Jos mahdollisimman tuoreen raa’an lohen siivuttaa ohuesti, on kyseessä japanilainen sashimi. Kun lohelle vilauttaa hieman suolaa ja mausteita, kyseessä on italialainen carpaccio. Jos suola ja mausteet ovat kuivahkoja ja lohen annetaan virua niissä kauankin, on kyseessä peripohjoismaalainen graavilohi.
Tässä ollaan asteikon puolivälissä. Näin jossakin reseptissä mausteena käytetyn valkoviiniä. Valkoviini tuo mukavan lisäaromin loheen.
1 (n. 600 g)
lohifilee
1 dl
valkoviiniä
1 dl
sitruunamehua
1 rkl
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
kapriksia
Sekoita valkoviini, sitruunamehu ja suola. Anna suolan liueta.
Poista lohesta ruodot ja aseta se sopivaan rasiaan. Kaada päälle viinineste ja anna marinoitua pari tuntia.
Valuta lohi kuivaksi ja siivuta se ohuesti.
Tarjoile lohisiivut vastamurskatun mustapippurin ja kapristen kera.
Jouluaattoillallisella, la vigilia, Italiassa syödään tyypillisesti kalaa. Katolisessa perinteessä aattoiltana paastotaan, joka käytännössä tarkoittaa lihasta pidättäytymistä. Kalaruokalajeja voi syödä sitäkin enemmän.
Amerikanitalialaisessa keittiössä jouluaattoillallinen kulkee nimellä the Feast of the Seven Fishes, festa dei sette pesci. Luku seitsemän ja nimi ylipäätään ei ole tunnettu Italiassa, vaan on aivan amerikkalaista alkuperää. Seitsemän saattaa viitata vaikkapa seitsemään perisyntiin tai Rooman kukkuloihin, mutta varmuudella kukaan ei tiedä. Italiassa ruokalajien määrää ei myöskään ole rajoitettu seitsemään.
Erilaisten ruokalajien määrä on tärkeämpää kuin yksittäisen ruokalajin määrä. Tee siis suhteellisen pieniä annoksia, mutta useampaa erilaista. Uuniruoat voi tehdä hieman etukäteen ja lämmittää illalliselle.
La vigilia tuottaa teemana paljon ideoita joulupöytään. Alla on kuvattu kootusti erilaisia kala- ja kasvisreseptejä lyhyin kuvauksin ideoiksi ja sovellettavaksi jouluaaton illalliselle. Ruokalajit eivät sisällä lihaa, vaikka ei senkään syöminen perisyntiä olisi. Pääosin ruokalajit ovat eteläisestä Italiasta ja erityisesti Sisiliasta, mutta sattuu joukkoon muutama pohjoisempikin ruoka.
Jouluaattoaterian juomaksi soveltuu erityisesti perinteinen napolilainen jouluaattoillallisen viini Lacryma Christi del Vesuvio. Erään tarinan mukaan Lacryma Christi -viinin tarhat muodostuivat, kun Jeesus itki Vesuviuksen rinteillä Luciferin lankeemuksen takia.
Alkosta kyllä saa Lacryma Christiä, sekä valkoisena että punaisena, mutta pelkästään melko hintavina puolikkaina pulloina. Parempi sekin kuin ei ollenkaan!
Sisilialaiset täytetyt ja uppopaistetut riisipallot voi joko täyttää ragúlla, jättää täyttämättä tai täyttää la vigiliaa varten epätyypillisesti kalalla.
Kuivattu, suolattu turska eli baccala on joulun perusruoka useissa maissa, myös Italiassa. Kuivattu turska tulee ensin kosteuttaa, jonka jälkeen sitä voi käsitellä tuoreen kalan tapaan.
Piemontelainen kuuma kylpy, bagna cauda, sisältää oliiviöljyä, valkosipulia ja sardelleja. Se sopiikin täydellisesti la vigilian teemaan. Kuumaan kylpyyn voi dipata vihanneksia tai hyvää leipää.
Sisilialaiseen joulupöytään kuuluu olennaisesti caponata, munakoisosta, oliiveista, kapriksista ja muista vihanneksista tehty hapanimelä säilyke. Caponata sopii myös kastikkeeksi paistetun kalan päälle.
Carpaccio onnistuu lihan lisäksi myös kalasta. Valkoviinissä pikaisesti marinoitu lohi on mukavan aromaattista. Toimisi tähän muutkin kalat, joita voi syödä raakana.
Appelsiinin ja fenkolin liitto on insalata di arancen yllättävä, mutta erityisen hyvä, syvin olemus. Tämä sisilialainen salaatti kuuluu myös joulupöytään.
