Appelsiiniriisi eli apelsinris on appelsiinillä terästettyversio ris á la Maltasta, kermavaahdolla ja vaniljalla maustetusta riisipuurosta. Ruotsalainen ris á la Malta taas on väännös tanskalaisesta risalamandesta, joka on nimeltään sukua ranskankieliselle riz à l’amandelle, riisille mantelien kera. Riisiä mantelien kera ei kuitenkaan ole olemassa, vaan alkulähde on nimenomaan tanskalainen jälkiruoka.
Riisinä voi käyttää hyvin jämäksi jäänyttä riisipuuroa. Appelsiiniriisi onkin leimallisesti joulunajan jälkiruoka. Appelsiinin voi sekoittaa riisi-kermavaahtoseokseen sellaisenaan, tai hieman konjakilla tuunattuna. Tuunatusta versiosta tuleekin tavallista hieman hienompi jälkiruoka!
Puolikkaasta puuroriisipaketin riisipuuroannoksesta tulee 6 annosta appelsiiniriisiä. Tämä resepti on siitä hieman tarkennettu versio.
riisi:
1/2 l
täysmaitoa
1 1/4 dl
puuroriisiä
1 dl
vettä
1/2 tl
suolaa
2 tl
vaniljasokeria
3 rkl
sokeria
4 dl
kuohukermaa
appelsiini:
1/2 dl
konjakkia
1/2 dl
sokeria
3
appelsiinia
koristeluun:
kanelia
Appelsiiniriisin ainekset.
Sekoita kattilassa vesi ja riisi. Tämän reseptin riisimäärä on hieman puuroriisipaketin määrää suurempi. Näin saa vähän lisätuntumaa riisiin.
Keitä riisiä siten että vesi imeytyy tai haihtuu. Lisää sitten maito ja hauduta noin 45 minuuttia kunnes puuro on valmista. Lisää lopuksi suola. Anna puuron jäähtyä kylmäksi.
Jouluaattoillallisella, la vigilia, Italiassa syödään tyypillisesti kalaa. Katolisessa perinteessä aattoiltana paastotaan, joka käytännössä tarkoittaa lihasta pidättäytymistä. Kalaruokalajeja voi syödä sitäkin enemmän.
Amerikanitalialaisessa keittiössä jouluaattoillallinen kulkee nimellä the Feast of the Seven Fishes, festa dei sette pesci. Luku seitsemän ja nimi ylipäätään ei ole tunnettu Italiassa, vaan on aivan amerikkalaista alkuperää. Seitsemän saattaa viitata vaikkapa seitsemään perisyntiin tai Rooman kukkuloihin, mutta varmuudella kukaan ei tiedä. Italiassa ruokalajien määrää ei myöskään ole rajoitettu seitsemään.
Erilaisten ruokalajien määrä on tärkeämpää kuin yksittäisen ruokalajin määrä. Tee siis suhteellisen pieniä annoksia, mutta useampaa erilaista. Uuniruoat voi tehdä hieman etukäteen ja lämmittää illalliselle.
La vigilia tuottaa teemana paljon ideoita joulupöytään. Alla on kuvattu kootusti erilaisia kala- ja kasvisreseptejä lyhyin kuvauksin ideoiksi ja sovellettavaksi jouluaaton illalliselle. Ruokalajit eivät sisällä lihaa, vaikka ei senkään syöminen perisyntiä olisi. Pääosin ruokalajit ovat eteläisestä Italiasta ja erityisesti Sisiliasta, mutta sattuu joukkoon muutama pohjoisempikin ruoka.
Jouluaattoaterian juomaksi soveltuu erityisesti perinteinen napolilainen jouluaattoillallisen viini Lacryma Christi del Vesuvio. Erään tarinan mukaan Lacryma Christi -viinin tarhat muodostuivat, kun Jeesus itki Vesuviuksen rinteillä Luciferin lankeemuksen takia.
