Madekaudella suurilla mätipusseilla varustettu made houkuttelee kaupan kalaosastolla. Itse mateesta saa hyvän keiton ja liemen, mutta kalaakin parempi osa vonkaletta on sen runsaat mätipussit. Puolentoista kilon kalasta jopa kolmasosa voi olla mätiä.
Mädin käsittely on helppoa. Mätipussin kalvot poistetaan ja mätiä huuhdellaan. Useissa käsittelyohjeissa käytetään vispilää nostamaan mädin kalvot huuhteluvedestä veden pintaan. Minusta näin ei tapahdu, vaan kalvot ennemminkin jäävät vispilään kiinni.
1
mateen mätipussit
5 % mädin painosta
suolaa
Poista mätipussit mateen sisältä varovasti niitä rikkomatta tai sohaisematta esimerkiksi sappirakkoon, jos se on vielä kalassa tallella. Poista pinnasta kalvo ja laita mäti astiaan.
Kaada mädin sekaan kylmää vettä reilusti. Sekoita mätiä vispilällä. Jäljellä olevat kalvot jäävät vispilään. Toista huuhtelu ja sekoitus vispilällä niin monta kertaa, että kalvoja ei merkittävästi enää tartu vispilään.
Kaada vesi huuhtelujen välissä pois varovasti niin, ettei mätiä mene hukkaan.
Lopuksi laita mäti valumaan liinalla peitettyyn siivilään. Anna mädin valua jääkaapissa puolisen tuntia.
Sekoita lopuksi joukkoon suola. Punnitse mäti ja lisää suolaa mädin painon perusteella.
Pakasta mäti annoksen kokoisiin rasioihin. Mäti on aina pakastettava ennen käyttöä loisten tappamiseksi. Vuorokauden mittainen pakastus on minimiaika.
Karhunliha on melko tummaa, tiivistä ja joskus myös riiistaisen aromikasta. Koska karhunlihassa on usein trikiinejä, se on aina kypsennettävä vähintään yli 70 asteeseen trikiinien tappamiseksi. Ylikypsäksi kypsennys sopiikin karhunlihalle erityisen hyvin myös käytännön syistä.
Karhunliha on sen verran erikoista, että sen erityisestä mausta kannattaa nautiskella. Sitä ei kannata peittää kummemmin mausteilla, joten tässä padassa on hyvin yksinkertaiset ja perisuomalaiset mausteet.
n. 2 kg
karhun paistilihaa
5 dl
vettä
3 rkl
voita
1
iso sipuli
8
katajanmarjaa
8
maustepippuria
1/2 rkl
mustapippureita
2 1/2 tl
suolaa
persiljaa
Silppua sipuli pieneksi.
Pilko karhunliha viiden sentin kuutioiksi ja ruskista ne voissa.
Ruskista myös sipulit ja siirrä sipulit ja ruskistettu liha uuniin sopivaan pataan.
Korealaisen friteeratun kanan ydin on makea, hapan ja tulinen yangnyeom-kastike, 양념. Yangnyeom chikin tai yangnyeom-tongdak on koko annos, joka sisältää friteerattua kanaa pyöriteltynä tahmeassa ja tulisessa kastikkeessa.
Yangnyeom-kastikkeella voi piristää myös einesruokia, kuten kananugetteja. Tai miksei kananugetteina voisi käyttää vaikka McDonaldsin kananugetteja. Joka tapauksessa pieni pyöritys tahmeassa kastikkeessa tekee tylsemmästäkin eineksestä oikein herkullisen.
3/4 dl
ketsuppia
3/4 dl
vaaleaa siirappia
1/2 dl
gochujangia
2 rkl
öljyä
3
valkosipulinkynttä
2 tl
riisiviinietikkaa
ripaus
mustapippuria
ripaus
valkopippuria
Kastikkeen voi tehdä etukäteen. Pilko valkosipuli pieneksi. Lämmitä öljy pannussa ja paahda valkosipulia hieman. Varo ruskistamasta. Lisää muut ainekset ja anna hautua hetki.
Sekoita taikina-ainekset keskenään. Pilko kanat suupaloiksi ja sekoita ne taikinaan. Taikinan ei ole tarkoitus peittää kanapaloja kokonaan tasaisesti, vaan pinta voi olla osin ohut ja osin paksumpi.
