Kategoriat
Pääruoka Resepti Suomi

Pippurinen härkäruukku ja sen historia

Pippurinen härkäruukku on annos, joka löytyy lounasruokaravintoloiden listoilta, perinteisempää ruokaa valmistavista ravintoloista ja suurimpien einesruokavalmistajienkin valikoimista.

Härkäruukun pääraaka-aineet ovat naudanliha ja jokin kermainen ainesosa, tyypillisesti smetana, crème fraîche tai kerma, mutta myös tuorejuusto tai jopa sulatejuusto. Useimmiten härkäruukku on pippurisen tulinen – ei kuitenkaan chilin takia vaan mustapippurin tai muiden pippureiden ansiosta. Lihan lisäksi padassa saattaa olla herkkusieniä tai suolakurkkusilppua. Jälkimmäisen kera pata alkaa muistuttaa jo stroganoffia.

Mutta mistä härkäruukku on oikein kotoisin? Härkäruukkua ei tunneta edes Ruotsissa, ainakaan suorana käännöksenä oxkrukana. Oxgryta, härkäpata, taas on yleisluontoisempi termi, vaikka esimerkiksi HK härkäruukun onkin oxgrytaksi kääntänyt.

Google ei myöskään heti tuota tulosta. Härkäruukku on niin suosittu, että bloggaajien ja elintarvikefirmojen reseptejä ja ravintoloiden ruokalistoja löytyy lukemattomasti. Muutamassa nettifoorumikeskustelussa mainitaan ”Rosson listoilta tuttu härkäruukku”. Myös toinen S-ryhmän ravintola Fransmanni (nykyään Frans & les femmes) mainitaan. Ainoat alkuperään liittyvät vihjeet viittaavat siis S-ryhmään, ja niidenkin lähde on Vauva-lehden foorumi.

Edes mainio kirjastot.fi-sivuston Kysy kirjastonhoitajalta-palvelu ei löydä sanalle taustaa. Gastronomisista sanakirjoista termiä ei löydy, eikä termiä mainita digitoiduissa sanomalehdissä tai kirjojen kokoelmiin kirjoitetuissa metatiedoissa.

Vauva-foorumin vihjeen jahtaaminen tuottaa kuitenkin tulosta. Aila Pakarinen on vuonna 2002 kirjoittanut reseptikirjan ”Fransmannin parhaat”. Takakansiteksti kertoo ensimmäisen Fransmannin perustetun Raumalle vuonna 1987, ja että kirjassa on runsaasti liha- ja ruukkuruokia. Ruukku on sen verran epätyypillinen sana, että olisiko Fransmannin menu 1980 ja 1990-luvuilla tosiaan tuonut härkäruukun suomalaisten koti- ja ravintolakeittiöiden vakioannokseksi?

Kirjan mukaan näin näyttäisi olevan. Pippurista härkää ruukussa -annos oli ensimmäisen Fransmanni-ravintolan listalla, ja Pakarisen mukaan ensimmäisen Fransmannin ruokalista oli hotelli Raumanlinnan henkilökunnan käsialaa.

Keittiöpäällikkö Hannu Ollila ja ravintolapäällikkö Ossi Grönqvist vastasivat henkilökuntineen siitä, että ruokalista sopi uuden ravintolan henkeen. Perustavaa laatua olevan työn tuotekehitysprosessissa teki Hannu Ollila, joka jo edellisenä kesänä aloitti ruokalistan ja reseptien kehittelytyön. Apuna oli iso pino ranskalaisia keittokirjoja, joiden pohjalta hän teki lukemattomia suomalaisia sovellutuksia. Henkilökunnan kesken arvioitiin annosten sopivuutta.

Aila Pakarinen – Fransmannin parhaat (2002).

Ei ole yllättävää, että ranskalainen keittiö on tämäntyyppisen ruoan alkulähde. Ranskalaisesta keittiöstä löytyy boeuf à la crème fraîche, boeuf à la crème, boeuf à la crème et poivre ja lukemattomia vastaavia pataruokia. Näiden pääraaka-aineet vastaavat hyvin pitkälle perinteisen härkäruukun sisältöä: lihaa, kermaa ja lientä, lisäksi joskus herkkusieniä tai pippuria. Valkoviinikin esiintyy. Suolakurkku sen sijaan ei koskaan.

