Hui guo rou, 回鍋肉, eli kahdesti paistettu porsas, on kuuluisa sichuanilainen ruokalaji. Kahdesti paistamisella viitataan siihen, että annokseen käytetty porsaankylki ensin keitetään kokonaisena, sitten siivutetaan ja lopuksi paistetaan pannulla. Kylkipalat paistetaan pannulla vihannesten ja tyypillisten sichuanilaisten mausteiden kera – keskeisimpänä dòubànjiàng-chilipaputahna. Ainesten hankinnasta lisää täällä.
500 g
porsaan kylkeä
5 cm
inkivääriä
2
tähtianista
1/2
iso purjo
1
yksikyntinen valkosipuli
1 1/2 rkl
dòubànjiàngia
1 rkl
dòuchǐa
1 rkl
soijakastiketta
1 rkl
shaoxing-riisiviiniä
1 tl
sokeria
öljyä
Siivuta inkivääri. Laita kylkipala kattilaan ja peitä se vedellä. Lisää inkivääri ja tähtianikset joukkoon ja keitä noin puoli tuntia matalalla lämmöllä. Laita kylki folioon jääkaappiin kylmentymään.
Silppua valkosipuli ja dòubànjiàng pieneksi. Pilko purjon vihreämpi pää pitkittäin neljäsosiin ja poikittain noin 5cm paloiksi. Huuhtele dòuchǐ-pavut. Siivuta kylmä kylki ohuiksi siivuiksi. Tee siivuista noin 5cm paloja.
Sekoita riisiviini, soijakastike ja sokeri kastikkeeksi.
Lämmitä öljyä pannulla ja ruskista kylkipalat nopeasti. Siirrä kylkipalat sivuun ja lisää dòubànjiàng. Lämmitä kunnes väriä vapautuu öljyyn. Voit lisätä hieman chilihiutaleita. Lisää sitten valkosipuli ja dòuchǐ-pavut. Lämmitä ja lisää kylkipalat, purjopalat ja kastike. Anna paistua kunnes purjot ovat hieman pehmentyneet.
Siu yuk (燒肉), mandariiniksi shāo ròu, on eräs kantonilaisen keittiön paahdetuista lihoista eli siu meistä. Siu yuk tehdään nahallisesta porsaan kyljestä siten, että nahasta tulee erityisen rapea. Kunnollisen, rapeanahkaisen siu yukin valmistus vaatii aikaa ja tarkkuutta.
Nahasta ei saa rapeaa, jos nahka on liian kosteaa. Siu yukiin käytettävän kyljen nahka onkin kuivattava tarkoin. Tähän voi käyttää eri vaiheissa suolaa, joka imee itseensä kosteutta. Joissakin resepteissä nahkaan lisätään vahvaa alkoholia, kuten baijiuta, sillä verukkeella että alkoholi syrjäyttää veden ja haihtuu paistettaessa vettä nopeammin. Epäilen kuitenkin että alkoholi lisää nahkaan vettä.
Nahallista luutonta kylkeä ei löydy nykyaikana jokaiselta lihatiskiltä. Kauppahallit ovat paras paikka lähteä kylkeä etsimään, ja esimerkiksi Wotkins myy nahallista luutonta kylkeä.
Siu yuk tarjoillaan kantonilaisissa ravintoloissa tyypillisesti sinapin tai sokerin kera. Myös muut dipit sopivat hyvin, lähtien sweet chili -kastikkeesta ja päättyen kevätsipuliöljyyn.
Kuivaa kylki tarkoin kaikilta puolilta. Hiero riisiviini lihaan mutta älä nahkaan. Ripottele päälle mausteseosta ja hiero mausteseosta lihaan (älä taaskaan nahkaan).
Töki nahkaan paljon, paljon reikiä. Tähän tarvitsee terävän työkalun, ja todennäköisimmin se onnistuu veitsellä. Paras olisi kuitenkin tehdä tökkiminen terävällä metallitikulla, jotta reiät olisivat pieniä. Reikien avulla nahasta tulee rapea.
Laita kylki jääkaappiin avoimeen astiaan, jotta nahka voi kuivua. Anna kyljen olla jääkaapissa noin 12-24 tuntia.
Kun on paistamisen aika, viillä nahkaan viiltoja (ei syvälle rasvaan) kahteen suuntaan ristikon muotoon. Tee kyljen ympärille foliosta astiamainen kääre, jolla on kylkeä korkeammat reunat.