Alkosta kyllä saa Lacryma Christiä, sekä valkoisena että punaisena, mutta pelkästään melko hintavina puolikkaina pulloina. Parempi sekin kuin ei ollenkaan!
Sisilialaiset täytetyt ja uppopaistetut riisipallot voi joko täyttää ragúlla, jättää täyttämättä tai täyttää la vigiliaa varten epätyypillisesti kalalla.
Kuivattu, suolattu turska eli baccala on joulun perusruoka useissa maissa, myös Italiassa. Kuivattu turska tulee ensin kosteuttaa, jonka jälkeen sitä voi käsitellä tuoreen kalan tapaan.
Piemontelainen kuuma kylpy, bagna cauda, sisältää oliiviöljyä, valkosipulia ja sardelleja. Se sopiikin täydellisesti la vigilian teemaan. Kuumaan kylpyyn voi dipata vihanneksia tai hyvää leipää.
Sisilialaiseen joulupöytään kuuluu olennaisesti caponata, munakoisosta, oliiveista, kapriksista ja muista vihanneksista tehty hapanimelä säilyke. Caponata sopii myös kastikkeeksi paistetun kalan päälle.
Carpaccio onnistuu lihan lisäksi myös kalasta. Valkoviinissä pikaisesti marinoitu lohi on mukavan aromaattista. Toimisi tähän muutkin kalat, joita voi syödä raakana.
Appelsiinin ja fenkolin liitto on insalata di arancen yllättävä, mutta erityisen hyvä, syvin olemus. Tämä sisilialainen salaatti kuuluu myös joulupöytään.
Missoltini on Comojärvessä elävä kala, joka säilötään kuivaamalla ja puristamalla. Herkku sopii erityisesti polentan kanssa tarjottavaksi. Kalana missoltini sopii myös jouluaattopöytään, vaikka onkin pohjoisesta kotoisin.
Munakoiso alla parmigiana on klassikkoruoka, joka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Vaikkei se sisälläkään kalaa, se on oiva lisä jouluaattoillalliselle.
Sisilian maut, eli pinjansiemet, rusinat, valkosipuli ja persilja, kohtaavat tässä jälleen kalan. Tavallisesta silakasta tulee näyttävä ja herkullinen. Muista kuitenkin käyttää tuoreita laakerinlehtiä.
Toscakakku on ilmeisesti ruotsalainen jälkiruoka, jonka juuret ulottuvat 1800-luvulle. Nimensä se sai joskus 1900-luvun alkupuolella todennäköisesti Puccinin Tosca-oopperasta. Syy-yhteys kakun nimen ja oopperan välillä on epäselvä.
Piirakkana toscakakku toimii parhaiten: toscatäytteen määräsuhde kakkuun on tällöin suurimmillaan. Useimmissa resepteissä toscatäytteen määrässä pihistellään. Tässä reseptissä ei.
3
kananmunaa
3 dl
sokeria
200 g
voita
2 dl
maitoa
5 dl
vehnäjauhoja
1 rkl
leivinjauhetta
1/4 tl
vaniljasokeria
2 tl
suolaa
Piirakkapohjan ainekset.
Riko munat kulhoon, ja sekoita sekaan sokeri ja pehmeä voi. Vatkaa nämä vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää voi-kananmuna-sokerivaahtoon maito, sekoita seos tasaiseksi ja lisää kuivat aineet. Vatkaa seos tasaiseksi.
Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja paista piirakkapohjaa noin 10-15 minuuttia. Kun piirakkapohja on kypsä muttei ruskistunut, ota se pois uunista. Kun piirakka kypsyy, tee toscatäyte.
350 g
mantelilastuja
200 g
voita
2 dl
kermaa
2 dl
sokeria
2 dl
fariinisokeria
1/2 dl
vehnäjauhoja
1/2 tl
suolaa
Toscan ainekset.
