Kategoriat
Japani Pääruoka Pikaruoka Resepti Suomi

Wasabimuikut

Wasabitahna maustaa mainiosti myös muikut. Tässä japanilaisella makuyhdistelmällä höystetty muikkuresepti!

300 gperattuja muikkuja
2 cminkivääriä
1 rklwasabitahnaa
1 rklsoijakastiketta
1 rklsakea
1/2 dlperunajauhoja
1/4 dlvehnäjauhoja
suolaa
öljyä friteeraamiseen
Wasabimuikkujen ainekset.

Sekoita wasabitahna, soijakastike ja sake keskenään. Kuori ja siivuta inkivääri. Sekoita tahna muikkuihin ja lisää sekaan inkiväärisiivut. Anna marinoitua puolisen tuntia.

Lämmitä sopiva määrä öljyä friteeraamiseen.

Sekoita jauhot keskenään ja jauhota niillä muikut.

Laita muikut yksitellen kuumaan öljyyn. Friteeraa niitä kunnes pinta on kullankeltainen. Muikun liha on tällöin varmasti kypsää.

Ota muikut pois öljystä talouspaperin päälle ja ripottele niiden päälle suolaa.

Tarjoile japanilaisen majoneesin tai ponzun kera.

Kategoriat
Jälkiruoka Resepti Suomi

Raparperia ja sokeria

Raparperi on nyt puutarhassa parhaimmillaan. Varret ovat isoja, mutta kukkavarsi ei vielä ole kasvanut, joten lehtivarret eivät ole muuttuneet kuituisiksi.

Vaikka raparperi on hapanta, reilu sokerointi tekee tuoreestakin raparperista hyvän jälkiruokaherkun. Sokeroitu tuore raparperi sopii jäätelön ja lettujen päälle mainiosti.

Raparperi on melko mehevä. Siitä irtoaa sokeroitaessa paljon vettä. Sokeroidun raparperin voikin tehdä kahdella tapaa.

Pilko raparperi halutulla tavalla. Pelkkä viipalointi jättää kuoren punaisen osan kauniisti esiin, mutta jos haluaa kuoren sitkeydestä eroon, varret voi kuoria ja vaikka pilkkoa varren sisuksen silpuksi.

Sekoita raparperiin reilusti sokeria, lähes 1:1 suhteessa. Mikäli tähtäät hillomaiseen koostumukseen, anna raparperin olla sokerissa parikymmentä minuuttia. Mikäli haluat kuivemman lopputuloksen, valuta raparperipaloista sokeriliemi pois lävikössä. Lisää sitten kuivahkoihin raparperipaloihin lisää sokeria.

Vaikka raparperi toimii näin myös raakana, hillo on vain askeleen päässä. Lämmitä kuivakkaa sokerin ja (kuorettomien) raparperipalojen seosta kymmenisen minuuttia kattilassa. Ylimääräisen nesteen voi jälleen ottaa pois, ja käyttää vain kiinteämmän osan hillona.

Äläkä unohda, että raparperi sopii hyvin happamuuden tuojaksi myös suolaisiin ruokiin! Iranilainen raparperipata on siitä hyvä esimerkki.

Kategoriat
Pääruoka Resepti

Lihaton makaronilaatikko

Elovenan kaurajauhis on kasviproteiinivalmisteista mielestäni lähimpänä jauhelihaa niin tekstuuriltaan kuin käyttäytymiseltään ruoanlaitossa. Se ei kuitenkaan maistu itsekseen lähes miltään, paistaessa sentään ilmaan leijailee vieno ruisleivän tuoksu. Esimerkiksi aasialaisessa ruoassa maun vähyys ei haittaa, kun makua tulee muualtakin – esimerkkinä dan dan nuudelit kaurajauhiksesta.

Jauhelihan korvaajana suomalaisissa ruoissa kaurajauhista on kuitenkin maustettava reilusti, jotta tarvittava umami saadaan lisättyä jauhikseen. Tämä onnistuu parhaiten kala- ja soijakastikkeiden seoksella, joka ei tee kaurajauhiksesta aasialaisen makuista vaan pelkästään lisää sekaan umamimakuaineita. Näin maustettuna kaurajauhis taipuu myös täydelliseksi jauhelihan korvaajaksi perinteiseen makaronilaatikkoon.