Härkäruukusta tuli heti suosittu.

Varsinkin omalla rahalla syövien suosiossa oli uuniperunan kanssa tarjottava muheva härkäruukku, johon käytettiin sisäfileetä. Fileen kapeita päitähän jäi runsaasti, sillä myös sisäfileepihvit kuuluivat alusta asti suosikkiannoksiin. Raili Juuti muistelee, että kun Raumanlinnaan hankittiin ensi alkuun 30 ranskalaista keramiikkaruukkua, niiden oletettiin riittävän mainiosti. Ensimmäisenä viikonloppuna kävi jo selväksi, että ruukkuja piti kiireen kaupalla hankkia lisää.

Aila Pakarinen – Fransmannin parhaat (2002).

Härkäruukku on kuin onkin siis suomalainen ruoka! Sen näyttää todennäköisimmin keksineen hotelli Raumanlinnan keittiöpäällikkö Hannu Ollila vuoden 1987 paikkeilla. Itse nimikin lienee joko Ollilan tai jonkun muun Raumanlinnan työntekijän käsialaa. Joka tapauksessa ruukusta on tullut suomalaisten kestosuosikki.

Alkuperäisessä reseptissä ruukku sisältää aina herkkusieniä. Reseptin kastikkeen pääraaka-aine on sekä crème fraîche että punaviinikastike. Alla oma versioni, jossa on muutamia Fransmannin versioon tekemiäni parannuksia.

1 kgpaahtopaistia
250 gsmetanaa tai crème fraîchea
(200 gpaahdettuja herkkusieniä)
1salottisipuli
1 1/2 rklsinappia
1 1/2 rklsoijakastiketta
1/2 dlpunaviiniä
voita paistamiseen
2 rklkokonaisia mustapippureita
1 1/2 tlkokonaisia viherpippureita
1/2 tljauhettua valkopippuria
suolaa
Pippurisen härkäruukun ainekset.

Paahda herkkusienet erillisen ohjeen mukaan. Pilko salottisipuli pieneksi silpuksi.

Pilko paahtopaisti noin parin sentin kuutioiksi. Lämmitä voi pannulla ja ruskista paahtopaisti erissä. Siirrä paistettu paisti uuniin soveltuvaan pataan. Kuullota salottisipuli jäljelle jääneessä voissa ja siirrä sekin pataan.

Lisää pataan kaikki muut ainekset paitsi suola ja pippurit.

Lämmitä padan sisältö ensin levyllä kiehuvaksi ja siirrä pata sitten uuniin 180 asteeseen pariksi tunniksi. Pata on valmista, kun paahtopaisti on lähes hajoavaa ja kastikkeesta on haihtunut turha neste.

Jauha kokonaiset pippurit maustemyllyssä rouheaksi, suuhun sopivaksi seokseksi. Sekoita pippuriseos ruukkuun juuri ennen tarjoilua.

Säädä lopulta suola sopivaksi.

Tarjoile uuniperunoiden kanssa, hotelli Raumanlinnan Fransmannin tapaan.

Advertisement
Kategoriat
Japani Kastike Resepti Suomi

Kuusella maustettu soijakastike

Kuusi sopii kalaruokien seuraksi. Mitenpä kuusen aromia saisi pikaisesti ruokaan? Tietysti maustamalla sillä maustekastikkeen. Kuusella maustettu soijakastike sopii vaikkapa sushin kera.

Kuusenoksia.
1/2 dlsoijakastiketta
1 dlkuusen oksien kärkiä, tai oikeaan aikaan vuodesta kuusenkerkkiä
Kuusella maustetun soijakastikkeen ainekset.

Kuusenkerkkiä saa vain keväisin, mutta mausteeksi sopivat myös kuusen oksat myöhempään aikaan vuotta. Talvella oksat eivät ole yhtä aromaattisia kuin kesällä.

Kerää kuusen oksien kärjistä viiden sentin pätkiä tai, jos satut oikeaan aikaan viodesta asialle, kuusenkerkkiä.

Puolta desilitraa soijakastiketta varten tarvitaet noin desilitran pilkottuja kuusenoksia.