Lämmitä ruokaöljyä 180-asteiseksi. Friteeraa kanapalat lisäten ne yksitellen öljyyn. Kun kanapalat ovat kypsiä mutteivät ruskeita, ota ne pois öljystä talouspaperin päälle. Anna enimmän öljyn valua kananpaloista.
Paista kananpalat sitten vielä uudelleen samassa öljyssä kullanruskeiksi.
Sekoita kananpalat yangnyeom-kastikkeeseen ja koristele paahdetuilla seesaminsiemenillä.
Yangnyeom-kananugetit
10
valitsemaasi kananugettia
4 rkl
yangnyeomkastiketta (kts. yllä)
Paista tai lämmitä kananugetit haluamallasi metodilla, tai osta ne lämpiminä. Kaada niiden päälle kastiketta ja sekoita niin että nugetit peittyvät joka pinnaltaan kastikkeeseen.
Wasabitahna maustaa mainiosti myös muikut. Tässä japanilaisella makuyhdistelmällä höystetty muikkuresepti!
300 g
perattuja muikkuja
2 cm
inkivääriä
1 rkl
wasabitahnaa
1 rkl
soijakastiketta
1 rkl
sakea
1/2 dl
perunajauhoja
1/4 dl
vehnäjauhoja
suolaa
öljyä friteeraamiseen
Wasabimuikkujen ainekset.
Sekoita wasabitahna, soijakastike ja sake keskenään. Kuori ja siivuta inkivääri. Sekoita tahna muikkuihin ja lisää sekaan inkiväärisiivut. Anna marinoitua puolisen tuntia.
Lämmitä sopiva määrä öljyä friteeraamiseen.
Sekoita jauhot keskenään ja jauhota niillä muikut.
Laita muikut yksitellen kuumaan öljyyn. Friteeraa niitä kunnes pinta on kullankeltainen. Muikun liha on tällöin varmasti kypsää.
Ota muikut pois öljystä talouspaperin päälle ja ripottele niiden päälle suolaa.
Raparperi on nyt puutarhassa parhaimmillaan. Varret ovat isoja, mutta kukkavarsi ei vielä ole kasvanut, joten lehtivarret eivät ole muuttuneet kuituisiksi.
Vaikka raparperi on hapanta, reilu sokerointi tekee tuoreestakin raparperista hyvän jälkiruokaherkun. Sokeroitu tuore raparperi sopii jäätelön ja lettujen päälle mainiosti.
Raparperi on melko mehevä. Siitä irtoaa sokeroitaessa paljon vettä. Sokeroidun raparperin voikin tehdä kahdella tapaa.
Pilko raparperi halutulla tavalla. Pelkkä viipalointi jättää kuoren punaisen osan kauniisti esiin, mutta jos haluaa kuoren sitkeydestä eroon, varret voi kuoria ja vaikka pilkkoa varren sisuksen silpuksi.
Sekoita raparperiin reilusti sokeria, lähes 1:1 suhteessa. Mikäli tähtäät hillomaiseen koostumukseen, anna raparperin olla sokerissa parikymmentä minuuttia. Mikäli haluat kuivemman lopputuloksen, valuta raparperipaloista sokeriliemi pois lävikössä. Lisää sitten kuivahkoihin raparperipaloihin lisää sokeria.
Vaikka raparperi toimii näin myös raakana, hillo on vain askeleen päässä. Lämmitä kuivakkaa sokerin ja (kuorettomien) raparperipalojen seosta kymmenisen minuuttia kattilassa. Ylimääräisen nesteen voi jälleen ottaa pois, ja käyttää vain kiinteämmän osan hillona.
Äläkä unohda, että raparperi sopii hyvin happamuuden tuojaksi myös suolaisiin ruokiin! Iranilainen raparperipata on siitä hyvä esimerkki.
Verimakkaroita löytyy ympäri maailmaa, joten ei ole yllättävää, että niitä löytyy myös Kiinasta. Yunnanilainen naxi-kansan sianverestä tehty riisimakkara (naxi zu nuomi chang, 纳西族糯米腸 tai hei ma bu, 黑麻补) on eräs tällainen. Makkaran teko ylipäätäänkin vaatii erikoisemmat laitteet, mutta mikäpä ei estäisi ottamasta makuja tästä annoksesta ja tekemästä suomalaista versiota. Onhan suomalaisessa keittiössä valmiiksi mitä loistavin verimakkara, aito tamperelainen musta makkara.