500 gmakaronia
200 gElovena kaurajauhista
2 rklruokaöljyä tai voita
2 rklkalakastiketta
2 rklsoijakastiketta
1pieni sipuli
6 dlkevyt- tai täysmaitoa
2kananmunaa
1/2 tlvalkopippuria
1/2 tlmustapippuria

Keitä makaronit puolikypsiksi runsaassa suolatussa vedessä.

Silppua sipuli pieneksi.

Lämmitä pannulla öljy tai voi. Ruskista kaurajauhis ja sipuli, ja lisää sitten sekaan soija- ja kalakastike. Paista sen verran, että neste höyrystyy. Mausta pippureilla.

Sekoita kaurajauhis ja makaronit keskenään.

Riko munat ja niiden rakenne. Sekoita niihin maito.

Kaada makaroni-kaurajauhisseos uunivuokaan. Kaada sitten vuokaan munamaito. Mikäli nesteen pinta ei ylety makaronien pintaan, lisää pelkkää maitoa hieman.

Paista 45 minuuttia 180-200 asteessa. Jos paistat kovemmassa lämpötilassa, pidä alkuun vuon päällä foliota tai kantta.

Kategoriat
Korea Pikaruoka Resepti Suomi Yhdysvallat

Yangnyeom-kananugetit

Korealaisen friteeratun kanan ydin on makea, hapan ja tulinen yangnyeom-kastike, 양념. Yangnyeom chikin tai yangnyeom-tongdak on koko annos, joka sisältää friteerattua kanaa pyöriteltynä tahmeassa ja tulisessa kastikkeessa.

Yangnyeom-kastikkeella voi piristää myös einesruokia, kuten kananugetteja. Tai miksei kananugetteina voisi käyttää vaikka McDonaldsin kananugetteja. Joka tapauksessa pieni pyöritys tahmeassa kastikkeessa tekee tylsemmästäkin eineksestä oikein herkullisen.

3/4 dlketsuppia
3/4 dlvaaleaa siirappia
1/2 dlgochujangia
2 rklöljyä
3valkosipulinkynttä
2 tlriisiviinietikkaa
ripausmustapippuria
ripausvalkopippuria

Kastikkeen voi tehdä etukäteen. Pilko valkosipuli pieneksi. Lämmitä öljy pannussa ja paahda valkosipulia hieman. Varo ruskistamasta. Lisää muut ainekset ja anna hautua hetki.

10kananugettia
4 rklyangnyeomkastiketta (kts. yllä)

Paista tai lämmitä kananugetit haluamallasi metodilla. Kaada niiden päälle kastiketta ja sekoita niin että nugetit peittyvät joka pinnaltaan kastikkeeseen.

Sama kastike toimii myös vaikkapa lihapullien kastikkeeksi. Valmistusprosessikin on samanlainen.

Yangnyeom-lihapullat.
Kategoriat
Kiina Resepti Suomi

Tamperelais-yunnanilainen musta makkara

Verimakkaroita löytyy ympäri maailmaa, joten ei ole yllättävää, että niitä löytyy myös Kiinasta. Yunnanilainen naxi-kansan sianverestä tehty riisimakkara (naxi zu nuomi chang, 纳西族糯米腸 tai hei ma bu, 黑麻补) on eräs tällainen. Makkaran teko ylipäätäänkin vaatii erikoisemmat laitteet, mutta mikäpä ei estäisi ottamasta makuja tästä annoksesta ja tekemästä suomalaista versiota. Onhan suomalaisessa keittiössä valmiiksi mitä loistavin verimakkara, aito tamperelainen musta makkara.

Yunnanilainen verimakkara sisältää mausteina inkivääriä, kevätsipulia, viisimaustetta ja sichuaninpippuria. Nämä maustavat tamperelaisenkin mustan makkaran hieman yllättäen aivan loistavaksi kokonaisuudeksi.

