Genepi on Aostan laaksosta kotoisin oleva viina, jota tarjotaan tyypillisesti ravintolassa ruokailun päätteeksi. Genepi on samantyyppinen kuin absintti, mutta siinä missä absintissa viina tislataan koiruohon keran, genepissä koiruoho uutetaan viinaan. Maku on parempi kuin absintissa, ja alkoholiprosenttikin mukavasti jonkun verran alhaisempi. Suosittelen!
Sichuanilaiset vihreät pavut, gānbiān sìjìdòu, 干煸四季豆, on hyvin perinteinen sichuanilainen ruokalaji. Se on myös yksi parhaista tavoista tehdä tavallisista vihreistä pavuista vastustamattoman hyviä!
Resepti perustuu osin Fuchsia Dunlopin Every Grain of Rice -kirjan vastaavaan reseptiin. Tyypillisesti vihreät pavut pitäisi paistaa dry frying-tekniikalla, jossa käytetään vain hieman öljyä wokkipannussa. Minä olen kuitenkin laiska, ja paahdan papuni uunissa. 5-10 minuuttia kiertoilmalla 250 asteessa tekee tehtävänsä, mutta papuja pitää vahtia koko ajan. Ne eivät saa muuttua kuiviksi tai erityisesti ruskistua, vaan vain hieman paahtua.
| 400 g | pitkiä vihreitä papuja |
| 250 g | porsaan jauhelihaa (tai nyhtistä!) |
| 2 rkl | fermentoitua soijapapu-chilitahnaa (là dòubànjiàng) |
| 2 | yksikyntistä valkosipulia pieneksi pilkottuna |
| 2-3 cm | inkivääriä raastettuna |
| 1/2 pss | säilöttyä sinappivihannesta (suì mǐ yà cài) |
| sichuanilaisia chilejä | |
| sichuaninpippuria | |
| seesamöljyä |
Työ alkaa, kuten tyypillistä sichuanilaiselle ruoalle, paistamalla pilkottua dòubànjiàngia öljyssä minuutin verran. Tämän jälkeen lisätään valkosipuli ja inkivääri, ja paistetaan vielä toinen minuutti.
Mikäli käytät porsaan jauhelihaa, lisää se tässä vaiheessa ja paista kypsäksi, lisää sitten ya cai. Mikäli taas käytät nyhtistä, lisää se nyt ya cain ja pienen liemimäärän kera.
Lopulta lisätään uunissa paahdetut pavut ja kokonaiset kuivatut chilit, ja sekoitetaan ne paistettuihin aineksiin. Sitten onkin valmista!
Tzatziki, τζατζίκι, lienee kaikille tuttu dippinä ja kastikkeena. Kreikkalainen kurkun, valkosipulin ja jogurtin seos sopii dipiksi kaikkeen, ja lisukkeeksi jokaiselle grillilautaselle. Tässä kerron pitkään käyttämäni reseptin, jolla saa aina hyvän tuloksen.
| 2 | kurkkua |
| 500 g | kreikkalaista jogurttia |
| 2-3 | valkosipulinkynttä pieneksi pilkottuna |
| mustapippuria | |
| suolaa | |
| (oliiviöljyä) | |
| (tuoretta tai kuivattua minttua) |
Tzatzikissa on tärkeää käyttää nimenomaan kreikkalaista jogurttia eikä tavallista, sillä muuten tzatzikista tulee liian juoksevaa.
Ensin kurkut raastetaan rouhealla terällä, ja sen jälkeen niistä valutetaan enimmät nesteet lävikössä. Kurkkuraastetta kannattaa puristella, jotta enin osa vedestä saadaan irtoamaan. Vasta kun raaste on suhteellisen kuivaa, sekoitetaan se jogurttiin.
Valkosipulin määrässä kannattaa olla varovainen. Jostain syystä valkosipulin maku tunkee tzatzikista hyvin voimakkaasti läpi. Kynsiä kannattaa lisätä yksi kerrallaan. Lopulta on vuoro lisätä suola ja mustapippuri.
Mikäli haluaa, voi tzatzikiin lisätä tuoretta tai kuivattua minttua, jotka lisäävät raikkautta dippiin. Kermaisuutta taas voi lisätä oliiviöljyllä.
Peikonlehti (Monstera deliciosa) on tuttu huonekasvina, ja se kukkii huonekasvina harvoin, jos koskaan. Luonnossa tai puutarhassa sopivilla leveysasteilla peikonlehti kuitenkin kukkii vehkamaisin kukin. Kukan keskellä oleva pötkylä muodostaa ajan saatossa hedelmän, joka on syötävä. Kasvin latinankielinen nimi kertoo, että hedelmä olisi jopa herkullinen, ja muistikuvieni mukaan tämä on totta!