Sekoita soijakastike ja kuusenoksat sopivassa astiassa, ja pilko kuusenoksat tehosekoittimella mahdollisimman pieneksi silpuksi.

Anna kuusenoksasilpun maustaa soijakastiketta jonkun aikaa. Mitä kauemmin, sitä voimakkaampi maku, mutta samalla puusta alkaa uuttumaan sekaan kitkeryyttä. Jo viidessä minuutissa maun erottaa selvästi.

Käytä kalan maustamiseen pöydässä. Kuumentamista kuusen aromi ei kestä.

Kategoriat
Alkuruoka Lisäke Resepti Suomi

Punajuuriterriini

Kaapissa oli pian pilalle meneviä punajuuria, joille piti löytää käyttöä. Hesari kertoo hyvän reseptin punajuuriterriinille, josta tässä hieman muunneltu versio.

400 gpunajuuria
125 gsmetanaa
1punasipuli
1/2 dlvalkoviiniä
1 tlkynteliä
1/2 tlvalkopippuria
1 1/2 rklvoita
2kananmunaa
1/2 tlsuolaa
Punajuuriterriinin ainekset.

Pilko punajuuri parin sentin paloiksi ja siivuta sipuli.

Lämmitä voi pannulla ja kuullota sipulia punajuurten kera. Lisää sitten smetana ja mausteet. Lisää valkoviini, kun seos näyttää kuivahtavan. Hauduta koko joukko niin, että punajuuret ovat kypsiä.

Soseuta seos tehosekoittimella. Kun muut osat ovat tasaista massaa, lisää sekaan kananmuna. Sekoita kananmunakin sekaan tehosekoittimella.

Täytä pieni uunivuoka terriinimassalla. Täytäsitten suurempi uunivuoka puolilleen kuumalla vedellä. Upota pienempi uunivuoka veteen ja laita uuniin 175 asteeseen. Kypsentyminen kestää noin 45 minuuttia.

Mikäli uunivuoalle ei ole kantta, pinnalle muodostuu kalvo jonka voi poistaa. Kannen kanssa kalvoa ei muodostu.

Seuraavaksi pinnalle täytyy tehdä puolukkakastike.

2 dlpuolukoita
1 rklsokeria
1 rklvettä
Puolukkakastikkeen ainekset.

Lämmitä kasarissa puolukat, sokeri ja vesi. Murskaa puolukoita lastalla. Kun puolukoita lämmittää kymmenisen minuuttia, seos suurustuu itsestään.

Kaada puolukkakastike jäähtyneen terriinin päälle tasaiseksi kerrokseksi.

Kategoriat
Pikaruoka Resepti Suomi Yhdysvallat

HK:n sininen musubi

Spam, joka muistuttaa hieman kotoisaa nötköttiä, on Tyynellämerellä, erityisesti Havaijilla, edelleen suosiossa. Spam on porsaanlihasta tehty säilyke, kun taas kotoisa nötkötti eli naudan- ja porsaanlihasäilyke sisältää enemmälti naudanlihaa. Kummassakin valmisteessa liha on joka tapauksessa jauhettua.

Spam on levinnyt jopa Etelä-Koreaan, jossa se toimii budae jjigae -padan ainesosana. Havaijilla spam kuuluu kuitenkin erään onigiri-tyyppisen ruokalajin olennaiseksi osaksi. Kyseessä on spam musubi: onigiri, jossa riisin lisäksi on siivu spamia.

Spam ei lähtökohtaisesti ole ruokahalua herättävä raaka-aines. Tölkkiin säilötty liha epäilyttää. Suomessa meillä on kuitenkin ominaisuuksiltaan hieman vastaava valmiste: HK:n sininen, HK blå. On siis kokeiltava HK:n sininen musubin valmistusta.

HK:n sinisen kanssa toimii lisukkeena myös wasabi. Wasabin, piparjuuren ja sinapin yhdistävä tekijä on allyyli-isotiosyanaatti, joka aikaansaa kunkin aineksen pistävän tulisen aromin. Miksei toisaalta väkevä sinappi sopisi HK:n sininen musubin kumppaniksi!

sushiriisiä
norimerilevää
HK:n sinistä
soijakastiketta
(teriyakikastiketta tai unagikastiketta)
HK:n sininen musubin ainekset.

