika eli lal mirch, लाल मिर्च
sahrami eli kesar, केसर
tähtianis eli chakriphool, चक्र फूल
kurkuma eli haldi, हल्दी
Näiden tuttujen mausteiden lisäksi intialaisessa keittiössä käytetään muutamia erikoisempia mausteita, joita ei tyypillisesti löydä tavallisista marketeista. Toisaalta on olemassa tiettyjä usein käytettyjä mausteseoksia, jotka on hyvä pitää mielessä. Näistä esimerkiksi garam masalaa, गरम मसाला, löytää helposti tavallisten markettien mausteseoshyllyltäkin.
Currynlehdet (kari patta, करी पत्ता) ovat currypuun eli Bergera koenigii -puun lehtiä, joilla on erikoinen aromi. Kuvailisin aromia tietyllä tapaa raakaöljymäiseksi, mutta kuvauksesta huolimatta aromi sopii kuitenkin tiettyihin curryihin, kuten kanaan chettinad tai madrascurryyn. Joskus tuoreissa paprikoissa maistuu mielestäni samankaltainen aromi. Currynlehtien aromi ei säily kuivattuina. Olen muutaman kerran löytänyt niitä tuoreina etnisistä ruokakaupoista. Pakastaminen auttoi hieman säilyttämään lehtien aromia.
Garam masala (गरम मसाला) on intialaisista mausteseoksista yleiskäyttöisin. Se sisältää tyypillisesti mustapippuria, mustaa ja vihreää kardemummaa, neilikkaa, kanelia, muskottia ja muskottikukkaa. Valmiita seoksia on nykyään tavallisissakin marketeissa pohjoista Suomea myöten.
Intiankumina (ajwain, अजवायन) eli Trachyspermum ammi on samansukuinen kasvi kuin fenkoli, kumina, juustokumina ja anis. Näistä sen aromi on lähimpänä fenkolia ja anista, mutta myös timjamia. Samantyyppisesti käytetään myös intiankuminan lähisukulaista radhunia (Trachyspermum roxburghianum), mutta radhunia käytetään lähinnä bengalilaisessa keittiössä.
Musta kardemumma (badi elaichi, बड़ीइलाइची) on tavallisen kardemumman sukuisen Amomum subulatum -kasvin siemenkota. Mustan kardemumman aromi poikkeaa huomattavasti tavallisesta kardemummasta, ollen savuisen kamferinen.
Vihreitä ja mustia kardemummia.
Vihreä kardemumma (hari elaichi, हरी इलायची) on tavallisen kardemumman kokonaisia siemenkotia, jotka saadaan Elettaria cardamomum-kasvista. Kotoinen kardemumma on siemenkodan sisällä olevia siemeniä rouhittuna tai jauhettuna.
Kewravesi (केवड़ा) on Pandanus odorifer-puun kukista tislattua aromaattista vettä, jolla on hieman ruusuinen aromi. Kewravettä käytetään usein curryissä viimeistelemään curryn makupaletti, esimerkiksi aromaattisessa kormassa. Kewravettä löytyy aasialaisista marketeista, mutta sen voi jokseenkin korvata helpommin löytyvillä ruusuvedellä tai appelsiininkukkavedellä.
Kuivattu raaka mangojauhe (amchoor, आमचूर) tuo hapanta aromia ilman nestettä, joka sitruunamehun ja etikan ongelmana joskus on. Amchoor on erityisesn suuressa roolissa chaat masala -mausteseoksessa, joka maustaa tavallisen raitakastikkeen.
Intialainen laakerinlehti (tej patta, तेज पत्ता) ei itseasiassa ole laakeripuusta (Laurus nobilis) saataville laakerinlehdille mitään sukua. Intialaiset laakerinlehdet saadaan kanelin sukuisesta Cinnamomum tamala-puusta, ja niillä on kanelinen tai neilikkainen aromi.
Muskottikukka (javitri, जावित्री) on länsimaissa joskus käytetty mutta kuitenkin harvinaisempi mauste. Sen pihkainen aromi ei ole yhtä voimakas kuin muskotin.
Ryytineito eli nigella (kalonji, कलौंजी) on leinikkien sukuun kuuluvan Nigella sativa-kasvin siemeniä. Siemenistä voi aistia sipulin, oreganon ja juustokuminan aromeja. Ryytineidon siemeniä käytetään erityisesti linssiruokien maustamiseen.