Missoltini on Comojärvessä elävä kala, joka säilötään kuivaamalla ja puristamalla. Herkku sopii erityisesti polentan kanssa tarjottavaksi. Kalana missoltini sopii myös jouluaattopöytään, vaikka onkin pohjoisesta kotoisin.
Munakoiso alla parmigiana on klassikkoruoka, joka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Vaikkei se sisälläkään kalaa, se on oiva lisä jouluaattoillalliselle.
Sisilian maut, eli pinjansiemet, rusinat, valkosipuli ja persilja, kohtaavat tässä jälleen kalan. Tavallisesta silakasta tulee näyttävä ja herkullinen. Muista kuitenkin käyttää tuoreita laakerinlehtiä.
Kaapissa oli pian pilalle meneviä punajuuria, joille piti löytää käyttöä. Hesari kertoo hyvän reseptin punajuuriterriinille, josta tässä hieman muunneltu versio.
400 g
punajuuria
125 g
smetanaa
1
punasipuli
1/2 dl
valkoviiniä
1 tl
kynteliä
1/2 tl
valkopippuria
1 1/2 rkl
voita
2
kananmunaa
1/2 tl
suolaa
Punajuuriterriinin ainekset.
Pilko punajuuri parin sentin paloiksi ja siivuta sipuli.
Lämmitä voi pannulla ja kuullota sipulia punajuurten kera. Lisää sitten smetana ja mausteet. Lisää valkoviini, kun seos näyttää kuivahtavan. Hauduta koko joukko niin, että punajuuret ovat kypsiä.
Soseuta seos tehosekoittimella. Kun muut osat ovat tasaista massaa, lisää sekaan kananmuna. Sekoita kananmunakin sekaan tehosekoittimella.
Täytä pieni uunivuoka terriinimassalla. Täytäsitten suurempi uunivuoka puolilleen kuumalla vedellä. Upota pienempi uunivuoka veteen ja laita uuniin 175 asteeseen. Kypsentyminen kestää noin 45 minuuttia.
Mikäli uunivuoalle ei ole kantta, pinnalle muodostuu kalvo jonka voi poistaa. Kannen kanssa kalvoa ei muodostu.
Seuraavaksi pinnalle täytyy tehdä puolukkakastike.
2 dl
puolukoita
1 rkl
sokeria
1 rkl
vettä
Puolukkakastikkeen ainekset.
Lämmitä kasarissa puolukat, sokeri ja vesi. Murskaa puolukoita lastalla. Kun puolukoita lämmittää kymmenisen minuuttia, seos suurustuu itsestään.
Kaada puolukkakastike jäähtyneen terriinin päälle tasaiseksi kerrokseksi.
Tataki, たたき, on japanilainen tapa valmistaa näyttävän näköistä kalaa, mutta joskus myös lihaa. Tatakissa kala tai liha paahdetaan erittäin pikaisesti joka puolelta, ja kylmennetään sitten nopeasti. Näin pelkästään pinta tulee paistettua, ja keskusta jää raa-aksi. Tatakiin sopii hyvin lohi, tonnikala tai vaikka nauta.
Itse paistamisessa kannattaa käyttää apuna astiaa, jossa on kylmää vettä. Kun kala tai liha on pinnastaan kypsää joka sivulta, tiputa liha veteen. Näin kypsyminen ei etene syvemmälle, ja pintaan tulee tarkkarajainen kypsynyt kerros.
Paistamisen jälkeen kala tai liha siivutetaan ohuiksi siivuiksi, ja voidaan marinoida. Marinadiin voi käyttää esimerkiksi riisiviinietikkaa, soijakastiketta tai inkivääriä.
Miso dengaku, 味噌田楽, on joukko japanilaisia ruokalajeja, jossa makea misokastike maustaa esimerkiksi vihanneksen, tofun tai kalan. Nasu no dengaku, ナスの田楽, eli misokastikkeella maustettu paahdettu munakoiso, on erityisen hyvä esimerkki näistä ruokalajeista. Just One Cookbook kertoo myös muita hyviä käyttökohteita, kuten tofu ja retikka.
2
pientä tai keskikokoista munakoisoa
öljyä
2 rkl
misotahnaa
2 rkl
sokeria
1 rkl
sakea
1 rkl
miriniä
1/2 rkl
riisiviinietikkaa
Nasu dengakun ainekset.
Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Halkaise munakoisot. Tee veitsellä ristiin viiltoja munakoison halkaistuun pintaan. Laita uunipellille leivinpaperi ja levitä reilusti öljyä neljään kohtaan. Laita munakoisot halkaistu pinta alaspäin öljyttyihin kohtiin. Paahda munakoisoja uunissa puolisen tuntia, kunnes munakoison liha on kypsää.