Yunnanilainen verimakkara sisältää mausteina inkivääriä, kevätsipulia, viisimaustetta ja sichuaninpippuria. Nämä maustavat tamperelaisenkin mustan makkaran hieman yllättäen aivan loistavaksi kokonaisuudeksi.
1 menopaluu
mustaa makkaraa
2 rkl
öljyä
5 cm
inkivääriä
3
kevätsipulia (vain vaalea osa)
1/2 rkl
viisimaustetta
1 rkl
soijakastiketta
jauhettua sichuaninpippuria
suolaa
Kuori ja siivuta inkivääri noin 2mm siivuiksi. Pilko kevätsipulin vaaleat osat parin sentin pätkiksi.
Siivuta musta makkara sentin-puolentoista siivuiksi.
Jauha sichuaninpippuria ja sekoita siitä mausteseos 1:1 -suhteessa suolan kanssa.
Lämmitä öljy wokpannussa. Kun öljy on kuumaa, lisää sekaan mustan makkaran siivut. Anna niiden ruskistua ja lisää inkivääri ja kevätsipuli. Sekoita toisen kerran ja anna toisen puolen makkarasiivuja ruskistua. Lisää viisimauste ja soijakastike.
Ota paistos pois pannulta tarjoiluastiaan ja ripottele päälle sichuaninpippurin ja suolan seosta.
Vaikeimmat ruokalajit syntyvät useimmiten yksinkertaisimmista raaka-aineista. Näin on myös rieskan kanssa. Tämä resepti yrittää olla jotakuinkin koillismaalainen ohrarieska.
Monet sanovat, että ohrarieskassa ei kuulu olla muuta kuin ohrajauhoja. En vain tiedä, miten tämä on käytännössä mahdollista – taikina hajoaa käsiin – eikä makukaan ole ihan niin hyvä. Vehnäjauhot tekevät taikinasta muovailtavaa ja tekevät makuakin miellyttävämmäksi.
Hyvä vehnäjauhojen ja ohrajauhojen suhdeluku on minulle tuntematon. Voisi kuitenkin arvella, että oikeassa ohrarieskassa pitää ainakin olla ohrajauhoja enemmän tai edes saman verran kuin vehnäjauhoja. Vähimmillään suhdeluku on siis 1:1. Lähdetään siitä liikkeelle.
Useissa rieskoissa käytetään pelkkää vettä. Lisämakua rieskaan saa kuitenkin käyttämällä nesteenä piimää, mikä näyttäisi olevan melko tyypillistä. Piimän kanssa sopii sooda nostattimeksi.
[Resepti päivittyy.]
5 dl
ohrajauhoja
5 dl
vehnäjauhoja
6 dl
piimää
1 1/2 tl
ruokasoodaa
1 1/2 tl
suolaa
Sekoita suola, sooda ja jauhot keskenään. Kaada sekaan neste ja sekoita. Vaivaa taikina nopeasti tasaiseksi, älä kuitenkaan aikaansaa erityisesti sitkoa.
Levittele pöydälle ohrajauhoa. Jaa taikina 5-6 osaan ja kauli kustakin mahdollisimman ohut rieska.
Töki haarukalla rieskaan reikiä.
Paista yksitellen 300-asteisessa uunissa pizzakivellä tai leivinuunissa. Pidä huolta, ettei rieskan pohja pala.
Väinämöisen palttoonnapit sopivat hyvin erilaisten moussejen pidikkeiksi alkupalaksi tai buffettarjoiluun. Tämä savuloheen ja ricottaan perustuva täyte on moneen kertaan testattu. Crème fraîche tekee täytteestä kermaisemman ja tasapainottaa ricotan jauhoisuutta.
Väinämöisen palttoonnappeja
300 g
savulohta
200 g
ricottaa
125 g
crème fraîchea
1/2
sitruunan kuori
2 rkl
silputtua tilliä
1/2 tl
mustapippuria
1/4 tl
valkopippuria
1/4 tl
suolaa
Savulohi-ricotta-palttoonnappien ainekset.
Irrota savulohi nahastaan ja poista ruodot jos niitä on. Murskaa lohi pieneksi silpuksi.
Raasta sitruunankuori ja silppua tilli.