Sivele nahan päälle viinietikkaa ja ripottele päälle reilu suolakerros.
Lämmitä uuni 190 asteeseen ja paista kylkeä uunissa 1 1/2 tuntia ylä- ja alalämmöllä.
Paistamisen jälkeen poista pinnalta ylimääräinen suola.
Monessa reseptissä loppu tehdään grillivastuksella. Kiertoilmauunissa on kuitenkin helpompi saada pinta kuivumaan mutta pysymään palamatta. Vaihda uuni kiertoilmalle samaan lämpötilaan ja paista vielä 10-20 minuuttia tai kunnes nahka on kauniin ruskea ja siihen on muodostunut kuplia. Nahan ei pitäisi olla mistään kohtaa pehmeä vaan rapea.
Mikäli nahka on epätasaisesti rapeutunut, kannattaa taipua käyttämään grillivastusta viimeistelyyn. Tarkkaile vain, ettei nahka pala.
Ota kylki pois uunista ja anna sen levätä vartin verran. Pilko sitten kylki paloiksi nahassa olevien viiltojen mukaisesti.
Valmistuksen vaikeustaso:Keskitaso
Valmistusaika (aktiivinen/odotus): 30 min / 15-30 h
Thaimaalaisessa ruoassa köytetään usein proteiinina rapeaa possua, moo grob (หมูกรอบ). Rapea possu tehdään nahallisesta porsaan kyljestä, jossa nahka on erityisen rapea osa. Moo grob on hitautta ja tarkkuutta vaativaan kantonilaiseen rapeaan possuun, siu yukiin (燒肉) nähden nopea ja helppo valmistaa.
Moo grobin voi syödä suoraan dippikastikkeen kera, mutta erityisen hyvää se on erilaisten ruokien ainesosana. Rapea possu nostaa tavallisen wokinkin seuraavalle tasolle.
Rapeaan possuun tarvitaan porsaan kylkeä, jossa on nahka tallella. Kunnon kylkeä ei kaikkialta saa, mutta ainakin Wotkinsin tehtaanmyymälästä nahallista ja luutonta kylkeä saa tiskiltä sopivan määrän.
Erityisen hyvä moo grobia käyttävä annos on kra pao moo grob (กระเพราหมูกรอบ), basilikan, papujen ja chilipaprikoiden kassa paistettua rapeaa possua, joka tarjoillaan tyypillisesti uppopaistetun kananmunan kanssa.
Annokseen käytettävä basilika on perinteisesti pyhäbasilikaa (Ocimum tenuiflorum), jonka thainkielinen nimi on krapao (กระเพราห). Tuoretta pyhäbasilikaa on harvoin saatavilla, mutta ainakin Vii Voanissa Hakaniemessä sitä on tarjolla. Pyhäbasilika ei ole yhtä aromaattinen kuin thaibasilika, joka on tavallisen basilikan lajike (Ocimum basilicum var. thyrsiflora) ja thainkieliseltä nimeltään horapha (โหระพา). Thaibasilikan kanssa annos lieneekin horapha moo grob (โหระพาหมูกรอบ). Minusta thaibasilikan aniksinen aromi sopii paremmin raikastamaan raskasta rapeaa possua kuin miedompi pyhäbasilika. Tämä saattaa johtua siitäkin, että ravintoloissa thaibasilikan makuun on tottunut. Thaimaan makuihin tottuneelle pyhäbasilika lienee parempi vaihtoehto.
Moo grobeli thaimaalainen rapea possu
700 g
nahallista, luutonta porsaan kylkeä
1 rkl
suolaa
2 rkl
viinietikkaa
1 l
vettä
1 l
öljyä paistamiseen
Siivuta kylki 2-3 sentin paksuisiksi siivuiksi.
Keitä litra vettä ja lisää veteen suola sekä etikka. Keitä kylkiviipaleita vedessä noin 10 minuuttia.
Kuivaa keitetyt kylkiviipaleet huolellisesti.
Lämmitä litra öljyä noin 130 asteeseen. Lisää kylkiviipaleet muutamassa erässä ja paista niitä 5-10 minuuttia. Viipaleet pokauvat ja roiskuttavat öljyä helposti, joten pidä päällä kantta. Mikäli viipaleet muuttuvat liian ruskeiksi, ota viipaleet pois öljystä. Viipaleet täytyy paistaa toiseenkin kertaan, joten vasta toisella kerralla kannattaa päästää ne ruskistumaan kunnolla.