Sekoita kaikki muut aineet kattilassa ja lämmitä seosta. Sekoita seos tasaiseksi. Lisää mantelilastut ja sekoita.
Levitä toscatäyte piirakan päälle tasaiseksi kerrokseksi.
Paista piirakkaa vielä 10 minuuttia tai kunnes toscatäyte on ruskistunut.
Viipaloi piirakasta sopivankokoisia paloja, kun piirakka on jäähtynyt.
Sakuramochi on vaaleanpunainen, punapapuhillolla täytetty riisikakku, jota syödään Japanissa keväisin. Kirsikankukkien kukkiessa sakuramochi on oikein sopiva jälkiruoka, jos siis pitää ylipäätään riisikakuista tai punapapuhillosta.
Mochimassan pääraaka-aine on tahmea riisi (glutinous rice). Tahmea riisi on tavallisista riisilaaduista lähimpänä puuroriisiä. Tahmea riisi on kuitenkin vielä puuroriisiäkin tahmeampaa. Sen tärkkelyskoostumus on myös erityinen: tärkkelyksen pääkomponenteista amyloosista ja amylopektiinistä tahmea riisi sisältää lähes pelkästään amylopektiiniä. Juuri amylopektiini aikaansaa tahmeuden.
Sakuramochista on vaikea saada erityisen kauniin näköistä. Siksi ylempänä kuvana onkin sakura, eikä –mochi!
3 dl
tahmeaa riisiä, tai puuroriisiä
4 + 1/2 dl
vettä
1/2 dl
sokeria
1/2 tl
punaista väriainetta
Riisimassan ainekset.
Huuhtele riisiä vedellä niin kauan, että siitä valuva vesi on suhteellisen kirkasta.
Sekoita puoli desilitraa kuumaa vettä puoleen desilitraan sokeria. Lisää nesteeseen väriaine. Sekoita sokeriliuos riisiin. Lisää vettä sen verran, että veden pinta on riisin pinnan tasalla. Anna riisin imeä nestettä itseensä tunnin verran.
Laita lionnut riisi kattilaan ja mukaan neljä desilitraa vettä. Keitä riisiä kannen alla pienellä lämmöllä 20 minuuttia. Älä avaa kantta kesken kaiken. Odota lämmön poisottamisen jälkeen puolisen tuntia, jälleen avaamatta kantta.
Seuraavana on vuorossa itse mochimassan valmistus. Murskaa riisiä vasten kattilan reunaa puukauhalla. Tee tätä niin kauan, että mochimassa on mahdollisimman tasaista. Massan tasaamiseen kannattaa käyttää aikansa, mutta lopulta jonkun verran riisin struktuuria voi jäädä.
Anna massan jäähtyä, mutta älä aivan kylmäksi. Kylmää massaa on vaikeampi käsitellä.
Riisimassan valmistusvaiheita.
Tee massasta sakuramocheja seuraavasti pitäen käsiä koko ajan kosteina. Näin mochi ei tartu käteen. Ota iso ruokalusikallinen mochimassaa käteen ja taputtele massa puikulamaiseksi levyksi. Älä tee levystä liian ohutta, sillä muuten täyte tulee mochimassan läpi.
Lisää levyn toiseen reunaan teelusikallinen punapapuhilloa. Taita toinen puoli levystä täytteen päälle ja nipistele reunat kiinni. Tahmea mochimassa tarttuu helposti kiinni ja sakuramochi sulkeutuu.
Koristele sakuramochi vielä kirsikanlehdellä. Perinteisesti käytetään suolavedessä säilöttyä kirsikanlehteä, jonka voi syödä. Myös tuore, puusta napattu kirsikanlehti toimii koristeena.