Maistoin hedelmää kauan sitten Madeiralla, ja muistelen sen maistuneen hyvin ananaksen kaltaiselta. Alla olevassa kuvassa näkyy hedelmän rakenne: pinnalla on kuusikulmaisia paloja, joiden alta löytyy keltainen hedelmäliha. Kypsyttyään hedelmä pilaantuu hyvin nopeasti, joten sitä tuskin kovin pian näkee kaupan hedelmäosastolla.
Kuvat Quinta da Regaleirasta parin vuoden takaa.
Za’atar on Lähi-idästä kotoisin oleva mausteseos, joka mielestäni sopii erittäin hyvin grillattujen lihojen tai salaattien seuraksi. Za’atarilla tarkoitetaan myös yrttejä, erityisesti Origanum syriacum -lajia, joka on sukua oreganolle. En ole löytänyt pelkkää za’atar-yrttiä Suomesta mistään, mutta tyypillisesti mausteseoksessa käytetään samantyyppisiä yrttejä, kuten oreganoa, timjamia tai ilmeisesti myös kynteliä.
Itse olen käyttänyt perinteisesti seoksessa pelkkää timjamia. Oheisen reseptin olen todennut hyväksi:
| 1 osa | jauhettua paahdettua seesaminsiementä |
| 1 osa | sumakkia |
| 1 osa | timjamia |
| sopivasti | suolaa ja mustapippuria |
Olen murskannut seesaminsiemenet ensin erikseen huhmareessa, ja sekoittanut sitten muihin aineisiin. Suolan ja mustapippurin määrän voi testata maistamalla. Maistamisen jälkeen tekeekin mieli lisätä maustetta jo johonkin ruokaan. Monena juhannuksena olen valmistanut za’atarilla kuorrutettua porsaan sisäfilettä grillissä.
XO-kastikkeella (XO酱) ei ole konjakin kanssa tekemistä, muuten kuin että nimi on ilmeisesti saanut inspiraationsa konjakkien XO-, extra old, laatuluokituksesta. Kastike on tarinan mukaan kehitetty niinkin myöhään kuin 80-luvulla Hong Kongissa, josta se levisi ympäri maailman. Kastikkeen tarkoitus on olla erittäin umaminen hienojen ainesten tiivistelmä.
XO-kastikkeen ainekset ovatkin hienoja – tai ainakin ikäännytettyjä – ja sisältävät paljon umamia: kuivattua kampasimpukkaa, kuivattua katkarapua, ja ilmakuivattua kinkkua. Kaikelle yhteistä on se, että jokainen aines tuo lisää ja lisää umamia. Kasvisversion voisi tehdä vaikkapa kuivatuilla siitakesienillä, jotka sisältävät myös paljon umamimakuaineita, kuten glutamaattia.
Testasin kastiketta aiemmin pelkillä kuivatuilla katkaravuilla, sillä niitä saa helposti Helsingin etnokaupoista. Katkarapujen aromi pelkiltään on kuitenkin hieman tylsä. Lisäksi saatavilla olevissa pienissä kuivatuissa katkaravuissa on kuori tallella, joten lopputuotteeseen jää epämiellyttävää narskuvuutta. Tällä kertaa jätin katkaravun pois.
Olin aiemmin tilannut Amazonista kuivattua Etelä-Kiinan meren kampasimpukkaa, conpoyta. Se on suhteellisen tyyris raaka-aine, josta kilosta saa pulittaa yli satasen. Tämä kastiketesti kuitenkin vahvisti, että satsaus kannatti!
XO-kastikkeen ilmakuivattu kinkku pitäisi olla Jinhua-kinkkua, jota ei tietystikään Suomesta saa. Wikipedia tietää kertoa, että Jinhua-kinkku on lähempänä espanjalaisia serrano– ja ibericokinkkuja, joten käytin kaupan hyllyltä serranokinkkua.
Teemaa jatkaakseni ja umamia lisätäkseni lisäsin vielä sardellifileitä. Mihinpä ne eivät sopisi!