Asafoetida (hing, हिंग) eli suomeksi pirunpihka tai pirunpaska on Ferula-suvun kasvien juuresta saatavaa pihkaa. Tuoreena se haisee nimensä mukaiselle, mutta kypsennettynä pirunpihkalla saa aikaan sipulisen tai valkosipulisen aromin. Krishnat käyttävät asafoetidaa tässä tarkoituksessa, sillä Krishna-jumala ei siunaa sipulia tai valkosipulia sisältävää ruokaa. Esimerkiksi rogan josh -curryyn kuuluisi pirunpihkaa, mutta olen korvannut sen reseptissäni valkosipulijauheella, koska en tarvitse ruoalleni Krishnan siunausta.
Rohtosarviapila (methi, मेथी) on yksi niistä aromeista, joita kaupoista saatavassa currymausteessa tuo erityistä makua. Siemeniä (methi dana, मेथी दाना) käytetään erilaisissa mausteseoksiasa muutenkin. Kaupan currymauste kun on brittiläiseen makuun muokattua, joskus madras-currymausteeksikin kutsuttua. Sillä on kuitenkin hyvin vähän tekemistä esimerkiksi intialaisten ravintoloiden madrascurryn kanssa. Myös rohtosarviapilan lehtiä (kuivana kasoori methi, कसूरी मेथी) käytetään mausteena, mutta niitä nähdäkseni on kasvatettava itse.
Musta sinapinsiemen (rai, राइ) tuo sinapinkaltaista aromia curryihin. Blogista sitä löytyy muun muassa madrascurrystä.
Muista raaka-aineista
Basmatiriisi on intialaisen curryn peruslisuke. Laadukas basmatiriisi on ikäännytettyä eli sitä on varastoitu ja kuivattu jopa kahden vuoden verran. Kuivaus tekee riisistä aromaattisempaa ja jyvistä erottuvampia. Basmatiriisin aromi on 2-asetyyli-1-pyrroliiniyhdisteestä peräisin, joka antaa popcornmaisen aromin.
Sinappiöljy on usein curryn pohjana käytetty öljy ja tuo ruokaan erityistä sinapin aromia. En ole kuitenkaan löytänyt sitä etnisistä ruokakaupoista. Sinappiöljyn erukahappopitoisuus on melko suuri, ja erukahappopitoisuudelle on ruoissa rajoituksia, koska erukahappo on terveydelle haitallista. Esimerkiksi kaupassa myytävä rypsiöljy saa sisältää maksimissaan kaksi prosenttia erukahappoa, kun sinappiöljyssä pitoisuus voi olla jopa yli 20 %.
Curryistä yleensä
Intialaisen ruoan tuttu perusannos on curry, mausteinen kastike, jossa haluttu proteiini kokee aromaattisen loppunsa. Intialaisia curryjä on lukematon määrä. Tämä johtuu nähdäkseni ensinnäkin siitä, että raaka-aineita on paljon – curryn sisältämien mausteiden lista on tyypillisesti vähintäänkin viisi mutta usein yli kymmenen eri maustetta – ja tapoja näiden yhdistelyyn vielä enemmän.
Currykastike itsessään voi tyypillisesti pohjautua näihin raaka-aineisiin:
Tyypillinen currynvalmistus alkaa lihan marinoinnilla. Marinointiin käytetään jauhettuja mausteita tai valkosipulia ja inkivääriä. Jogurttia käytetään tyypillisesti lihan mureuttamiseen.
Valmistettaessa curryyn lisätään erilaisia kokonaisia mausteita ja lisää jauhettuja mausteita. Mausteita kannattaa paahtaa hetki kuivalla pannulla, jotta niiden aromit tulevat paremmin esiin. Mausteiden lämmittämistä öljyssä kutsutaan chaunkiksi tai tadkaksi, ja mausteet vapauttavat lämmitettäessä öljyyn tavallista enemmän aromejaan.
Valkosipulista ja inkivääristä tehty tahna on niin yleinen ainesosa, että sillä on hindiksi oma nimensä adrak lasan. Sipuli käytetään tyypillisesti ruskistettuna, ja se tuo curryyn sipulin aromin lisäksi makeutta.
Curryn annetaan muhia niin kauan, että öljy erottuu. Tämä tyypillisesti kertoo siitä, että curry on muhinut tarpeeksi kauan. Lisäksi öljy kerää itseensä mausteiden makuaineita, ja erottuneena mausteinen öljy maistuu helpommin. Ravintolatyyppisissä annoksissa öljyä käytetään enemmän, mutta kotiruoassa vähäisempikin öljy riittäisi.