Puna- tai adzukipapuja käytetään monissa makeissa Itä-Aasian leivoksissa tai riisikakuissa. Pavuista tehdään ensin sokerin kanssa hillon tyyppinen valmiste, jota sitten käytetään vaikkapa riisikakkujen täytteenä. Japaniksi hillo tunnetaan nimellä anko (餡子) ja kiinaksi hóngdòu shā (紅豆沙). Punapapujen sijaan hillon voi tehdä myös punaisista kidneypavuista, joita on helpompi löytää.
Hilloja on eri tyyppisiä, lähtien kokonaisia papuja sisältävästä hillosta (tsubuan, 粒餡) osin murskattuja papuja sisältävään tahnaan (tsubushian, 潰しあん) ja lopulta täysin tasaiseen tahnaan (koshian, 漉し餡). Japanissa tyypillisin on täysin tasainen tahna. Tasaisuuden voi kätevästi päättää valmistuksen loppuvaiheessa.
250 g
puna- eli adzukipapuja, tai punaisia kidneypapuja säilykkeenä
3 dl
vettä
3 dl
sokeria
1/4 tl
suolaa
Punapapuhillon ainekset.
Punapapuja saa useimmiten vain kuivina. Tällöin papuja pitää ensin liottaa yön yli ja vasta sitten keittää, myös keittoaika on pidempi. Tässä käytän säilykepapuja, joista hillo valmistuu nopeammin maun kärsimättä.
Keitä papuja vedessä puolisen tuntia kannen alla. Lisää sitten sokeri ja keitä vielä hetkinen. Jos hillo on liian juoksevaa, voit lisätä hieman sokeria. Hillo toisaalta jähmettyy kylmetessään.
Lopuksi voit päättää hillon koostumuksen. Suoraan kattilasta saat tsubuania. Jos murskaat papuja hieman, valmistuu tsubushian. Murskaamalla ja painelemalla lusikalla seos siivilän läpi saat koshiania.
Tsubuan, tsubushian ja koshian.
Punapapuhilloa voi käyttää esimerkiksi mochi-riisikakkujen, tai höyrytettyjen bao-pullien täytteenä.
Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus juustosta (856/2007) tietää kertoa, että rahka on juustoa. Onkin sopivaa, että pääosin rahkasta tehty venäläinen pasha, пасха, tehdään hieman juuston tavoin. Pashan s ja h lausutaan erikseen, kuten kyrillisistä kirjaimista näkee. Kyrillisistä kirjaimista voisi myös päätellä, että oikeampi lausuntatapa on paskha, mutta josthain syysthä sithä ei Suomhessa käythetä. Š-kirjaimella kirjoitettu paša, паша, taas on ottomaanien käyttämä titteli.
Pasha on pääsiäisen herkuista paras. Sen maut muistuttavat vahvasti sisilialaisten cannoli-leivonnaisten täytettä. Pashassa ei vain ole häiritsemässä täytteen lisäksi mitään muuta.
Pashaan tarvitset muotin ja puuvillaliinan tai sideharsoa. Hätätapauksessa muotiksi kelpaa myös siivilä, mutta tällöin pashasta ei toki tule oikean muotoinen.
Pashamuotti likoamassa.
Pashareseptit jakaantuvat kahteen kategoriaan: osassa resepteistä massaa ei kuumenneta vaan ne laitetaan muottiin asettumaan kylmänä seoksena, toisissa taas massa kuumennetaan melkein kiehuvaksi ja vasta sitten laitetaan muottiin. Näistä lämmin prosessi on perinteisempi ja johtaa parhaisiin tuloksiin.
Pasha on ollut ilmeisesti alunperin tapa säilöä ortodoksien pääsiäispaaston aikana kiellettyjä maitotuotteita. Pashan säilyvyys onkin yllättävän hyvä.
500 g
rahkaa
100 g
voita
1 1/2 dl
sokeria
2 tl
vaniljasokeria
1
keltuainen
120 g
smetanaa
1/2 dl
mantelirouhetta
1/2 dl
rusinoita
1 rkl
kandeerattua appelsiininkuorta
ripaus
suolaa
Pashan ainekset.