| 150 g | kuivattua kampasimpukkaa |
| 100 g | serranokinkkua pieneksi pilkottuna |
| 10 | sardellifilettä pieneksi pilkottuna |
| 2 | isoa salottisipulia pieneksi pilkottuna |
| 4 | yksikyntistä valkosipulia pieneksi pilkottuna |
| 3 cm | pala inkivääriä raastettuna |
| 3 dl | rypsi- tai auringonkukkaöljyä |
| 2 | tähtianista |
| 1/2 dl | gochugaru-chilirouhetta |
| 2 rkl | soijakastiketta |
| 1/2 dl | osterikastiketta |
| 3 dl | kanalientä |
Valmistusta ennen kuivatut kampasimpukat tulee kosteuttaa. Tein sen nyt niin, että kiehautin vettä, otin kattilan pois liedeltä ja laitoin kampasimpukat veteen puoleksi tunniksi. Liotuksen jälkeen höyrytin niitä vielä kymmenen minuuttia. Kosteutetut kampasimpukat vetäistään tehosekoittimella silpuksi, joka muistuttaa pieniä lankoja. Ne itseasiassa saavat sauvasekoittimen hieman jumiin…
Muut ainekset tulee pilkkoa samoin hyvin pieniksi, ja inkivääri kannattaa raastaa. Kun kaikki ainekset ovat paistovalmiita, on aika aloittaa kastikkeen valmistus.
Lämmitä öljy kattilassa. Lisää sitten kinkku, ja paista sitä niin kauan, että se ruskistuu aivan vähäisesti. Kun kinkku on valmista, lisää kampasimpukanliha ja sardellifileet, ja paista kunnes liha ruskistuu taas aivan vähän. Maksimissaan viisi minuuttia siinä pitäisi mennä. Lisää sitten vielä sipulit, inkivääri ja tähtianikset, ja anna ruskistua. Lopuksi lisää chilirouhe ja ota lämpö pois.
Öljy täytyy nyt siivilöidä pois, mutta se otetaan talteen myöhäisempää lisäystä varten. Kaikkea ei tarvitse lisätä riippuen kuinka öljyisen kastikkeen haluaa.
Kun öljy on siivilöity, samaan astiaan kannattaa pohjalle kaataa hieman shaoxing-riisiviiniä makujen irrottamiseksi. Lisää kanaliemi ja kanaliemeen siivilöidyt paistetut kastikeainekset. Lisää osterikastike ja soijakastike, ja keitä kastiketta kokoon. Tarkoitus on saada kastikkeesta mahdollisimman kuivaa, mutta myös kosteampi versio käy. Lopuksi lisätään ainakin puolet siivilöidystä öljystä takaisin, lisää voi laittaa oman maun mukaan.
Lopuksi otetaan seasta pois tähtianikset, ja tämä herkkujen herkku on valmis! Käytä kastiketta joko toisissa kastikkeissa tai sellaisenaan nuudelien, riisin tai kasvisten mausteena. Kastikkeen maku ei vastaa sen raaka-aineita. Voisi kuvitella, että merenelävistä tehty kastike maistuu mereneläville, mutta näin ei ole, vaan maku on aivan omanlaisensa.
Pasta alla puttanesca tarkoittaa kirjaimellisesti ilotytön pastaa. Ruokana alla puttanesca tarkoittaa tomaattikastiketta, joka sisältää kaikkea hyvää: kapriksia, oliiveja, sardelleja ja valkosipulia. Sen tekeminen onkin helppoa, ja se on kätevä tapa käyttää sardellipurkin jämät silloin, kun muuta käyttökohdetta ei ole. Tässä kerron vain kastikkeen ohjeen, pastan määrän saat päättää itse. Koska käytän ohjetta lähinnä kaappien tyhjentämiseen, ovat määrätkin suuntaa-antavia.
| 400 g | Muttin tomaattimurskaa |
| vähintään 4 | sardellifilettä hienoksi pilkottuna |
| rkl tai pari | kapriksia |
| oliiveja | |
| 1 | yksikyntinen valkosipuli hienoksi pilkottuna |
| oliiviöljyä | |
| mustapippuria |
Hienoksi pilkottuja sardellifileitä ja valkosipulia paistetaan ensin öljyssä niin, että sardellifileet hajoavat öljyn sekaan. Sitten sekaan lisätään kaprikset, oliivit ja tomaattimurska. Kastike lämmitetään kiehuvaksi, ja lisätään mustapippuri. Herkku on valmis!
Bacalhau à brás on perinteinen portugalilainen turskaruoka, joka tehdään tyypillisesti suolatusta ja kuivatusta turskasta. Kuivattua turskaa, vaikka mainio ruoka-aine onkin, on kuitenkin vaikea saada Suomesta. Tällä kertaa käytin ruokaan tuoretta turskaa, jota on huomattavasti helpompi löytää.