Ota viipaleet valumaan talouspaperin päälle. Lämmitä sitten öljy noin 170 asteeseen ja paista palat uudelleen. Toisella kierroksella poksuntaa ja roiskuntaa on vähemmän. Parhaimmillaan nahka alkaa kuplimaan.
Ota viipaleet valumaan talouspaperille.
Kun käytät possua, siivuta vain tarvitsemasi määrä. Näin loppu possusta pysyy tuoreena.
Kra pao moo grobeli rapeaa possua basilikan, chilipaprikan ja papujen kera
wokainekset:
700 g
rapeaa possua
150 g
vihreitä papuja
6-8
punaista ja vihreää chilipaprikaa
1
yksikyntinen valkosipuli
2 puskaa
thaibasilikaa
kastike:
2 rkl
osterikastiketta
1 rkl
kalakastiketta
1 rkl
sokeria
1 rkl
soijakastiketta
1/2 dl
vettä
Pilko valkosipuli pieneksi silpuksi. Siivuta chilipaprikat vinottain suhteellisen paksuiksi siivuiksi. Siivuta rapean possun palat. Irrota thaibasilikan lehdet varsista.
Sekoita kaikki kastikkeen ainekset keskenään.
Lämmitä pannulla öljyä. Lisää valkosipuli ja chilipaprikat ja paista niitä minuutin parin ajan.
Lisää pavut ja jatka paistamista jälleen pari minuuttia.
Lisää lopulta possu ja kastike, ja sekoita. Anna possun lämmetä.
Juuri ennen tarjoilua lisää sekaan thaibasilikan lehdet. Anna lehtien hieman lämmetä.
Tarjoile jasmiiniriisin kera.
Valmistuksen vaikeustaso:Helppo
Valmistusaika (aktiivinen/odotus): 30 min / 30 min
Kiinalaisesta grilliruuasta eli shāo kǎosta (烧烤) on eri maakunnissa omia versioitaan. Pekingissä suosittuja ovat lampaanlihasta tehdyt yàng ròu chuànit, 羊肉串, joiden makumaailma on Xinjiangista kotoisin. Yàng ròu chuànin maustaa chili, juustokumina ja sichuaninpippuri. Yunnanilaiseen grillilihaan sen sijaan kuuluu zhàn shuǐ là-mausteseos, 蘸水辣, josta on toki jokaisella tekijällä ona versionsa.
Chinese Cooking Demystified ylisti äskettäin Danshan-merkkistä kaupallista mausteseosta. Sitä ei kuitenkaan tunnu saavan Suomesta eikä ilmeisesti edes Euroopasta. Chinese Cooking Demystifiedin julkaisema kopioresepti koostuu pääasiassa chilistä, sichuaninpippurista ja fenkolista. Tämä on sikäli kummallista, koska Yunnanissa musta kardemumma on kovin yleinen mauste. China South of the Clouds taas kertoo vastaavan mausteseoksen reseptin, jossa musta kardemumma on suuressa roolissa. Tuossa reseptissä on myös vähemmän chiliä. Ehkä erityisen hyvä mausteseos löytyisikin jostakin näiden väliltä – paljon chilirouhetta, joka maustetaan sichuaninpippurilla, mustalla kardemummalla ja fenkolilla. Lisätään mukaan myös muut China South of the Cloudsin käyttämät aineet, ei siinä metsäänkään voi mennä. Näin syntyy jälleen uusi zhàn shuǐ là -resepti!
Kuten Chinese Cooking Demystified esittelee, mausteseosta voi käyttää myös kaikenlaiseen muuhun kuin grillaukseen. Öljyä sekaan sekoittamalla saa helposti hyvän dipin.
Musta kardemumma on tavallisen kardemumman (Elettaria cardamomum) sukuisen Amomum subulatum -kasvin siemenkota. Mustan kardemumman aromi poikkeaa huomattavasti tavallisesta kardemummasta, ollen savuisen kamferinen. Mustaa kardemummaa sisältävä mausteseos tuoksuu myös paljon nimenomaan mustalle kardemummalle. Mausteseoksen maku on kuitenkin hyvin tasapainoinen, myös dippikäytössä. Musta kardemumma tuo mausteseokseen savuisuutta, joka sopii erittäin hyvin grillimausteeseen. Savuisuus ei kuitenkaan ole perinteistä savuisuutta kuten vaikkapa savupaprikassa, vaan – vaikea kuvailla muuten kuin, että – erilaista.