Munakoiso ennen ja jälkeen paistamisen.
Tällä välin tee miso dengaku: Sekoita sokeri, misotahna, mirin, etikka ja sake keskenään kattilassa. Lämmitä kastiketta kunnes kastike kuplii. Keitä hetkisen aikaa, niin että kastike saa hieman aromia sokerin ja mison reagoidessa.
Käännä kypsät munakoisot halkaistu puoli ylöspäin ja levitä kullekin neljäsosa miso dengakusta. Paahda munakoisoja vielä hetki uunissa niin, että miso dengaku alkaa kuplia.
Shkmeruli, შქმერული, on georgialainen smetanapohjainen (tai itseasiassa usein maito-) kanapata. Se on aineksiltaan vähäistä sukua stroganoffille: liha muhitetaan herkulliseksi maitorasvaisessa liemessä. Poikkeuksena on vain se, että shkmeruli tehdään kanasta, ja sisältää reilusti valkosipulia. Paljoa muuta pata ei sisälläkään!
Grillaa kanan paistileikkeet tai vaihtoehtoisesti ruskista ne pannulla. Jos ruskistat kanat pannulla, huuhtele pannu vedellä ja laita huuhteluvesi kattilaan. Lämmitä kattilassa smetana, ja lisää joukkoon pieneksi silputtu valkosipuli ja paistetut kanan paistileikkeet. Mausta suolalla ja hmeli sunelilla ja anna muhia puolisen tuntia.
Aguachile on eräs cevichen tapainen ruoka, jossa tällä kertaa katkaravut kypsennetään limemehussa. Cevicheen verrattuna erilaista on muiden ainesten lisääminen: aguachilessä vihreästä jalapeñosta ja korianterista tehdään tehosekoittimessa tahna, joka maustaa katkaravut. Resepti perustuu osin tähän reseptiin.
180 g
katkarapuja
1/2
punasipuli
1
valkosipulinkynsi
2
vihreää jalapeñoa
1/2 puskaa
korianteria
1 dl
limemehua
suolaa
Aguachilen ainekset.
Pakastekatkaravut käyvät tähän hyvin. Parhain lopputulos tulee tiikerikatkaravun pyrstöistä, mutta ne ovat tavallisiin katkarapuihin verrattuna suhteettoman kalliita. Jos käytät tiikerikatkarapuja, halkaise ne ensin.
Levitä katkaravut lautaselle ja levitä niiden päälle puolet limemehusta. Anna katkarapujen kypsyä parikymmentä minuuttia. Ripottele päälle suolaa.
Sekoita sitten tehosekoittimessa jalapeñot, loppu limemehusta, korianteri ja valkosipuli. Tee aineksista tasainen liemi.
Siivuta punasipulit ohuiksi tikuiksi kuten kuvassa. Laita ne hetkeksi veteen, jossa on suolaa ja tilkka etikkaa.
Laita sitten katkaravut tarjoiluastiaan, kaada korianteri-jalapeñomausteliemi päälle ja koristele punasipulilla. Tarjoile vaikkapa nachojen kera.
Molekyyligastronomiassa on hypoteesi, että ruoka-aineet, joiden aromista vastaa pääosin jokin sama kemiallinen yhdiste, sopivat hyvin yhteen. Tällaisia ovat vaikkapa kaviaari ja valkosuklaa, jasmiini ja maksa tai mango ja mänty. Mango ja mänty on mangon tuoksun perusteella aika ilmiselvä yhdistelmä! Mistä sitten johtuu punajuuren ja vuohenjuuston monesti toimivaksi todettu yhdistelmä?
Punajuuren mausta vastaa pitkälti geosmiini, yhdiste, jolla on märän maan tuoksu ja maku. Sateen jälkeinen maa haisee usein geosmiinilta.
Vuohenjuuston vuohisesta mausta vastaavat tas erilaiset vapaat rasvahapot. Näistä kapryylihappo, kapriinihappo ja kapronihappo ovat saaneetkin nimensä vuohen latinankielisen nimen, capra, mukaan. Nämä vastaavat jopa yli kymmenestä prosentista vuohenjuuston rasvahappokoostumusta, mutta eivät kuitenkaan vuohisesta tuoksusta ja mausta. Vuohisesta aromista vastaavat 4-metyyli- ja 4-etyylioktaanihapot, jotka ovat kapryylihapon johdannaisia.