1 menopaluumustaa makkaraa
2 rklöljyä
5 cminkivääriä
3kevätsipulia (vain vaalea osa)
1/2 rklviisimaustetta
1 rklsoijakastiketta
jauhettua sichuaninpippuria
suolaa

Kuori ja siivuta inkivääri noin 2mm siivuiksi. Pilko kevätsipulin vaaleat osat parin sentin pätkiksi.

Siivuta musta makkara sentin-puolentoista siivuiksi.

Jauha sichuaninpippuria ja sekoita siitä mausteseos 1:1 -suhteessa suolan kanssa.

Lämmitä öljy wokpannussa. Kun öljy on kuumaa, lisää sekaan mustan makkaran siivut. Anna niiden ruskistua ja lisää inkivääri ja kevätsipuli. Sekoita toisen kerran ja anna toisen puolen makkarasiivuja ruskistua. Lisää viisimauste ja soijakastike.

Ota paistos pois pannulta tarjoiluastiaan ja ripottele päälle sichuaninpippurin ja suolan seosta.

Tarjoile riisin tai nuudelien kera.

Kategoriat
Resepti Suomi

Ohrarieska

Vaikeimmat ruokalajit syntyvät useimmiten yksinkertaisimmista raaka-aineista. Näin on myös rieskan kanssa. Tämä resepti yrittää olla jotakuinkin koillismaalainen ohrarieska.

Monet sanovat, että ohrarieskassa ei kuulu olla muuta kuin ohrajauhoja. En vain tiedä, miten tämä on käytännössä mahdollista – taikina hajoaa käsiin – eikä makukaan ole ihan niin hyvä. Vehnäjauhot tekevät taikinasta muovailtavaa ja tekevät makuakin miellyttävämmäksi.

Hyvä vehnäjauhojen ja ohrajauhojen suhdeluku on minulle tuntematon. Voisi kuitenkin arvella, että oikeassa ohrarieskassa pitää ainakin olla ohrajauhoja enemmän tai edes saman verran kuin vehnäjauhoja. Vähimmillään suhdeluku on siis 1:1. Lähdetään siitä liikkeelle.

Useissa rieskoissa käytetään pelkkää vettä. Lisämakua rieskaan saa kuitenkin käyttämällä nesteenä piimää, mikä näyttäisi olevan melko tyypillistä. Piimän kanssa sopii sooda nostattimeksi.

[Resepti päivittyy.]

5 dl ohrajauhoja
5 dlvehnäjauhoja
6 dlpiimää
1 1/2 tlruokasoodaa
1 1/2 tlsuolaa

Sekoita suola, sooda ja jauhot keskenään. Kaada sekaan neste ja sekoita. Vaivaa taikina nopeasti tasaiseksi, älä kuitenkaan aikaansaa erityisesti sitkoa.

Levittele pöydälle ohrajauhoa. Jaa taikina 5-6 osaan ja kauli kustakin mahdollisimman ohut rieska.

Töki haarukalla rieskaan reikiä.

Paista yksitellen 300-asteisessa uunissa pizzakivellä tai leivinuunissa. Pidä huolta, ettei rieskan pohja pala.

Viimeinen halko.
Kategoriat
Japani Pikaruoka Resepti

Hiillostettu nahkiainen japanilaisittain

Nahkiainen (Lampetra fluviatilis) on alkukantainen otus, joka ei ole läheistä sukua tavallisille luukaloille tai edes rustokaloille kuten haille ja rauskuille. Nahkiainen on tarkkaan ottaen ympyräsuinen eli leuaton kala. Se elää jokisuistoissa toisten kalojen loisena imien niiden verta ja lihasnesteitä.

Nahkiaisessa ei ole ruotoja. Ruodottomuuden takia se on erittäin miellyttävä syödä. Nahkiaisia pyydystetään erityisesti Satakunnassa; jopa siinä määrin, että nahkiainen on päätynyt jopa Nakkilan kunnan vaakunaan.

Nahkiaiskausi alkaa loppukesästä, mutta nahkiaisia saa vielä vuodenvaihteen jälkeenkin. Hinta nousee, mitä myöhemmäksi kaudella päästään. Näin tammikuussa nahkiaisia vielä saa, mutta kalliiksi käy. Harvempi tuskin haluaa tutustua nahkiaisten käsittelyyn tarkemmin, ja nahkiaisia saakin ostaa lähinnä valmiiksi hiillostettuna.