Larb on Laosin kansallisruoka, joka on myös suosittu Thaimaassa. Larbia kutsutaan tyypillisesti salaatiksi, mutta sen pääraaka-aine on kuitenkin liha. Tyypillisiä lihoja ovat porsas, kana ja nauta. Tässä on kyse porsaanlihasta tehdystä larbista, larb moosta, ลาบหมู.
Ainekset ovat muutoin hyvin tavalliset, poislukien yksi ainesosa. Salaattiin tarvitaan paahdettua tahmeaa riisiä (engl. glutinous rice). Paahdettu tahmea riisi on thaiksi nimeltään khao kua, ข้าวคั่ว. Khao kua tuo ruokaan paahdettua aromia, mutta myös imee itseensä paistetun jauhelihan nesteitä tehden salaatista mehukkaamman. Tahmeaa riisiä löytää useimmista aasialaisista marketeista, mutta sen voi jokseenkin korvata myös puuroriisillä.
Larb on hieman samankaltainen ruoka kuin yunnanilainen mintun ja naudanlihan muodostama ruokalaji. Alueet ovat lähekkäin, joten lieneekö ruokalajeilla jotakin sukulaisuussuhdetta?
400 g
porsaan jauhelihaa
1 1/2 rkl
jauhettua paahdettua tahmeaa riisiä
1
salottisipuli
1 rkl
chilirouhetta
1 rkl
kalakastiketta
1 tl
sokeria
3
limeä
1 puska
korianteria
1 puska
minttua
(1 puska
thaibasilikaa)
5
kevätsipulia
Paahda viitisen ruokalusikallista riisiä pannulla. Pidä pannun lämpöä keskitasolla, ja sekoita riisiä usein. Riisi on valmista, kun se on kauttaaltaan ruskeaa.
Irrota yrteistä lehdet. Siivuta salottisipuli ohuiksi viipaleiksi. Siivuta myös kevätsipuli ohuiksi siivuiksi. Purista kahdesta limestä mehu ja pilko kolmas lohkoiksi.
Ruskista jauheliha pannulla. Lisää loppuvaiheessa kalakastike sekaan, ja paista kunnes neste on haihtunut. Joissakin resepteissä kalakastike lisätään paistamisen jälkeen, ja joskus ravintolassa eteen tuotava larb on myös tehty näin. Paistamalla kalakastikkeesta saa kuitenkin paremman makuista.
Lisää paistettuun lihaan limemehu, chilirouhe, sipulit ja paahdettu riisijauhe. Sekoita kaikki keskenään. Lisää lopuksi sekaan yrttien lehdet ja sekoita.
Tarjoile riisin tai salaatinlehtien kera. Purista päälle limemehua lohkoista.
Perinteiset ruotsalaiset lihapullat maistuvat aina hyviltä. Parhaimmillaan ne ovat mehukkaita ja vienosti maustettuja. Mehukkuus syntyy lähinnä korppujauhon käyttämisestä, ja vienot maut sipulista ja maustepippurista.
Tavallisten lihapullien lisäksi ruotsalaiseen joulupöytään kuuluvat julköttbullar, jotka on maustettu tavallisia lihapullia voimakkaammin. Joululihapullissa mausteina on esimerkiksi maustepippuria, kanelia ja neilikkaa. Tavallisiin lihapulliin tupataan usein laittamaan maustepippuria, mutta ei aina. Maustepippuri kuuluu kuitenkin mielestäni erityisesti ruotsalaisiin lihapulliin, myös muulloin kuin jouluna.
700 g
nauta-sikajauhelihaa
1
pieni sipuli
3/4 dl
korppujauhoa
1
muna
1/2 tl
ruokasoodaa
1 rkl
sinappia
1 tl
jauhettua maustepippuria
1 tl
suolaa
voita
Silppua sipuli mahdollisimman pieneksi. Kostuta korppujauho puolella desilitralla vettä.
Sekoita kaikki ainekset keskenään. Vaivaa taikinaa sen verran, että lihan rakenne hajoaa ja ainekset sekoittuvat tasaisesti.
Pyörittele taikinasta pieniä lihapullia. Teelusikallinen taikinaa on hyvä koko.
Ruskista lihapullat pannulla reilussa voissa.
Tarjoile perinteisesti kermakastikkeen, puolukkahillon ja perunamuusin kera.
