Yucatánilainen pikkelöity sipuli, escabeche de cebolla de Yucatán, sopii erilaisten tortillojen täytteeksi. Sipuli pikkelöidään perinteisesti pomeranssin (Citrus aurantium) mehulla, mutta sitä ei toki saa mistään. Moni resepti ehdottaakin korvaamaan pomeranssimehun 1:1:1-suhteessa appelsiinin, greipin ja limen mehulla. Sitrusmehun lisäksi riittää muutama mauste, ja sipuli on pian valmista.
2
isoa punasipulia
2 dl
1:1:1-suhteessa appelsiini-, greippi- ja limemehua
1/2 rkl
mustapippureita
1/2 rkl
maustepippureita
8
laakerinlehteä
1/2 tl
suolaa
Pilko sipuli suhteellisen pieneksi.
Kiehauta vettä. Kun vesi kiehuu, lisää sinne sipulit ja mausteet ja ota pois lämmöltä. Valuta ainekset ja siirrä ne säilöntäastiaan.
Kaada sipulin päälle sitrusmehu. Jos mehu ei peitä sipulia, lisää hieman limemehua.
Anna pikkelöityä pari tuntia ennen käyttöä. Tarjoile sitten tortillojen lisäkkeenä.
Anticucho on perulainen lihavarras. Eteläamerikkalaiseen tyyliin anticuchot tehdään tyypillisimmin naudan sydämestä, jolloin ne ovat anticuchos de corazón.Anticuchoja varten sydämenpalat marinoidaan ensin happamantulisessa kastikkeessa ja paistetaan grillissä vartaassa.
Naudan sydäntä ei kuitenkaan ole helppoa löytää. Joskus harvoin sitä näkee kaupoissa satunnaisesti, mutta edes kauppahalleista, Wotkin’silta tai Aimo-tukusta sitä ei tunnu löytyvän. Tässä jouduinkin korvaamaan naudan sydämen broilerin sydämillä ja paistinpaloilla.
Tulisuus aikaansaadaan latinotyylisellä punaisella chilitahnalla, pasta de aji pancalla. Sen voinee korvata helpommin löytyvällä sambal oelekilla. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä lihasta mahdottoman tulista. Lihan kanssa perinteinen dippi on keltaisista aji amarillo -chileistä tehty tahna, jolla voi lisätä tulisuutta tarpeen mukaan.
750 g
broilerin sydämiä
1 dl
punaista chilitahnaa (esim. sambal oelek)
2
yksikyntistä valkosipulia
1/2 dl
punaviinietikkaa
1 dl
öljyä
1 rkl
oreganoa
1 1/2 tl
suolaa
1/2 rkl
jauhettua juustokuminaa
Murskaa valkosipuli ja sekoita marinadin aineet keskenään.
Sekoita sydämet tai muu liha marinadiin. Marinoi vähintään pari tuntia tai mielellään yön yli.
Varrasta sydämet tai muu liha ja grillaa ne juuri kypsiksi grillissä.
Valmistuksen vaikeustaso:Helppo
Valmistusaika (aktiivinen/odotus): 40 min / 2-12 h
Solomon gundy on fuusio brittiläisistä raaka-aineista ja paikallisista jamaikalaisista mausteista. Kummasti solomon gundyssä yhdistyy jälleen erittäin toimivasti savukala ja trooppisemmat mausteet, hieman kuten kedgereessä. Solomon gundy on tulinen savusillipatee, joka tarjoillaan tyypillisesti alkuruokana keksien kera.
Perinteinen solomon gundyssä käytettävä savukala on kipper (tai toiselta nimeltään red herring), tietyllä tapaa savustettu silli. Kipper on väriltään punainen joko pitkän savustusajan tai väriaineen takia. Vaikka kyse on Isossa-Britanniassa kovinkin tavallisesta kalasta, sitä ei helposti löydy mistään, mutta sen voinee korvata muullakin savukalalla. Savusilli tai savumuikku tulevat ensimmäisenä mieleen.
Ruokalajin nimi on hieman kummallinen. Ilmeisesti kyse on jamaikalaisesta muunnelmasta sanalle salmagundi, joka tarkoittaa brittiläisittäin vähän sitä sun tätä sisältävää salaattia. Salmagundin voisi siten kääntää vaikka sekamelskaksi tai sekasotkuksi.
500 g
savusilliä
1
sipuli
2
scotch bonnet– tai habanerochiliä
1/2 tl
jauhettua maustepippuria
2 rkl
balsamicoetikkaa
1 tl
timjamia
1/2 dl
öljyä
1 1/2 tl
sokeria
Irrota savusillistä tai -muikusta liha.
Silppua sipuli ja kuullota se nopeasti öljyssä. Poista chileistä siemenet.