Nahkiaisten käsittelyprosessissa on useampi vaihe, jotka on parempi tehdä pian pyytämisen jälkeen. Ensiksi tuhkalla tai suolalla irrotetaan nahkiaisen pinnasta lima. Samalla suoli puristetaan tyhjäksi. Nahkiainen valmistetaan mieluiten puulla lämmitetyssä uunissa tai grillissä.

Nahkiainen sopii kalamaisena eliönä nautittavaksi japanilaisten lisukkeiden kanssa. Nahkiaisten perinteinen kastike on sinappikastike, ja senhän voi korvata myös japanilaisella majoneesilla tai jopa wasabilla. Hyvä soijakastike toimii dippaukseen peittämättä nahkiaisen makua. Näin saakin nopeasti aikaan mainion suomalais-japanilaisen fuusioannoksen.

hiillostettuja nahkiaisia
kewpie-majoneesia
vihanneksia pediksi (esim. ituja)
(soijakastiketta)
(sanshoa tai sichuaninpippuria)

Levitä vihannekset pediksi tarjoiluastiaan. Lämmitä hiilostettu nahkiainen nopeasti grillivastuksilla uunissa. Asettele nahkiaiset kasvispedille ja ruiski päälle kauniit raidat kewpiemajoneesia.

Kaada soijakastike sopivaan tarjoiluastiaan ja sekoita sekaan halutessasi ripaus japaninpippuria eli sanshoa.

Hämmästynyt ilme.

Kategoriat
Pääruoka Resepti Suomi

Pippurinen härkäruukku ja sen historia

Pippurinen härkäruukku on annos, joka löytyy lounasruokaravintoloiden listoilta, perinteisempää ruokaa valmistavista ravintoloista ja suurimpien einesruokavalmistajienkin valikoimista.

Härkäruukun pääraaka-aineet ovat naudanliha ja jokin kermainen ainesosa, tyypillisesti smetana, crème fraîche tai kerma, mutta myös tuorejuusto tai jopa sulatejuusto. Useimmiten härkäruukku on pippurisen tulinen – ei kuitenkaan chilin takia vaan mustapippurin tai muiden pippureiden ansiosta. Lihan lisäksi padassa saattaa olla herkkusieniä tai suolakurkkusilppua. Jälkimmäisen kera pata alkaa muistuttaa jo stroganoffia.

Mutta mistä härkäruukku on oikein kotoisin? Härkäruukkua ei tunneta edes Ruotsissa, ainakaan suorana käännöksenä oxkrukana. Oxgryta, härkäpata, taas on yleisluontoisempi termi, vaikka esimerkiksi HK härkäruukun onkin oxgrytaksi kääntänyt.

Google ei myöskään heti tuota tulosta. Härkäruukku on niin suosittu, että bloggaajien ja elintarvikefirmojen reseptejä ja ravintoloiden ruokalistoja löytyy lukemattomasti. Muutamassa nettifoorumikeskustelussa mainitaan ”Rosson listoilta tuttu härkäruukku”. Myös toinen S-ryhmän ravintola Fransmanni (nykyään Frans & les femmes) mainitaan. Ainoat alkuperään liittyvät vihjeet viittaavat siis S-ryhmään, ja niidenkin lähde on Vauva-lehden foorumi.

Edes mainio kirjastot.fi-sivuston Kysy kirjastonhoitajalta-palvelu ei löydä sanalle taustaa. Gastronomisista sanakirjoista termiä ei löydy, eikä termiä mainita digitoiduissa sanomalehdissä tai kirjojen kokoelmiin kirjoitetuissa metatiedoissa.

Vauva-foorumin vihjeen jahtaaminen tuottaa kuitenkin tulosta. Aila Pakarinen on vuonna 2002 kirjoittanut reseptikirjan ”Fransmannin parhaat”. Takakansiteksti kertoo ensimmäisen Fransmannin perustetun Raumalle vuonna 1987, ja että kirjassa on runsaasti liha- ja ruukkuruokia. Ruukku on sen verran epätyypillinen sana, että olisiko Fransmannin menu 1980 ja 1990-luvuilla tosiaan tuonut härkäruukun suomalaisten koti- ja ravintolakeittiöiden vakioannokseksi?