Leikkaa HK:n sinisestä mahdollisimman suora pätkä. Siivuta tämä pätkä niin, että saat mahdollisimman suorakulmaisia paloja. Yhdestä pätkästä saa vähintään yhden ja mahdollisesti jopa kolme kauniinnäköistä palaa.

Marinoi HK:n sinistä soijakastikkeessa puolisen tuntia.

Tee sushiriisistä samankokoisia levyjä, kuin HK:n sinisestä tehdyt palaset ovat.

Leikkaa norimerileväarkista kapeita, sentin leveitä nauhoja.

Grillaa HK:n sinisen palat kauniin ruskeiksi. Sivele grillatessa HK:n sinisen päälle joko teriyakikastiketta tai unagikastiketta. Käytä jokseenkin jähmeää kastiketta, jotta kastike jää HK:n sinisen pintaan. Tällä saadaan HK:n siniseen vähän makua.

Kokoa musubi laittamalla riisilevy ja paistettu HK:n sininen-viipale päällekkäin. Kääri niiden ympäri sitten norimerilevänauha.

Tarkoile wasabin tai väkevän sinapin kera.

Ei huono!

Kategoriat
Pääruoka Resepti Suomi

Särä

Särä valittiin jo 1970-luvulla yhdeksi Suomen seitsemästä matkailuihmeestä. Särä on eteläkarjalainen lammasruoka, jossa lammas valmistetaan puisessa säräkaukalossa. Säräkaukalo tuo ruokaan hieman savuaromia.

En veistänyt säräkaukaloa itse, vaan tilasin sen Lions Club Lemiltä. Hyvin toimii! Säräperinne elää vahvimpana Lemillä, jossa särää saa myös useammasta ravintolasta.

Särä tarkoittaa sekä puista kaukaloa, jossa ruoka valmistetaan, sekä itse ruokalajia. Särän ainekset ovat yksinkertaiset: lammasta, suolaa ja perunoita. Muuta ei tarvitsekaan!

Särä pitäisi valmistaa leivinuunissa, mutta valmistus onnistuu myös tavallisessa uunissa.

2 kglampaan paistia
50 gmerisuolaa
1 kgperunoita
Särän ainekset.

Särän valmistus vaatii aikaa. Ensin lampaanliha on suolattava. Useissa resepteissä käytetään jopa 10-20% suolaa lampaanlihan painoon nähden. Pienempi määrä toimii kuitenkin myös. Hiero suola lampaan pintaan ja laita liha suolautumaan jääkaappiin useammaksi päiväksi. Kahdesta neljään päivään on hyvä aika.

Kun valmistuksen aika tulee, huuhtele lampaan pinnasta ylimääräinen suola pois. Asettele lammas kaukaloon ja laita uuniin.

Leivinuunin kannattaa alussa olla hieman yli 200 astetta. Tavallisessa uunissa särä pitää ruskistaa noin 250-300 asteessa kummaltakin puolelta, ja muu kypsennys tapahtuu 175 asteessa. Ruskistukseen kannattaa varata aikaa puolisen tuntia. Puolessa välissä liha käännetään. Kun puoli tuntia on kulunut, laita kaukalon päälle folio.

Särä alun ruskistuksen jälkeen.

Itse kypsennyksessä menee 4-5 tuntia. Kun liha alkaa hajoamaan, laita sen alle puoliksi keitetyt perunat. Perunat imevät lientä itseensä ja samalla kypsyvät.

Kun perunat ovat läpikypsiä ja särä hajoaa, kaikki on valmista. Tarjoile suoraan säräkaukalosta.

Kategoriat
Lisäke Resepti Suomi

Tillivoi

Vispattu voi levittyy paremmin kuin pelkkä voi, suoraan jääkaapistakin otettuna. Pieni vesitilkka voin seassa aikaansaa vispatessa emulsion. Kesällä vispattuun voihin on hyvä lisätä mausteeksi tilliä. Tillivoi sopii erityisen hyvin uusien perunoiden kera!

100 gvoita
1 rklkylmää vettä
1 rklpieneksi silputtua tilliä
Tillivoin ainekset.

Anna voin lämmetä pöydällä parikymmentä minuuttia. Lisää sitten vesi ja vispaa voista vatkaimella vaaleaa vaahtoa (katso kuva alla).