Lämmitä etikkaa ja sokeria niin että sokeri liukenee kokonaan.
Mittaa kaikki muut ainekset sopivaan astiaan ja sekoita sinne kuullotetut sipulit, öljy, chilit ja etikka-sokeriliuos.
Jauha seos tasaiseksi tahnaksi sauvasekoittimella.
Vindaloo on itseasiassa väännös portugalinkielisestä nimestä carne de vinha d’alhos. Portugalilainen annos on viinietikassa ja valkosipulissa marinoitua lihaa. Vindaloo kehittyi tästä annoksesta Goalla portugalilaisen ruoan muunnoksena. Vindaloossa on portugalilaista versiota enemmän mausteita.
Briteissä vindaloo tunnetaan yhtenä tulisimmista curryistä, mutta näin ei ole Intiassa. Enemmänkin vindaloo on monia makuja sekoittava, hapan, makea, mausteinen ja hieman tulinen curry. Tällä reseptillä saat aikaan enemmänkin intialaisen vindaloon, joskin chilejä lisäämällä tai tulisempia chilejä käyttämällä saa aikaan myös brittiläisemmän version.
1
yksikyntinen valkosipuli
5 cm
inkivääriä
2-4
punaista chilipaprikaa
1 rkl
tamarinditahnaa
1/2 dl
gochugaru-chilirouhetta
5
neilikkaa
1 tl
juustokuminansiemeniä
1 tl
unikonsiemeniä
1/2 tl
mustapippureita
1/2 tl
kurkumajauhetta
1/4 dl
öljyä
3/4 dl
viinietikkaa
1/2 tl
suolaa
Vindaloo masalan ainekset.
Pilko chilit ja valkosipuli pieneksi ja raasta inkivääri.
Jauha kuivat mausteet hienoksi seokseksi.
Jauha tuoreet mausteet tahnaksi tehosekoittimella öljyn ja etikan kera. Laita kuivat mausteet tahnan sekaan.
Pilko porsaanliha viiden sentin paloiksi. Sekoita siihen koko masala ja anna marinoitua vähintään muutaman tunnin verran.
Lämmitä öljy kattilassa. Lisää öljyyn sinapinsiemenet, currynlehdet ja kanelitanko, ja paista niitä hetki siten että aromit vapautuvat. Lisää sitten sipuli ja valkosipuli, ja ruskista niitä hieman.
Lisää lopulta sekaan porsaanliha marinadeineen. Paista lihaa sen aikaa, että se on kypsynyt joka puolelta. Lisää sitten vesi.
Anna lihan hautua tunnin verran tai kunnes possu on kypsää.
Lisää lopuksi sekaan fariinisokeri jos haluat pehmentää happamuutta ja mausta suolalla. Kumpaakin voi laittaa oman maun mukaan lisää.
Unohtuivatko tortillat kauppaan? Kyllästyttääkö kaupan tortillojen maku? Vehnätortillat ovat vähemmän perinteisiä meksikolaisen ruoan kääreitä kuin maissitortillat, mutta niitä on huomattavasti helpompi tehdä itse. Tarvitset vain muutaman raaka-aineen ja pari tuntia aikaa – aktiivista ruoanlaittoaikaa menee kuitenkin vain hetki.
7 1/2 dl
vehnäjauhoja
1 tl
leivinjauhetta
1 tl
suolaa
2 1/2 dl
vettä
1/2 dl
öljyä
Sekoita kuivat aineet keskenään ja tee niiden keskelle kuoppa. Kaada sinne vesi ja öljy.
Sekoita ainekset keskenään ja vaivaa taikinaa kunnes se on tasaista.
Tee taikinasta pötkö ja leikkaa siitä noin 10-12 samankokoista palaa. Pyörittele palat palloiksi ja litistä ne.
Anna littanoiden pallojen levätä noin kaksi tuntia suljetussa astiassa.
Kauli tai prässää taikinapalat hyvin ohuiksi. Kaulinnassa voi käyttää reilustikin jauhoja. Säilytä raa’at lätyt leivinpaperin avulla toisistaan irtonaisina.
Paista tortillat kuumalla pannulla niin, että kummallekin puolelle tulee useita ruskeita läikkiä. Paistettaessa tortillaan muodostuu kuplia, jotka voi painaa lastalla kasaan.
Säilytä suljetussa astiassa tai tarjoile heti. Lämmitä uudelleen kaupan tortillojen tavoin.
Venetsialainen maksa, fegato alla veneziana, on tyypillinen maksa-annos: maksa tarjoillaan happaman makeiden ainesten kera. Venetsialaisessa maksassa happamuus aikaansaadaan etikalla ja makeus tulee pelkästään sipuleista. Vaikka ainesosaluettelo voi hämätä, kyseessä ei ole tavallinen maksa sipulin kera, vaan nimenomaan happamuus on annoksen erityinen piirre.