Mayojen tapaan grillattu porsaanliha, poc chuc, sopii hyvin juhannusgrilliin. Mausteetkin ovat yksinkertaiset, ja pelkkä sitrusmehu ja suolakin riittäisi.
Mayat tykästyivät espanjalaisten mukana tulleeseen pomeranssiin (espanjaksi naranja agria), jonka mehulla on maustettu monia yucatánilaisia ruokia. Myös poc chuc maustettaisiin oikeasti pomeranssinmehulla, mutta sitä ei ole missään saatavilla. Useiden reseptien mukaan pomeranssimehun voikin korvata 1:1:1-suhteessa seoksella appelsiini-, lime- ja greippimehua.
Tässä poc chuc-reseptissä mehun seassa makua antavat lisäksi yleismeksikolaiset mausteet oregano ja juustokumina.
500 g
sopivaa porsaan osaa
3 dl
1:1:1 -suhteessa appelsiini-, lime- ja greippimehua
2
yksikyntistä valkosipulia
1 tl
oreganoa
1/2 tl
mustapippuria
1 tl
juustokuminaa
3 tl
suolaa
ruokaöljyä
Silppua valkosipuli ja purista mehut. Sekoita valkosipuli, mausteet ja suola mehuun.
Leikkaa porsas sopiviksi paloiksi paistamista varten. Siirrä ne sopivaan astiaan maustumista varten. Kaada sitten niiden päälle mehu ja anna maustua noin vuorokauden ajan.
Ota liha lämpenemään tunti ennen paistamista. Ota lihat pois mehusta ja kaada niihin öljyä.
Cochinita pibil (mayaksi piibi’k’éek’en) on Yucatánin niemimaalta Meksikosta kotoisin oleva nyhtöpossuruokalaji. Possu maustetaan hyvin, erityisesti annattosiemenillä ja happamalla sitrusmehulla, kääritään banaaninlehteen ja haudutetaan hitaasti kypsäksi píib-uunissa. Píib on mayojen aikainen maahan rakennettava uuni – kuopassa poltetaan puita, ruoka asetetaan kuumille hiilille ja peitetään maalla. Tätä voi matkia suljetulla astialla ja leivinpaperilla tavallisessa uunissa, samoin kuten kleftikolampaan kanssa.
Päämauste annattoa ei löydykään mistä tahansa. Annatto myydään joko siemeninä tai achiote-nimisenä tahnana. Eräänä päivänä törmäsin achiotetahnaan Helsingin Malmin K-Citymarketin Meksiko-hyllyllä. Saattaa olla, että Citymarketien Meksiko-hyllyltä sitä löytyisi laajemminkin. Annattoa käytetään yleisesti väriaineena, joka tuo punaoranssin värin, kuten myös cochinita pibiliin.
Liha mureutetaan perinteisesti pomeranssin (Citrus aurantium) mehulla. Sitä ei toki saa mistään, mutta useissa resepteissä pomeranssin hapan mehu kehotetaan korvaamaan 1:1:1-seoksella greipin, appelsiinin ja limen mehua. Lisäksi pieni tilkka viinietikkaa auttaa mureuttamisessa.
1 1/2 kg
kasslerporsasta
5
yksikyntistä valkosipulia
2 dl
1:1:1 suhteessa appelsiini-, greippi ja limemehua
1/2 dl
achiote- eli annattotahnaa
2 rkl
valkoviinietikkaa
2 rkl
oreganoa
1 1/2 rkl
kokonaisia mustapippureita
1 rkl
juustokuminansiemeniä
1/2 tl
neilikoita
1 tl
maustepippureita
1/2 rkl
kanelia
1+1 tl
suolaa
1
iso sipuli
1
tomaatti
1
paprika
6
laakerinlehteä
öljyä
Marinointi
Jauha kaikki kuivat mausteet paitsi laakerinlehdet keskenään hienoksi.
Paahda valkosipulit grillissä tai uunissa kuorineen pinnasta hieman mustiksi. Murskaa ne sitten tahnaksi.
Sekoita kuivat mausteet, sitrusmehu, achiotetahna ja valkosipulimurska.
Pilko kassler reippaisiin paloihin, ja sekoita marinadi lihaan. Anna lihan maustua vähintään tunti tai mieluiten yön yli.
Paistaminen
Siivuta sipuli ja lohko tomaatti sekä paprika.
Asettele marinoitu liha kaksinkertaiseen leivinpaperiin sopivaan pataan. Asettele lihan päälle sipuli, tomaatti, paprika ja laakerinlehdet.