Vispattua voita.

Silppua tilli pieneksi silpuksi ja lisää se voihin. Sekoita tasaiseksi.

Säilytä jääkaapissa.

Kategoriat
Resepti Suomi

Karjalanpiirakat

Martoilla on hyvä resepti karjalanpiirakoista. Marttojen reseptissä kuorien taikina on erityisen hyvä: se ei tartu työpöytään tai kaulimeen, eikä hajoa rypytettäessä. Riisipuurotäyte ei kuitenkaan ole optimaalinen, ja loppukäsittelystä puuttuu voimaitoon upottaminen.

Valmista ensin täyte, sillä riisipuurossa kestää jonkin aikaa.

2 dlpuuroriisiä
2 dlvettä
1 ltäysmaitoa
3/4 tlsuolaa
1kananmuna
Täytteen ainekset.

Keitä riisipuuro kuten tavallisestikin: laita kattilaan vesi ja riisi, ja keitä niin että vesi ineytyy ja haihtuu. Lisää sitten maito ja hauduta puuroa tunnin verran.

Lopuksi lisää suola. Puurotäyte saa olla suolaisempaa kuin riisipuuro.

Kun puuro on kylmentynyt, sekoita joukkoon kananmuna.

3 dlkarkeita ruisjauhoja
1 dlvehnäjauhoja
1 1/2 dlkylmää vettä
1 tlsuolaa
1 rklöljyä
Kuorten taikina.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja sitten niihin vesi ja öljy. Sekoita tasaiseksi massaksi. Taikina on valmista!

Kauli taikina ruisjauhotetulla työpöydällä noin puolen sentin paksuiseksi. Ota siitä sitten kakkaroita käyttäen vaikkapa ylösalaisin käännettyä juomalasia.

Laita kakkarat talteen pinoihin niin että väleissä on riittävästi ruisjauhoa, etteivät ne tartu toisiinsa.

Kakkaroita ja valmiiksi kaulittuja kuoria.

Kauli kakkaroista kuoria. Jos teet puikulamaisia, riisipuuroa ei jää keskeltä paljonkaan näkyviin. Jos teet ympyrämäisiä, saat enemmän riisipuuroa näkyviin keskelle.

Liikaa täytettä.

Laita hieman puurotäytettä kunkin kuoren keskelle. Ohut kerros riittää. Käännä sitten kuoren reunat kahdelta vastkkaiselta sivulta täytteen päälle ja rypytä. Rypytyksen voi tehdä joko painellen tai nipistellen, ja kummallakin metodilla saa aikaan erinäköisiä piirakoita.

Valmistunut mutta edelleen raaka piirakka.

Paista piirakat uunissa 300 asteessa. Paistaminen kestää noin 10-15 minuuttia, mutta seuraa, etteivät piirakat pala. Ensimmäisten piirakoiden paistuessa valmista voimaito.

4 dlmaitoa
50 gvoita
Voimaidon ainekset.

Sulata voi ja sekoita siihen maito.

Upota piirakat kuumina suoraan uunista voimaitoon. Nopea upotus riittää.

Kerää upotetut piirakat kulhoon ja odota hetki, että upotuksesta jäänyt voimaito imeytyy kunnolla piirakoihin.

Tarjoile voin, munavoin tai vaikkapa aiolin kera.

Kategoriat
Resepti Suomi

Maitohorsman versot

Maitohorsman versot ovat tällä hetkellä juuri sopivia poimittaviksi. Parhaita ovat keväällä juuri maasta nousseet versot, jotka voi syödä parsan tavoin.

Maitohorsman verson varsi on paras osuus. Lehdet ovat joskus kovinkin kitkeriä, mutta sopivalla dipillä myös lehdet voi syödä. Helpoiten syötävä lopputulos tulee valitsemalla paksuimmat versot ja poistamalla niistä lehdet.

Keräämisen jälkeen versot pitää huihdella huolellisesti. Kypsennys tapahtuu muutamassa minuutissa höyrytyskorissa.

Versojen syöntiin kannattaa ottaa oppia Kiinasta: sopivalla dipillä mikä tahansa vihreä vihannes muuttuu herkuksi.