Punajuuren ja vuohenjuuston yhdistelmän yhteensopivuus ei ilmeisesti johdukaan niiden sisältämistä samoista makuaineista. Vuohenjuusto on tyypillisesti hieman hapanta, ja happamuus hajottaa geosmiinia. Vuohenjuusto siis vähentää hieman punajuuren multaista makua. Samasta syystä punajuuren kanssa tarjotaan happamia kastikkeita, kuten balsamicoviinietikkasiirappia, tai sitä säilöttään etikkaan.
Tuoretta ja paahdettua punajuurta.
Punajuuri toimii monessa ruoassa siten, että se ensin paahdetaan. Pilko punajuuri sopiviksi paloiksi, laita palat kulhoon, roiski päälle oliiviöljyä ja suolaa. Mikäli haluat vähentää geosmiinin makua, lisää myös loraus etikkaa. Paahda punajuuria 180 asteessa puolisen tuntia. Punajuuria pitää vahtia, sillä niiden tumman värin takia palamista ei helposti näe.
Paahdettu punajuuri pysyy suhteellisen hyvin koossa ja sitä voi lisätä vaikkapa paistinpannulle muiden ainesten sekaan aivan ruoanvalmistuksen loppuvaiheessa.
Savukala on hyvää, joten mikseivät myös savustetut äyriäiset! Katkaravut ovat savustettuina erityistä herkkua. Niitä voi syödä pelkiltään, sopivan kastikkeen kanssa tai käyttää raaka-aineena muissa ruoissa. Koska savustettu katkarapu on kertaalleen jo kuumennettu, sitä voi käyttää joko kylmissä ruoissa joita ei kuumenneta, tai lämpimissä ruoissa vasta tarjoiltaessa lisättynä.
Katkarapuja voi savustaa joko kuorineen tai valmiiksi kuorittuina. Valmiiksi kuorittujen käsittely on huomattavasti helpompaa.
Katkarapujen savustaminen on yhtä yksinkertaista kuin kalankin. Sulata ja kuivaa katkaravut ensin huolellisesti. Ripottele katkarapuihin hieman suolaa ja sokeria ja laita ne alumiinifolion päälle. Asettele katkaravut ja alumiinifolio sopivasti savustuspussiin tai savustimeen. Savusta kunnes katkaravuissa on hento savun väri.
Jostakin syystä piemontelainen bagnet verd-kastike tuntuu sopivan mainiosti savukatkarapujen dipiksi.
Kinilaw on filippiiniläinen versio cevichestä. Cevicheen verrattuna kinilaw eroaa pääasiassa siinä, että sitrusmehun lisäksi kalan kypsentämiseen käytetään myös tai pelkästään viinietikkaa. Myöskään korianteri ei ole niin vahva osa kinilawta, mutta sitä voi toki halutessaan lisätä. Mihinpä korianteri ei sopisi!
Kuten cevichessä, happamuus denaturoi kinilawssa kalan proteiineja. Kala ikään kuin kypsyy, koska myös lämmön vaikutuksesta proteiinit denaturoituvat paistettaessa.
Tässä versiossa käytän kalana tonnikalaa. Tuore pakastetonnikala kelpaa tähän hyvin. Myös muut kalat sopivat samaan valmistusmenetelmään! Kinilawn voi samalla liemellä valmistaa eri aineista. Myös nopeasti pannulla pinnaltaan ruskistettua lihaa voi käyttää, jolloin ruokalajin nimi onkin kilawin tai kilawing.
500 g
pakastettua tuoretta tonnikalaa sulatettuna
3/4 – 1 dl
viinietikkaa
3/4 dl
limemehua
1/4 dl
mandariinimehua
3 cm
inkivääriä
2
valkosipulinkynttä
1
iso sipuli
4
punaista thaichilipaprikaa
3/4 tl
suolaa
1/4 tl
mustapippuria
Kinilawainekset.
Sulata tonnikala ja kuutioi se sentin parin kuutioiksi.
Pile O’ Fish.
Silppua sipuli ja murskaa valkosipuli. Siivuta chilipaprikat. Pilko inkivääri mahdollisimman pieniksi kuutioiksi.
Lime- ja mandariinimehujen seos korvaa kalamondiinisitrushedelmän mehun. Mandariinimehu kannattaa puristaa erikseen, mutta Sicilia-limemehu kelpaa purkista hyvin suoraan.
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja testaa suoln määrä.
Hapan liemi kypsyttää kalaa kuten cevichessä. Anna kalan kypsyä liemessä vähintään tunti, mutta jopa yön yli. Mitä pidempään kala on liemessä, sitä syvemmin sen proteiinit denaturoituvat ja rakenteesta tulee kiinteämpi.
Tarjoile alkupalana tai naposteltavana oluen kera.
Nälkä 