500 g
maksaa
6
keskikokoista sipulia
3 rkl
voita
1 dl
lihalientä
1/2 dl
hyvää valkoviinietikkaa
1/2 dl
valkoviiniä
suolaa ja mustapippuria
salviaa
tuoretta persiljaa
Siivuta sipulit ohuiksi siivuiksi.
Pilko maksa paloiksi tai ohuiksi siivuiksi.
Lämmitä voi pannulla. Ruskista sipuleita kevyesti ja lisää sitten lihaliemi, salvia, viini ja etikka. Hauduta seosta kannen alla 20-30 minuuttia. Varo ettei kaikki neste haihdu, jos näin näyttää tapahtuvan, lisää hieman vettä.
Lisää paloiteltu maksa. Paista maksaa siten, että se on juuri ja juuri läpikypsää. Lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan.
Tarkoile polentan tai perunamuusin kera. Ripottele päälle persiljaa.
Huonekasvi syklaamista tulee ensimmäisenä mieleen myrkky – sen juuret sisältävät syklamiinia, myrkyllistä saponiinia, joka harvemmin kuitenkaan tappaa. Myrkyllisyys koskee kuitenkin vain juuria. Yllättäen syklaamin lehdet ovat normaali lehtivihannes niin Kreikassa, Lähi-Idässä kuin Iranissakin. Kreikassa syklaamia käytetään erityisesti Dodekanesian saaristossa, ja siellä kasvava syklaami on Cyclamen graecum -lajia. Lähi-Idässä ja Persiassa kasvava laji taas on Cyclamen persicum – sama laji, jota myydään kukkakaupassa.
Syklaaminlehdistä voidaan tehdä esimerkiksi dolma-tyyppisiä kääryleitä. Dodekanesian saaristossa ne olisivat kreikaksi dolmadesme kyklamino, ντολμάδες με κυκλάμινο.
Symin saarella syklaaminlehtikääryleet täytetään perinteisesti peltonätkelmän (Lathyrus sativus) siemeniä. Peltonätkelmä on hernekasvi, joka on sittemmin todettu myrkylliseksi. Sen syömisestä ei kuitenkaan pienissä määrin ole ilmeisesti haittaakaan. Nykyisin peltonätkelmä korvataan joko vihreillä pavuilla tai herneillä.
Huonekasvisyklaamin lehtiä ei kannata käyttää suoraan kaupasta, sillä niissä saattaa olla erilaisia torjunta-aineita. Parempi onkin odottaa syklaamin kasvamista, sillä kauan kotona kasvaneen jo kukkineen kasvin isommat lehdet ovat muutenkin parempia käärimiseen.
100 g
vihreitä herneitä tai papuja pilkottuina
1/2 dl
risotto- tai puuroriisiä
1
sipuli
1
tomaatti
30
isoa syklaamin lehteä
1/2 dl
oliiviöljyä
1/2 dl
sitruunamehua
suolaa ja pippuria
Keitä riisi puolikypsäksi. Silppua sipuli, tomaatti ja herneet tai pavut pieneksi. Sekoita ne keskenään ja mausta suolalla ja mustapippurilla.
Ota syklaaminlehdistä pois varsi.
Kiehauta reilusti vettä. Upota lehdet kiehuvaan veteen noin minuutiksi.
Erottele lehdet ja asettele ne työtasolle entinen kiiltävä (ennen keittämistä vaaleampi) puoli alaspäin.
Aseta kullekin lehdelle parin teelusikallisen verran täytettä ja kääri täyte kuhunkin lehteen viininlehtikääryleiden tapaan.
Kerää kääryleet tiiviisti uunivuokaan. Lorauta niiden päälle sitruunamehu ja oliiviöljy. Paista kääryleitä uunissa puolisen tuntia. Mikäli mahdollista, aseta kääryleiden päälle jokin paino, etteivät ne aukea paistettaessa.
Palermon kaduilta saa mielenkiintoista katuruokaa. Pani câ meusa, italiaksi pane con la milza, kirjaimellisesti leipä pernalla, on briossityylinen sämpylä, jonka välissä on siivutettua ja paistettua vasikan pernaa. Seassa on usein myös keuhkoa samaan tapaan valmistettuna.
Leivän saa kahdella tapaa: juuston, tyypillisesti caciocavallon, kera, jolloin leipä on maritatu (naimisissa); tai ilman juustoa, jolloin leipä on schettu (sinkku). Pasta filata -tyyppisenä juustona kuten mozzarellakin, caciocavallon voi jokseenkin korvata mozzarellaraasteella.