Kirjan mukaan näin näyttäisi olevan. Pippurista härkää ruukussa -annos oli ensimmäisen Fransmanni-ravintolan listalla, ja Pakarisen mukaan ensimmäisen Fransmannin ruokalista oli hotelli Raumanlinnan henkilökunnan käsialaa.

Keittiöpäällikkö Hannu Ollila ja ravintolapäällikkö Ossi Grönqvist vastasivat henkilökuntineen siitä, että ruokalista sopi uuden ravintolan henkeen. Perustavaa laatua olevan työn tuotekehitysprosessissa teki Hannu Ollila, joka jo edellisenä kesänä aloitti ruokalistan ja reseptien kehittelytyön. Apuna oli iso pino ranskalaisia keittokirjoja, joiden pohjalta hän teki lukemattomia suomalaisia sovellutuksia. Henkilökunnan kesken arvioitiin annosten sopivuutta.

Aila Pakarinen – Fransmannin parhaat (2002).

Ei ole yllättävää, että ranskalainen keittiö on tämäntyyppisen ruoan alkulähde. Ranskalaisesta keittiöstä löytyy boeuf à la crème fraîche, boeuf à la crème, boeuf à la crème et poivre ja lukemattomia vastaavia pataruokia. Näiden pääraaka-aineet vastaavat hyvin pitkälle perinteisen härkäruukun sisältöä: lihaa, kermaa ja lientä, lisäksi joskus herkkusieniä tai pippuria. Valkoviinikin esiintyy. Suolakurkku sen sijaan ei koskaan.

Härkäruukusta tuli heti suosittu.

Varsinkin omalla rahalla syövien suosiossa oli uuniperunan kanssa tarjottava muheva härkäruukku, johon käytettiin sisäfileetä. Fileen kapeita päitähän jäi runsaasti, sillä myös sisäfileepihvit kuuluivat alusta asti suosikkiannoksiin. Raili Juuti muistelee, että kun Raumanlinnaan hankittiin ensi alkuun 30 ranskalaista keramiikkaruukkua, niiden oletettiin riittävän mainiosti. Ensimmäisenä viikonloppuna kävi jo selväksi, että ruukkuja piti kiireen kaupalla hankkia lisää.

Aila Pakarinen – Fransmannin parhaat (2002).

Härkäruukku on kuin onkin siis suomalainen ruoka! Sen näyttää todennäköisimmin keksineen hotelli Raumanlinnan keittiöpäällikkö Hannu Ollila vuoden 1987 paikkeilla. Itse nimikin lienee joko Ollilan tai jonkun muun Raumanlinnan työntekijän käsialaa. Joka tapauksessa ruukusta on tullut suomalaisten kestosuosikki.

Alkuperäisessä reseptissä ruukku sisältää aina herkkusieniä. Reseptin kastikkeen pääraaka-aine on sekä crème fraîche että punaviinikastike. Alla oma versioni, jossa on muutamia Fransmannin versioon tekemiäni parannuksia.

1 kgpaahtopaistia
250 gsmetanaa tai crème fraîchea
(200 gpaahdettuja herkkusieniä)
1salottisipuli
1 1/2 rklsinappia
1 1/2 rklsoijakastiketta
1/2 dlpunaviiniä
voita paistamiseen
2 rklkokonaisia mustapippureita
1 1/2 tlkokonaisia viherpippureita
1/2 tljauhettua valkopippuria
suolaa
Pippurisen härkäruukun ainekset.

Paahda herkkusienet erillisen ohjeen mukaan. Pilko salottisipuli pieneksi silpuksi.

Pilko paahtopaisti noin parin sentin kuutioiksi. Lämmitä voi pannulla ja ruskista paahtopaisti erissä. Siirrä paistettu paisti uuniin soveltuvaan pataan. Kuullota salottisipuli jäljelle jääneessä voissa ja siirrä sekin pataan.

Lisää pataan kaikki muut ainekset paitsi suola ja pippurit.