Sopivia dippejä ovat esimerkiksi seuraavat:

Höyrytetyt versot.
Kategoriat
Hankinta Lisäke Pohja Resepti Säilyke Suomi

Fermentoidut suppilovahverot

Kun suppilovahverokasvustoon törmää, saa usein kerralla ämpärin täyteen samasta metsän nurkasta. Suppilovahverot sopivat moniin ruokiin, mutta fermentoituina niiden maku pääsee kerrassaan vapaaksi! Fermentoidun suppilovahveron tuoksu tai maku ei ole liian vahva, vaan tuo juuri sopivasti niiden parhaat puolet esiin.

Sienten pinnalla luontaisesti oleilevat maitohappobakteerit lähtevät sopivassa suolavedessä lisääntymään ja sienet fermentoituvat mukavan happamiksi. Sopiva suolataso on 2-5% joko nesteestä tai kokonaismassasta.

5 dl eli 200 gsuppilovahveroita
1 dl eli 100 gvettä
2 tl eli 10 gsuolaa
Fermentoimisaineet.

Perkaa suppilovahveroista tarkasti multa pois. Laita ne sitten sopivaan purkkiin suhteellisen tiiviisti. Liuota suola veteen ja kaada suolavesi sienten päälle. Jos sienet eivät peity, painele niitä tiiviimmäksi tai lisää hieman vettä. Pidä huoli, että neste on huomattavan suolaista, jotta huonojen mikrobien kasvu estyy. Vain hyvät maitohappobakteerit ovat haluamiamme mikrobeja. Sienten pitää myös olla nesteen alla, etteivät ne hapetu turhaan. Hapettuessa sieni tummuu epämiellyttävän näköiseksi.

Pidä sieniä viitisen päivää huoneenlämmössä. Sienten sekaan pitäisi muodostua huomattavasti kuplia. Jos vedenpinta laskee, lisää hieman vettä mutta huolehdi suolapitoisuuden pysymisestä tarpeeksi korkeana.

Kategoriat
Italia Pääruoka Raaka-aineet Resepti Suomi

Kitkan viisas pizzatäytteenä

Muikku (Coregonus albula) on ehdottomasti yksi Suomen parhaista kaloista. Muikku on lohikala, joten se on jonkun verran rasvainen. Tämä lisää myös muikun makua.

Kitkan viisas on kitukasvuinen muikku Kitkajoen vesistöstä Posion ja Kuusamon alueelta. Kitkan viisaalla on muista muikuista poiketen rustoisempi, eli pehmeämpi, luusto.

Kitkan viisaalla on muutaman muun suomalaisen ruokatuotteen tavoin alkuperämerkintä, suojattu alkuperänimitys (SAN). SAN on vastaava kuin valitettavasti tutummat italialainen Denominazione di Origine Protetta (DOP) -merkintätai ranskalainen Appellation d’Origine Controleé (AOC) -merkintä.

Päätön Kitkan viisas suolaan säilöttynä.

Pohjoisen kaupoista löytyy usein Kitkan viisasta suolamuikkuna. Suolamuikut on säilötty väkevään suolaveteen, ja säilyvät tuoretavaraa huomattavasti pidempään. Suolamuikkujen tuoksu on hyvin tuore, mutta maku hivenen tuoremuikkua voimakkaampi.

Ulkonäkö myöten suolamuikku toimii mielestäni samantapaisena ruoka-aineena kuin sardelli. Tätä kautta se sopiikin hyvin samanlaisiin käyttökohteisiin! Koska suolamuikkua ei ole fermentoitu kuten säilötty sardelli, ei se toimi niinkään umamin vaan herkullisen kalan maun lähteenä.

Sardelli toimii hyvin pizzatäytteenä, joten miksipä ei suolamuikkukin? Ja toimiihan se! Pieni käsittely on kuitenkin paikallaan. Suolamuikku on niin suolainen, että ilman pientä liotusta se nostaa ruoan kuin ruoan suolapitoisuuden tavallisen makuaistin sietokyvyn äärirajoille. Liota suolamuikkua runsaassa vedessä puolisen tuntia ennen käyttöä. Lisää suolamuikkuja pizzaan myöa kohtuudella: yhden henkilön pizzaan riittää hyvin 5-7 suolamuikkua, vaikka ne pieniä ovatkin.

Viisas pizzapala.