Adjika-chilitahna, ადიკა, tuo georgialaisen tulisuuden ruokaan kuin ruokaan. Tein aiemmin postauksen tyypillisemmästä adjika-reseptistä, joka valmistetaan tuoreista chilipaprikoista. Maistoin kuitenkin eräässä georgialaisessa ravintolassa adjikaa, joka oli selvästi tehty käyttäen kuivattua chilirouhetta pohjana. Se sopii mielestäni erityisesti maustetahnakäyttöön, mutta myös pienissä määrin lisämausteeksi suoraan pöytään.
Korealainen gochugaru-chilirouhe on sopivan lempeän tulista käytettäväksi myös tähän chilitahnaan.
1 1/2 dl
gochugaru-chilirouhetta
2
valkosipulinkynttä
1/2 dl
saksanpähkinöitä jauhettuna
1/2 puskaa
tuoretta korianteria
3 rkl
korianterinsiemeniä
3 rkl
kynteliä
1 dl
oliiviöljyä
1/4 dl
valkoviinietikkaa
1 1/2 dl
vettä (tai tarpeen mukaan)
2 rkl
merisuolaa
Adjikan ainekset.
Jauha korianterinsiemenet ja kynteli. Purista valkosipuli ja silppua korianteri. Paahda saksanpähkinöitä hetki pannulla ja jauha ne pähkinöiden kylmennyttyä jauhoksi. Sekoita kuivat aineet, valkosipuli ja korianterisilppu keskenään.
Lisää etikka ja öljy sekä puolet vedestä. Sekoita tasaiseksi tahnaksi. Lisää vettä vähitellen kunnes saat tahnaan sopivan koostumuksen – tahnan pitäisi olla suhteellisen helposti sekoitettavaa. Chilirouhe paisuu jopa tunnin ajan veden lisäämisen jälkeen. Veden määrää kannattaa säätää kunnes koostumus tasoittuu.
Kapris (Capparis spinosa) on tuttu mauste, mutta sen alkuperä on keskimääräistä mielenkiintoisempi. Harvempi säilyke kun on kasvin hedelmien sijaan kukkia! Tarkemmin sanottuna tavalliset kaprikset ovat kapriskasvin kukkanuppuja. Kapriskasvi itsessään on köynnös, jota kasvaa Välimeren alueella villinä. Enemmälti niitä käytetään Kreikan ja Italian keittiöissä.
Kapriksen nuppujen lisäksi myös kapriksen hedelmät ovat syötäviä. Kapriksen hedelmiä löytää usein suomenkielisellä nimellä ”varrellinen kapris”, vaikka kyseessä on eri osa kasvia, eikä vain sama osa kasvia varsineen. Joskus näkyy käytettävän myös tarkempaa nimeä kaprismarja.
Kapriksen hedelmiä.
Kapriksia löytää kahdella pääasiallisella tavalla säilöttyinä: etikkaliemessä ja suolassa. Etikkaliemessä säilötyt ovat tavallisempia. Suolaan säilöttyjä kapriksia löytyy huomattavasti harvemmista kauppista, mutta on niitä näkynyt välillä Prismassakin. Suolaan säilötyt kaprikset ovat mielestäni paremman makuisia, joskin riippuen käyttökohteesta suolaisia kapriksia täytyy joskus liottaa.
Kapriksen aromi juontaa glukokappariini-molekyyliin, joka on sinapin ja kaalien aromiaineiden tapaan orgaaninen rikkiyhdiste. Lisäksi kapris sisältää huomattavasti rutiini-yhdistettä, jota löytyy kapriksen ja monien muiden ruoka-aineiden lisäksi erityisesti sitrushedelmistä.
Seuraavassa muutamia kaprisreseptejä blogin varrelta:
Syreenit (lat. Syringa) ovat juuri alkaneet kukkia Etelä-Suomessa. Voi tulla yllätyksenä, että syreenin kukat eivät ole myrkyllisiä, vaan niitä voi syödä! Syreenin kukkaisen tuoksun voi siis kokea myös makuelämyksenä. Eri syreenit tuoksuvat hieman eri verran, joten kannattaa kokeilla myös eri puskien kukkia.
Syreeninkukille sopivia käyttökohteita ovat vaikkapa
Koristelu yleisesti, sekä suolaisissa että makeissa ruoissa
Syreenisiirappi tai -hunaja
Syreenillä maustettu sokeri
Syreenillä maustettu kermavaahto, jota voi käyttää vaikkapa kakun täytteenä
Leivonnaisten maustaminen syreenillä
Syreeniviini
Syreenitee
Syreeni voisi sopia myös kukkavesien, kuten ruusuveden, korvikkeeksi. Kukkavesillä on syreenin tapaan kukkainen aromi. Syreeniä voisi siten käyttää vaikkapa kormacurryssä!