Lisää kaikki ainekset kulhoon ja sekoita ne tasaiseksi tahnaksi keskenään.
Juuri ennen tarjoilua lusikoi tahnaa palttoonnappeihin ja aseta tarjolle. Jos tahna on palttoonnapissa liian pitkään, palttoonnapin rapeus katoaa.
Pippurinen härkäruukku on annos, joka löytyy lounasruokaravintoloiden listoilta, perinteisempää ruokaa valmistavista ravintoloista ja suurimpien einesruokavalmistajienkin valikoimista.
Härkäruukun pääraaka-aineet ovat naudanliha ja jokin kermainen ainesosa, tyypillisesti smetana, crèmefraîche tai kerma, mutta myös tuorejuusto tai jopa sulatejuusto. Useimmiten härkäruukku on pippurisen tulinen – ei kuitenkaan chilin takia vaan mustapippurin tai muiden pippureiden ansiosta. Lihan lisäksi padassa saattaa olla herkkusieniä tai suolakurkkusilppua. Jälkimmäisen kera pata alkaa muistuttaa jo stroganoffia.
Mutta mistä härkäruukku on oikein kotoisin? Härkäruukkua ei tunneta edes Ruotsissa, ainakaan suorana käännöksenä oxkrukana. Oxgryta, härkäpata, taas on yleisluontoisempi termi, vaikka esimerkiksi HK härkäruukun onkin oxgrytaksi kääntänyt.
Google ei myöskään heti tuota tulosta. Härkäruukku on niin suosittu, että bloggaajien ja elintarvikefirmojen reseptejä ja ravintoloiden ruokalistoja löytyy lukemattomasti. Muutamassa nettifoorumikeskustelussa mainitaan ”Rosson listoilta tuttu härkäruukku”. Myös toinen S-ryhmän ravintola Fransmanni (nykyään Frans & les femmes) mainitaan. Ainoat alkuperään liittyvät vihjeet viittaavat siis S-ryhmään, ja niidenkin lähde on Vauva-lehden foorumi.
Edes mainio kirjastot.fi-sivuston Kysy kirjastonhoitajalta-palvelu ei löydä sanalle taustaa. Gastronomisista sanakirjoista termiä ei löydy, eikä termiä mainita digitoiduissa sanomalehdissä tai kirjojen kokoelmiin kirjoitetuissa metatiedoissa.
Vauva-foorumin vihjeen jahtaaminen tuottaa kuitenkin tulosta. Aila Pakarinen on vuonna 2002 kirjoittanut reseptikirjan ”Fransmannin parhaat”. Takakansiteksti kertoo ensimmäisen Fransmannin perustetun Raumalle vuonna 1987, ja että kirjassa on runsaasti liha- ja ruukkuruokia. Ruukku on sen verran epätyypillinen sana, että olisiko Fransmannin menu 1980 ja 1990-luvuilla tosiaan tuonut härkäruukun suomalaisten koti- ja ravintolakeittiöiden vakioannokseksi?
Kirjan mukaan näin näyttäisi olevan. Pippurista härkää ruukussa -annos oli ensimmäisen Fransmanni-ravintolan listalla, ja Pakarisen mukaan ensimmäisen Fransmannin ruokalista oli hotelli Raumanlinnan henkilökunnan käsialaa.
Keittiöpäällikkö Hannu Ollila ja ravintolapäällikkö Ossi Grönqvist vastasivat henkilökuntineen siitä, että ruokalista sopi uuden ravintolan henkeen. Perustavaa laatua olevan työn tuotekehitysprosessissa teki Hannu Ollila, joka jo edellisenä kesänä aloitti ruokalistan ja reseptien kehittelytyön. Apuna oli iso pino ranskalaisia keittokirjoja, joiden pohjalta hän teki lukemattomia suomalaisia sovellutuksia. Henkilökunnan kesken arvioitiin annosten sopivuutta.
Aila Pakarinen – Fransmannin parhaat (2002).
Ei ole yllättävää, että ranskalainen keittiö on tämäntyyppisen ruoan alkulähde. Ranskalaisesta keittiöstä löytyy boeuf à la crème fraîche, boeuf à la crème, boeuf à la crème et poivre ja lukemattomia vastaavia pataruokia. Näiden pääraaka-aineet vastaavat hyvin pitkälle perinteisen härkäruukun sisältöä: lihaa, kermaa ja lientä, lisäksi joskus herkkusieniä tai pippuria. Valkoviinikin esiintyy. Suolakurkku sen sijaan ei koskaan.