Lämmitä padan sisältö ensin levyllä kiehuvaksi ja siirrä pata sitten uuniin 180 asteeseen pariksi tunniksi. Pata on valmista, kun paahtopaisti on lähes hajoavaa ja kastikkeesta on haihtunut turha neste.

Jauha kokonaiset pippurit maustemyllyssä rouheaksi, suuhun sopivaksi seokseksi. Sekoita pippuriseos ruukkuun juuri ennen tarjoilua.

Säädä lopulta suola sopivaksi.

Tarjoile uuniperunoiden kanssa, hotelli Raumanlinnan Fransmannin tapaan.

Kategoriat
Japani Kastike Resepti Suomi

Kuusella maustettu soijakastike

Kuusi sopii kalaruokien seuraksi. Mitenpä kuusen aromia saisi pikaisesti ruokaan? Tietysti maustamalla sillä maustekastikkeen. Kuusella maustettu soijakastike sopii vaikkapa sushin kera.

Kuusenoksia.
1/2 dlsoijakastiketta
1 dlkuusen oksien kärkiä, tai oikeaan aikaan vuodesta kuusenkerkkiä
Kuusella maustetun soijakastikkeen ainekset.

Kuusenkerkkiä saa vain keväisin, mutta mausteeksi sopivat myös kuusen oksat myöhempään aikaan vuotta. Talvella oksat eivät ole yhtä aromaattisia kuin kesällä.

Kerää kuusen oksien kärjistä viiden sentin pätkiä tai, jos satut oikeaan aikaan viodesta asialle, kuusenkerkkiä.

Puolta desilitraa soijakastiketta varten tarvitaet noin desilitran pilkottuja kuusenoksia.

Sekoita soijakastike ja kuusenoksat sopivassa astiassa, ja pilko kuusenoksat tehosekoittimella mahdollisimman pieneksi silpuksi.

Anna kuusenoksasilpun maustaa soijakastiketta jonkun aikaa. Mitä kauemmin, sitä voimakkaampi maku, mutta samalla puusta alkaa uuttumaan sekaan kitkeryyttä. Jo viidessä minuutissa maun erottaa selvästi.

Käytä kalan maustamiseen pöydässä. Kuumentamista kuusen aromi ei kestä.

Kategoriat
Alkuruoka Lisäke Resepti Suomi

Punajuuriterriini

Kaapissa oli pian pilalle meneviä punajuuria, joille piti löytää käyttöä. Hesari kertoo hyvän reseptin punajuuriterriinille, josta tässä hieman muunneltu versio.

400 gpunajuuria
125 gsmetanaa
1punasipuli
1/2 dlvalkoviiniä
1 tlkynteliä
1/2 tlvalkopippuria
1 1/2 rklvoita
2kananmunaa
1/2 tlsuolaa
Punajuuriterriinin ainekset.

Pilko punajuuri parin sentin paloiksi ja siivuta sipuli.

Lämmitä voi pannulla ja kuullota sipulia punajuurten kera. Lisää sitten smetana ja mausteet. Lisää valkoviini, kun seos näyttää kuivahtavan. Hauduta koko joukko niin, että punajuuret ovat kypsiä.

Soseuta seos tehosekoittimella. Kun muut osat ovat tasaista massaa, lisää sekaan kananmuna. Sekoita kananmunakin sekaan tehosekoittimella.

Täytä pieni uunivuoka terriinimassalla. Täytäsitten suurempi uunivuoka puolilleen kuumalla vedellä. Upota pienempi uunivuoka veteen ja laita uuniin 175 asteeseen. Kypsentyminen kestää noin 45 minuuttia.

Mikäli uunivuoalle ei ole kantta, pinnalle muodostuu kalvo jonka voi poistaa. Kannen kanssa kalvoa ei muodostu.

Seuraavaksi pinnalle täytyy tehdä puolukkakastike.

2 dlpuolukoita
1 rklsokeria
1 rklvettä
Puolukkakastikkeen ainekset.

Lämmitä kasarissa puolukat, sokeri ja vesi. Murskaa puolukoita lastalla. Kun puolukoita lämmittää kymmenisen minuuttia, seos suurustuu itsestään.

Kaada puolukkakastike jäähtyneen terriinin päälle tasaiseksi kerrokseksi.