Anna voin lämmetä huoneenlämpöiseksi. Lisää sokerit ja vatkaa vaahdoksi. Lisää kananmunan keltuainen ja vatkaa vielä lisää. Lopuksi lisää smetana ja rahka, ja sekoita massa tasaiseksi.
Kaada massa kattilaan ja lämmitä sitä alhaisella lämmöllä kunnes ensimmäiset kuplat syntyvät. Tässä vaiheessa on hyvä tehdä ristinmerkki, jottei pasha pala pohjaan. Ateistina metallikulho vesihauteessa on myös hyvä ratkaisu. Tällöin massa ei välttämättä kupli missään vaiheessa, mutta lämpimäksi massa on saatava. Massaa voinee pitää lämpimänä esimerkiksi viitisen minuuttia.
Laita sitten kattila tai metallikulho kylmään veteen ja anna jäähtyä. Lisää samalla mantelirouhe, rusinat ja appelsiininkuori.
Vuoraa pashamuotti liinalla ja kaada massa muottiin. Laita muotti johonkin astiaan, johon liinan läpi valuvat nesteet kerääntyvät. Anna asettua kuutisen tuntia tai yön yli.
Kaada pasha tarjoilulautaselle ja pura tai nosta muotti pois. Poista liina varovasti.
Zuppa inglese on kirjaimellisesti englantilainen keitto. Keitto se ei kuitenkaan ole, vaan trifle-tyyppinen jälkiruoka: alkermes-likööriin kastettuja kissankielikeksejä, vaniljakastiketta ja suklaata. Yhteys Englantiin lienee juuri triflessä, joka on englantilainen samantyyppinen jälkiruoka hieman eri aineksin. Tiramisù lienee kehittynyt zuppa inglesen kaltaisesta jälkiruoasta. Zuppa inglese on kuitenkin tiramisùa huomattavasti vanhakantaisempi jälkiruoka.
Valmistaminen on tämän reseptin pohjalta helppoa, mutta vaatii etukäteisjärjestelyjä (tai käyntiä Toscanassa). Valmistukseen tarvittavaa alkermes-likööriä – myös kirjoitettuna alchermes – kun ei ole Alkon valikoimissa, joten se on tehtävä itse, vaikkapa kuten tässä reseptissä. Liköörin täytyy antaa valmistua kolmisen viikkoa.
Toinen ainesosa, vaniljakastike tai italialaisemmin crema pasticcera, valmistuu helposti kotoisista raaka-aineista tämän reseptin perusteella.
Viimeinen ainesosa eli suklaa löytyy kaupan hyllyltä. Pilko tai raasta suklaasta kauniita paloja koristeluun.
Anna vaniljakastikkeen hieman jäähtyä ennen kuin käytät sitä zuppa inglesen tekoon.
Kostuta kissankieliä liköörissä niin että keksit muuttuvat sopivan punaisiksi. Itsetehty alkermes on niin sokerista, että sen imeytyminen keksiin kestää suhteellisen kauan.
Kasaa kissankieliä kerroksittain jälkiruokakulhojen pohjalle vuorotellen vaniljakastikkeen kanssa. Väleihin voi lisätä myös suklaarouhetta.
Rouhi suklaa tai veistä siitä veitsellä kauniita lastuja. Koristele annos lopuksi suklaalla. Perinteisesti annoksessa on käytettävä tummaa suklaata, mutta myös Fazerin sininen sopii mainiosti.
Alkermes on toscanalainen mausteinen, kirkkaanpunainen likööri, jota käytetään pääasiassa jälkiruoissa. Sitä ei saa Alkosta. Sitä on siis tehtävä itse!