Härkäruukusta tuli heti suosittu.
Varsinkin omalla rahalla syövien suosiossa oli uuniperunan kanssa tarjottava muheva härkäruukku, johon käytettiin sisäfileetä. Fileen kapeita päitähän jäi runsaasti, sillä myös sisäfileepihvit kuuluivat alusta asti suosikkiannoksiin. Raili Juuti muistelee, että kun Raumanlinnaan hankittiin ensi alkuun 30 ranskalaista keramiikkaruukkua, niiden oletettiin riittävän mainiosti. Ensimmäisenä viikonloppuna kävi jo selväksi, että ruukkuja piti kiireen kaupalla hankkia lisää.
Aila Pakarinen – Fransmannin parhaat (2002).
Härkäruukku on kuin onkin siis suomalainen ruoka! Sen näyttää todennäköisimmin keksineen hotelli Raumanlinnan keittiöpäällikkö Hannu Ollila vuoden 1987 paikkeilla. Itse nimikin lienee joko Ollilan tai jonkun muun Raumanlinnan työntekijän käsialaa. Joka tapauksessa ruukusta on tullut suomalaisten kestosuosikki.
Alkuperäisessä reseptissä ruukku sisältää aina herkkusieniä. Reseptin kastikkeen pääraaka-aine on sekä crèmefraîche että punaviinikastike. Alla oma versioni, jossa on muutamia Fransmannin versioon tekemiäni parannuksia.
Paahda herkkusienet erillisen ohjeen mukaan. Pilko salottisipuli pieneksi silpuksi.
Pilko paahtopaisti noin parin sentin kuutioiksi. Lämmitä voi pannulla ja ruskista paahtopaisti erissä. Siirrä paistettu paisti uuniin soveltuvaan pataan. Kuullota salottisipuli jäljelle jääneessä voissa ja siirrä sekin pataan.
Lisää pataan kaikki muut ainekset paitsi suola ja pippurit.
Lämmitä padan sisältö ensin levyllä kiehuvaksi ja siirrä pata sitten uuniin 180 asteeseen pariksi tunniksi. Pata on valmista, kun paahtopaisti on lähes hajoavaa ja kastikkeesta on haihtunut turha neste.
Jauha kokonaiset pippurit maustemyllyssä rouheaksi, suuhun sopivaksi seokseksi. Sekoita pippuriseos ruukkuun juuri ennen tarjoilua.
Säädä lopulta suola sopivaksi.
Tarjoile uuniperunoiden kanssa, hotelli Raumanlinnan Fransmannin tapaan.
Kuusi sopii kalaruokien seuraksi. Mitenpä kuusen aromia saisi pikaisesti ruokaan? Tietysti maustamalla sillä maustekastikkeen. Kuusella maustettu soijakastike sopii vaikkapa sushin kera.
Kuusenoksia.
1/2 dl
soijakastiketta
1 dl
kuusen oksien kärkiä, tai oikeaan aikaan vuodesta kuusenkerkkiä
Kuusella maustetun soijakastikkeen ainekset.
Kuusenkerkkiä saa vain keväisin, mutta mausteeksi sopivat myös kuusen oksat myöhempään aikaan vuotta. Talvella oksat eivät ole yhtä aromaattisia kuin kesällä.
Kerää kuusen oksien kärjistä viiden sentin pätkiä tai, jos satut oikeaan aikaan viodesta asialle, kuusenkerkkiä.
Puolta desilitraa soijakastiketta varten tarvitaet noin desilitran pilkottuja kuusenoksia.
Sekoita soijakastike ja kuusenoksat sopivassa astiassa, ja pilko kuusenoksat tehosekoittimella mahdollisimman pieneksi silpuksi.
Anna kuusenoksasilpun maustaa soijakastiketta jonkun aikaa. Mitä kauemmin, sitä voimakkaampi maku, mutta samalla puusta alkaa uuttumaan sekaan kitkeryyttä. Jo viidessä minuutissa maun erottaa selvästi.
Käytä kalan maustamiseen pöydässä. Kuumentamista kuusen aromi ei kestä.
Nälkä 