Vindaloo on itseasiassa väännös portugalinkielisestä nimestä carne de vinha d’alhos. Portugalilainen annos on viinietikassa ja valkosipulissa marinoitua lihaa. Vindaloo kehittyi tästä annoksesta Goalla portugalilaisen ruoan muunnoksena. Vindaloossa on portugalilaista versiota enemmän mausteita.
Briteissä vindaloo tunnetaan yhtenä tulisimmista curryistä, mutta näin ei ole Intiassa. Enemmänkin vindaloo on monia makuja sekoittava, hapan, makea, mausteinen ja hieman tulinen curry. Tällä reseptillä saat aikaan enemmänkin intialaisen vindaloon, joskin chilejä lisäämällä tai tulisempia chilejä käyttämällä saa aikaan myös brittiläisemmän version.
1
yksikyntinen valkosipuli
5 cm
inkivääriä
2-4
punaista chilipaprikaa
1 rkl
tamarinditahnaa
1/2 dl
gochugaru-chilirouhetta
5
neilikkaa
1 tl
juustokuminansiemeniä
1 tl
unikonsiemeniä
1/2 tl
mustapippureita
1/2 tl
kurkumajauhetta
1/4 dl
öljyä
3/4 dl
viinietikkaa
1/2 tl
suolaa
Vindaloo masalan ainekset.
Pilko chilit ja valkosipuli pieneksi ja raasta inkivääri.
Jauha kuivat mausteet hienoksi seokseksi.
Jauha tuoreet mausteet tahnaksi tehosekoittimella öljyn ja etikan kera. Laita kuivat mausteet tahnan sekaan.
Pilko porsaanliha viiden sentin paloiksi. Sekoita siihen koko masala ja anna marinoitua vähintään muutaman tunnin verran.
Lämmitä öljy kattilassa. Lisää öljyyn sinapinsiemenet, currynlehdet ja kanelitanko, ja paista niitä hetki siten että aromit vapautuvat. Lisää sitten sipuli ja valkosipuli, ja ruskista niitä hieman.
Lisää lopulta sekaan porsaanliha marinadeineen. Paista lihaa sen aikaa, että se on kypsynyt joka puolelta. Lisää sitten vesi.
Anna lihan hautua tunnin verran tai kunnes possu on kypsää.
Lisää lopuksi sekaan fariinisokeri jos haluat pehmentää happamuutta ja mausta suolalla. Kumpaakin voi laittaa oman maun mukaan lisää.
Pljeskavica, пљескавица, on Serbiasta kotoisin oleva hampurilaisen tyyppinen ruokalaji. Pljeskavica tarjoillaan yleensä ilman leipää, mutta pitaleiväntyyppisen lepinje-leivän kanssa tarjoiltuna muistuttaa läheisesti hampurilaista.
Lisukkeina toimivat tuore sipuli ja ranskalaiset sekä erilaiset dipit kuten ajvar, crème fraîche, joka yrittää olla kuten serbialainen kajmak-tuorejuusto, ja urnebes, jonka on muuten hyvin saman tapainen kuin kreikkalainen tirokafteri, mutta sisältää lisäksi kananmunaa.
Pljeskavican taikina on aivan vastaava kuin ćevapien, joskin usein pljeskavica-taikinaan lisätään myös paprikajauhetta.
700 g
sikanautajauhelihaa (rasvaa yli 20%)
400 g
lampaan jauhelihaa
1-2
yksinkyntistä valkosipulia murskattuna
(1 rkl
paprikajauhetta)
hieman
mustapippuria
2 1/2 tl
suolaa
2 tl
ruokasoodaa
Pljeskavican ainekset.
Valmistaminen on helppoa: Murskaa valkosipuli puristimessa ja sekoita aivan kaikki ainekset keskenään. Puristele käsin jauhelihan rakenne mahdollisimman rikki. Anna taikinan levätä muutama tunti tai mieluiten yön yli.
Pihvien muotoilu sen sijaan on vaikeaa. Tästä reseptistä tulee kolme pljeskavicaa. Pljeskavican on tarkoitus olla iso! Noin 200-300 grammaa lihaa on sopiva koko.
Jaa taikina kolmeen osaan. Taputtele kustakin osasta pihvi, joka voi hyvin olla kaksi senttiä paksu.
Paista pihvi joko pannulla tai mieluiten grillissä täysin kypsäksi.
Tarjoile alkutekstissä mainittujen lisukkeiden kera!
Nälkä 