Alkermesin maussa on paljon tavallisia mausteita, kuten kanelia, neilikkaa, korianteria ja kardemummaa, mutta myös appelsiininkuorta tai appelsiininkukkavettä ja ruusuvettä. Lähtökohdaksi otin tämän reseptin, mutta käytännöllistin mittoja hieman. Näillä aineksilla ei ainakaan pahaa likööriä saa aikaiseksi vaikka mitat heittäisivätkin. Sokerin määräkään ei voi olla liikaa: Reseptillä osa sokerista jää joka tapauksessa liukenematta.
Pieni suolan lisäys korostaa makuja ja peittää karvauden, joka johtuu erityisesti ruusuvedestä. Ruusuvettä joutuu etsimään Lähi-idän tuotteita myyvistä kaupoista. Ainakin Alanya Market Itäkeskuksessa myy ruusu- ja appelsiininkukkavettä.
6 dl
kirkasta viinaa (38-40%)
5 dl
sokeria
2 rkl
jauhettua kanelia
1 tl
rouhittua kardemummaa
2-3 rkl
kokonaisia korianterinsiemeniä
1 tl
kokonaisia neilikoita
3
kokonaista tähtianista
1 tl
muskottikukkaa
1
vaniljatanko
1/8 tl
suolaa
1
appelsiinin kuori
3 rkl
punaista elintarvikeväriä
100 ml
ruusuvettä
Kotitekoisen alkermesin viitteellinen resepti.
Jauha kokonaiset mausteet maustemyllyssä, vaniljatankoa lukuunottamatta. Raasta appelsiinin kuori isolla terällä. Kaikkea ei tarvitse saada talteen.
Lisää mausteet, appelsiininkuori, sokeri ja suola litran lasipullloon. Kaada päälle viinaa, sulje pullo ja sekoita hyvin. Lisää punainen elintarvikeväri ja anna uuttua pullossa pari kolme viikkoa. Näillä mitoilla pulloon pitäisi jäädä tilaa noin yhden desilitran verran.
Ravistele pulloa uuttumisaikana silloin tällöin.
Kun likööri alkaa olemaan valmista ja aika täynnä, siivilöi sattumat ja jauhetut mausteet pois musliinin tai jonkin puhtaan rätin läpi. Neste on viskositeetiltaan melko jämäkkää, joten tiiviit suodattimet, kuten kahvinsuodatin, eivät päästä nestettä läpi.
Lopuksi lisää suodatetun liköörin joukkoon ruusuvesi. Likööri on valmis käyttöön!
Jos aikaa on vähän
Jos aikaa on vähän, myös seuraavalla ohjeella saa aikaan jotakin sinnepäin.
Italialaisissa leivonnaisissa ja jälkiruoissa käytetään usein crema pasticceraa. Ainesosia ja lopputulosta tarkastelemalla voi todeta, että kyse on tavallisesta vaniljakastikkeesta.
6 dl
täysmaitoa
6
keltuaista
2 dl
sokeria
1/2 dl
perunajauhoa
(sitruunankuoren pala)
1
vaniljatanko
(tai 1 tl
vaniljasokeria)
Crema pasticceran ainekset.
Lämmitä 5 dl maitoa pienellä lämmöllä. Jos käytät vaniljatankoa ja/tai sitruunankuorta, nakkaa ne mukaan.
Erota keltuaiset ja vispaa ne rikki. Sekoita erillisessä astiassa sokeri ja perunajauho (ja vaniljasokeri, jos käytät). Sekoita kuivat aineet sitten hyvin vispaten keltuaisiin. Lisää lopuksi puuttuva desilitra maitoa. Vispaa seos tasaiseksi. Paakkuja ei saa jäädä.
Kun maito on lähes kiehuvaa, poista mausteet ja kaada neste koko ajan vispaten munasokeriseokseen. Kaada koko seos sitten takaisin kattilaan. Lämmitä seosta koko ajan sekoittaen kunnes crema sakenee kiisselin koostumuksiseksi.
Crema pasticcera säilyy jonkun aikaa jääkaapissa, mutta pidä se tiiviisti suljettuna ettei pintaan muodostu kalvoa.