Aloitin syreenin testauksen helpoimmasta päästä tekemällä syreenisokeria. Mitä enemmän syreeniä, sitä enemmän aromia sokerissa. Käytin tilavuusosuuksina noin puolet syreeninkukkia ja puolet sokeria. Revin kukat irti kukkatertun varresta ja vältin vihreitä osia, sillä ne eivät kuitenkaan ole aromaattisia mutta saattavat olla kitkeriä.
Riippuen ohjeesta kukkia ohjeistetaan hetki lakastuttamaan ennen käyttämistä sokerissa. Käytin kuitenkin suoraan tuoreet kukat – uskoisin että aromit siirtyvät paremmin sokeriin kukkien sisältämän veden siirtyessä sokeriin. Ainoa haittapuoli tässä on se, että sokerista tulee hieman kokkareista.
Cajun sanana viittaa Yhdysvaltain osavaltion Louisianan ranskalaistaustaiseen kansanosaan. Yksittäistä cajunmaustetta ei sinänsä ole olemassa, mutta cajunkeittiössä käytetään tiettyjä mausteita hyvin tyypillisesti, esimerkiksi valkosipulia, cayennepippuria, timjamia, oreganoa ja valko- sekä mustapippuria.
Cajunmausteeksi kutsuttu mausteseos sisältääkin tyypillisesti näitä mausteita vaihtelevissa suhteissa. Sekoittamalla mausteseoksen etukäteen voi saada helposti cajun-maun monenlaisiin ruokiin, mutta cajunkeittiön ruoissa tyypillisesti ruoka maustetaan alusta lähtien ilman seoksia.
1 rkl
paprikajauhetta
1 tl
savupaprikajauhetta
1 rkl
cayennepippuria
1 rkl
jauhettua valkopippuria
1 rkl
jauhettua mustapippuria
1 rkl
oreganoa
1 rkl
timjamia
1 rkl
sipulijauhetta
2 rkl
valkosipulijauhetta
Mittaa ainekset ja jauha tasaiseksi maustemyllyssä.
Baharat (بَهَارَات) tarkoittaa kirjaimellisesti mausteita. Lähi-Idässä baharatin sisältö vaihtelee alueittain, ja aiemmin olen tehnyt postauksen vähän erilaisemmasta turkkilaisesta baharatista. Turkkilainen baharat sisältää poikkeuksellisesti yrttiä – minttua – kuivien mausteiden lisäksi. Tässä on kyse hieman eteläisemmästä, syyrialaisesta tai libanonilaisesta baharatista.
1 osa
maustepippuria
1 osa
kanelia
1 osa
mustapippuria
1 osa
neilikkaa
1 osa
korianteria
1 osa
muskottia
1 osa
juustokuminaa
Jauha kaikki mausteet myllyssä hienoksi jauheeksi. Säilytä mauste ilmatiiviisti.
Jerkmauste on perinteinen jamaikalainen tulinen mausteseos, joka koostuu pääasiassa maustepippurista ja scotch bonnet-chileistä. Jälkimmäiset ovat tulisuusasteeltaan kuin habaneroja, joita on paremmin saatavilla. Scotch bonnetejakin kuitenkin silloin tällöin näkyy myytävänä. Vaikka chilit ovat tulisia, niiden tulisuus laantuu levitessään koko lihaan. Vain jos suuhun sattuu kerralla paljon jerkmaustetta, saa kokea pientä poltetta.
Pääraaka-aineiden maustepippurin ja chilipaprikan lisäksi saatetaan käytetään erilaisia mausteita, jotka vaihtelevat kokista riippuen. Tässä reseptissä olen käyttänyt tyypillisiltä vaikuttavia lisämausteita, jotka korostavat itse maustepippurin makua. Reseptissä suluissa olevat mausteet voi myös korvata lisäruokalusikallisella maustepippuria.
Jerkmaustetta on kahta päätyyppiä: kuivaa ja kosteaa. Kuivaa käytetään lihan marinointiin dry rub-tyyppisesti, kun taas kosteassa liha marinoidaan sellaisenaan. Tyypillisimmät jerkmausteella maustettavat lihat ovat kana ja porsas.
Jerk ja englannin kielen jerky-sana tulevat samasta lähtösanasta espanjassa, joka tarkoittaa kuivattua lihaan. Jerk-paistotyyli ei kuitenkaan liity kuivaamiseen vaan hitaaseen grillaamiseen joko grillissä tai perinteisemmin maanalaisessa kuopassa.