Pernaa ei olekaan helppo saada käsiinsä. Kyselin muutamasta lihakaupasta, jotka ohjasivat kyselemään suoraan tiloilta. Muutaman sähköpostin lähetettyäni näytti siltä että vastausta ei mistään tule. Sain kuitenkin käsiini lopulta hirven vasan pernan. Tämä ei varmastikaan ole palermolainen tapa, mutta perna kuin perna.
Pernan koostumus vaikuttaa olevan jotakin maksan ja verimakkaran väliltä. Koostumus on jauhoinen kuten maksalla, mutta maku muistuttaa maksan lisäksi verta. Paistettu keuhko voisi tuoda sämpylään mukavaa erilaista suutuntumaa – pelkkä perna jää hieman vaisuksi.
Osta sämpyläksi hyvälaatuinen briossisämpylä tai tee itse. Minä en osaa tarpeeksi hyvälaatuista tehdä, joten ostan sämpylän valmiina. Täysin oikea sämpylä on nimeltään vastedda.
200-400 g
nuoren eläimen pernaa
0-200 g
nuoren eläimen keuhkoja
öljyä
suolaa
mozzarellaraastetta (tai caciocavalloraastetta jos saatavilla)
sitruunamehua
briossisämpylöitä
Lämmitä suolattua vettä reilusti ja keitä pernaa noin 45 minuuttia. Ota perna sitten pois vedestä ja anna sen levätä. Voit tehdä tämän vaiheen vaikka edellisenä päivänä.
Siivuta perna ohuiksi siivuiksi.
Lämmitä reippaasti öljyä kattilassa, melkein kuin friteerausta varten. Paista siivut pienissä erissä reunoiltaan rapeiksi. Ripottele paistettujen siivujen päälle suolaa.
Kokoa sämpylät – sisään paistetut pernasiivut, tirauta päälle hieman sitruunamehua, laita päälle juustoa, ja leipä on valmis.
Kabocha no nimono (かぼちゃの煮物) on kabochakurpitsasta tehty nimono-tyyppinen eli käytännössä keitetty ruokalaji. Kurpitsa keitetään yksinkertaisesti maustetussa liemessä. Just One Cookbook kertoo enemmän myös muista nimono-annoksista.
500 g
kabochakurpitsaa
sopivasti (noin 4 dl)
vettä
2 rkl
sakea
1 rkl
miriniä
1 rkl
soijakastiketta
2-3 rkl
makeaa jälkiruokaviiniä, esim. trockenbeerenauslese
Halkaise kurpitsa, poista siemenet ja pilko kurpitsan liha kuorineen suupaloiksi.
Kabochakurpitsan keittämisessä on oltava tarkkana, ettei kurpitsa hajoa ja menetä muotoaan. Kurpitsanpalat on aseteltava kuori alaspäin kattilan pohjalle yhteen kerrokseen.
Lisää vettä niin että kurpitsat peittyvät puolittain. Lisää veteen mausteet ja heiluta kattilaa sekoittaaksesi ne veteen. Älä hämmennä, etteivät kurpitsat hajoa.
Keitä pienellä lämmöllä noin 15 minuuttia.
Anna jäähtyä liemessään kylmiksi. Ota kurpitsat sitten liemestä erilleen.
Tarjoile kylmänä tai lämpimänä lisäkkeenä.
Tarjoillessa kurpitsojen päälle sopii lirauttaa muutama ruokalusikallinen makeaa jälkiruokaviiniä, kuten trockenbeerenauslesea.
Valmistuksen vaikeustaso:Helppo
Valmistusaika (aktiivinen/odotus): 30 min / 15 min
Itävalta tuntuu menevän syksyisin sekaisin kurpitsoista. Tämä risotto on saanut innoituksensa eräästä Wienissä maistamastani risotosta. Risottoon kurpitsa sopii erinomaisesti, mutta itse kurpitsan lisäksi risottoa maustaa sekä kurpitsansiemenet että kurpitsansiemenöljy. Kylmäpuristetun auringonkukansiemenöljyn käyttäminen oliiviöljyn sijaan tai seassa tuo myös syksyistä aromia.
Kuori ja pilko kurpitsa sentin paloiksi. Levitä kurpitsanpaloihin tasaisesti kylmäpuristettua auringonkukansiemenöljyä ja suolaa. Paahda kurpitsaa noin 20 minuuttia 200 asteessa, kunnes se on pehmennyt.
Valmista perusrisoton ohjeella tavallinen risotto.
Kun risotto on juuri valmista, lisää sekaan kurpitsanpalat.
Tarjoiltaessa levitä risoton päälle ruokalusikallinen trockenbeerenausleseä, ruokalusikallinen kurpitsansiemenöljyä ja ripottele päälle kurpitsansiemeniä.
Halutessasi voit lisätä risoton päälle vielä rapeaksi paistettua ja pieneksi silputtua speckiä.
Nälkä 