Tiramisù on italialaisten ravintoloiden menujen suosikkijälkiruoka, mutta myös hyvin helppo tehdä kotona. Ainesosatkin ovat yksinkertaiset. Aineiden määräsuhteet toisiinsa ja niiden oikea käsittely on tärkeää.
Ruokalaji on suhteellisen tuore, useimpien tietojen mukaan noin 1960-luvulta. Itse keksintö on tapahtunut ilmeisesti joko Veneton tai Friuli-Venezia Giulian alueella. Tiramisùn kanssa samansukuinen jälkiruoka on Parmasta kotoisin oleva zuppa inglese – eli kirjaimellisesti englantilainen keitto, joskin keittoa zuppa ei muistuta ja englantilaista siinä on lähinnä sukulaisuussuhde perienglantilaiselle triflelle – mutta tiramisùun verrattuna se sisältää lisäksi hedelmiä.
Tiramisù koostuu kolmesta osasta: kastikkeesta, kissankielikekseistä (savoiardi) ja keksien kostutusnesteestä. Päälle ripotellaan lisäksi kaakaojauhetta. Kastike voi olla myös melko juoksevaa, mutta tiramisù pysyy yleensä kasassa. Toisaalta liika jämäkkyyskään ei ole hyvästä. Ravintoloissa tavattu juustokakkumainen tiramisù ei oikeastaan ole tiramisù ollenkaan, vaan enemmänkin tiramisùnmakuinen juustokakku. Parhaiten tiramisù toimii annoskulhoihin valmiiksi tehtynä, mutta myös isompana annoksena vuoassa.
Alla resepti on annettu suhdelukuina, joista määrää on helppo säädellä itse. Kolmen munan reseptistä tulee pienet annokset noin kahdeksalle henkilölle, ja tähän tarvitsee 1-2 dl kostutusnestettä. Myös kananmunan koko on tärkeä. Paras koostumus tulee pienestä päästä olevilla keskikokoisilla kananmunilla. Keskikokoinen kananmuna painaa määritelmän mukaan 53-63 grammaa.
165 g
mascarponea
1
kananmunan keltuainen
1
kananmunan valkuainen
n. 1/2 dl
sokeria
(appelsiininkuorta)
Tiramisùn kastikkeen suhteet yhtä kananmunaa kohden.
Erota valkuaiset ja keltuaiset. Lisää sokeri keltuaisiin. Vaahdota ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi, ja sitten keltuais-sokeriseos. Kunnon vaahotus takaa hyvän rakenteen. Lisää keltuais-sokeriseokseen lopuksi mascarpone ja vatkaa se nopeasti sekaan.
Lisää halutessasi vaahdon joukkoon appelsiininkuorta. Se tekee tiramisusta erityisen raikkaan ja appelsiiniaromisen.
Lopuksi kääntele juusto-keltuaisvaahtoon valkuaisvaahto.
1 osa
kahvia
1 osa
appelsiinimehua
loraus
appelsiinilikööriä (esim. Gran Marnier tai Cointreau) tai marsalaviiniä
Kissankielten kostutusnesteen suhteet.
Sekoita riittävä määrä kostutusnestettä. Kostuta sitten kissankieliä molemmilta puolilta hetken mutta älä niin että niiden rakenne hajoaa. Keskeltä kuiva kissankieli jämäköittää tiramisùn rakennetta kun ruoka vetäytyy. Levitä kostutetut kissankielet tarjoiluastian pohjalle. Levitä keksien päälle kastiketta. Riippuen ainesten määrästä ja tarjoiluastian tai -astioiden koosta, tee tiramisùun useampia vastaavia kerroksia.
Kostutettuja kissankieliä.
Anna tiramisùn vetäytyä kylmässä muutaman tunnin ajan. Levitä päälle lopuksi kaakaojauhetta.
Nälkä 