Seuraavassa reseptissä on kyseessä kostea jerkmausteseos. Kanan lisäksi muut osat kuuluvat mausteseokseen.
600 g
kanankoipia
1-2
scotch bonnet– tai habanerochiliä
2
yksikyntistä valkosipulia
1
sipuli
1 rkl
maustepippuria
1 rkl
timjamia
(1/2 tl
kanelia)
(1/2 tl
muskottia)
(1 tl
jauhettua inkivääriä)
(1 tl
jauhettua mustapippuria)
1 rkl
sokeria
2 tl
suolaa
1/2 dl
öljyä
1/2 dl
valkoviinietikkaa
1/2 dl
limemehua
2 rkl
tummaa rommia
2 rkl
soijakastiketta
Pilko rouheasti sipuli, valkosipuli ja chilit. Mittaa muut maustekastikkeen ainekset ja tee kaikesta hienoa tahnaa sauvasekoittimella.
Levitä jerkmaustekastike kanojen päälle tasaisesti ja anna maustua jääkaapissa yön yli.
Paista uunissa 150 asteessa noin tunnin verran tai kunnes kana on kypsää.
Sipulia, valkosipulia, inkivääriä, kurkumaa, chiliä ja paahdettua kookoshiutaletta. Siitä koostuu filippiiniläinen palapa-dippi. Palapaa voidaan käyttää sekä dippinä että mausteena erilaisissa ruoissa.
Itseasiassa sipulin tilalla käytetään paikallista, kevätsipulin kaltaista sakurab-vihannesta. Monissa resepteissä sakurab on korvattu kevätsipulin valkoisella osalla. Useimmiten kaupasta saatava kevätsipuli on pääasiassa vihreää osaa. Parempi sipuli sakurabin korvaamiseen onkin mielestäni sipulinippuina myytävä tuore sipuli.
Yksinkertaisimmillaan palapa voi sisältää vain sipulia, chiliä ja inkivääriä. Muut ainekset tuovat kuitenkin lisää syvyyttä ja makua. Erityisesti paahdettu kookoshiutale tuo vahvan trooppisen vivahteen.
500 g
tuoreiden nuorten sipuleiden vaaleaa osaa
4 cm
inkivääriä
2
yksikyntistä valkosipulia
2
punaista thaichilipaprikaa
3/4 dl
ruokaöljyä
1/2 tl
jauhettua kurkumaa
1 dl
paahdettua kookoshiutaletta
Paahda kookoshiutale pannulla tai uunissa tasaisen ruskeaksi.
Resepteissä yleensä käytetään vain valkoista osaa kevätsipulista. Sipulinipusta kaiken vihreän osan käyttämättömyys kuitenkin johtaisi isoon määrään vihreää sipulinvartta, joka voi mennä hukkaan. Poista sipulista siksi vain kaikista vihreimmät varret. Käytä loppu vihreä sipulinvarsi johonkin muuhun.
Siivuta kevätsipuli ja murskaa valkosipuli. Pilko thaichilipaprikat ja raasta inkivääri pieneksi. Murskaa kaikki keskenään joko tehosekoittimessa tai huhmareessa. Seoksen ei tarvitse olla tasaista, vaan rouhea massa on sopivaa.
Lämmitä öljy pannulla. Paista seosta alhaisella lämmöllä viitisen minuuttia. Älä ruskista. Huhmareen jäljiltä seos ei varmastikaan ole kovin tasaista, joten tässä voi jatkaa kypsän massan murskaamista paistinlastalla.
Lisää sekaan kurkumajauhe ja paahdettu kookoshiutale. Paista kunnes ainekset ovat sekoittuneet.
Tandoorikanan mausteena käytetään erityistä mausteseosta, tandoori masalaa. Mausteseos on syynä kanan punaiseen sävyyn. Aito väri saadaan aikaan kashmirilaisella chilijauheella, joka värjää kanankin punaiseksi. Usein syynä lienee kuitenkin väriaine. Hyvä chilirouhe korvannee kashmirilaisen chilin, mutta ei välttämättä värjää kanaa kirkkaanpunaiseksi pinnaltaan.
Reseptissä kuvattu mausteen määrä riittää noin puoleen kiloon tandoorikanaa.
1 rkl
hyvää chilirouhetta
1 1/2 tl
garam masalaa
2 tl
korianterinsiemeniä
1 tl
juustokuminansiemeniä
1/2 tl
kurkumajauhetta
Jauha kaikki aineet keskenään maustemyllyssä tasaiseksi jauheeksi.
Nälkä 