Kuivattua, suolattua turskaa käytettäessä turskaa tulee ensin liottaa kylmässä vedessä vähintään päivän ajan, vaihtaen vesi pariin kertaan. Sitten kalaa voi käyttää lähes tuoreen turskan tapaan. Koostumus on hieman sitkeämpi kuin tuoreessa, mutta maku kovin samankaltainen. Lisäsuolaa voi myös tällöin käyttää vähemmän.
| 2 | rouheasti raastettua isoa perunaa |
| 400 g | turskaa |
| 1 | yksikyntinen valkosipuli pieneksi pilkottuna |
| 1 | keskikokoinen sipuli |
| sahramia | |
| persiljaa | |
| reilusti | mustia oliiveja |
| suolaa ja mustapippuria |
Ensin raastettua perunaa paistetaan reilussa öljyssä niin, että suuri osa perunasta on ruskistunutta. Valmis perunapaistos otetaan pois pannulta, ja valutetaan siitä liika rasva pois. Pannulle jätetään hieman rasvaa, jossa paistetaan sipulit.
Valkosipuli ja sipuli sopii pilkkoa suhteellisen pieneksi, jotta se on helpompi sekoittaa muihin ruoka-aineisiin. Sipuleita paistetaan hetki, mutta niiden ei pidä antaa ruskistua. Sitten sekaan lisätään turska ja paistetaan puolella lämmöllä kannen alla niin, että turskan liha alkaa hajota hiutaleiksi.
Sahrami kannattaa sekoittaa kananmunaan etukäteen, ja jos käytät kokonaisia sahrameja, lipta niitä puolisen tuntia lämpimässä vedessä ennen käyttöä.
Kun turska on pannulla valmis, sen voi hajottaa lastalla pieniksi paloiksi. Sitten lisätään takaisin paistettu perunaraaste, kananmuna sahrameineen, mustat oliivit, mustapippuria ka suolaa. Seosta paistetaan kunnes se on koostumukseltaan mehevää munakokkelia.
Tarjoiltaessa päälle laitetaan lisäksi reilusti persiljaa.
En ole erityinen pihvien ystävä. Toscanalainen bistecca alla fiorentina on kuitenkin niin hyvää, että parempaa lihaa saa hakea. Suomesta hakea saakin, koska en kyseistä lihankappaletta ole koskaan missään nähnyt. Bistecca alla fiorentina on käytännössä T-luupihvi, jota on kuivakypsytetty jonkin aikaa, wikipedian mukaan vähintään kaksi viikkoa. Aito bistecca tehdään toscanalaisen chianina-karjan lihasta, ja on todella erityisen hyvää.
Ne kerrat, kun olen bisteccan itse valmistanut ovat molemmat tapahtuneet Toscanassa. Kerran pimeässä jouluna, toisen pimeässä kesällä. Kuvat tässä postauksessa ovat peräisin tuosta toisesta kerrasta.
Vain puuhiiligrillin antama aromi tekee oikeutta bistecca alla fiorentinalle. Pannulla bisteccaa ei kannata lähteä paistamaan. Ensin bisteccaa on kuitenkin miedosti marinoitava.
Perinteinen marinadi on yksinkertainen, ja pääasiallinen aromi tulee tuoreesta rosmariinista. Italiassa rosmariinipuska kasvaa jokaisessa puutarhassa, joten ei kun nyppäisemään muutama oksa.
| rosmariinia | |
| oliiviöljyä | |
| sitruunamehua | |
| suolaa | |
| mustapippuria |
Bisteccan kannattaa antaa marinoitua muutaman tunnin ennen paistamista. Paistamisessa tärkeää on antaa lihan jäädä erittäin mediumiksi. Läpikypsän bisteccan sijaan kannattaa syödä vaikka kanan rintafile.
Kun bistecca on grillattu, kannattaa sen antaa vetäytyä hetki foliossa. Bistecca leikataan tyypillisesti hyvin paksuksi, niin yksi bistecca on useamman ihmisen annos. Paistettu bistecca leikataan sopiviksi siivuiksi tarjoilua varten.
Bistecca alla fiorentinan kanssa sopii hyvin toscanalainen viini, alla vino nobile di Montepulciano.
Olen pitkään vierastanut teriyakikastiketta. Lounasravintoloissa tai kaupasta ostettuna se on usein makuuni liian makeaa tai muutoin kumman makuista. Päätin vihdoin tutustua sen tekoon itse, ja siihen miten saisin siitä omaan makuuni sopivampaa. Tuleehan tuoreilla raaka-aineilla aina parempaa kuin kaupan hyllyltä!
Teriyaki, 照り焼き, on itseasiassa vain soijakastikkeen, sokerin, inkiväärin ja valkosipulin seos! Joissakin ohjeissa käytetään makeaa mirin -sakea, jonka voi myös korvata saken ja sokerin seoksella.
| 1 dl | vähäsuolaista soijakastiketta |
| 1/2 dl | sakea |
| 2 rkl | fariinisokeria |
| 2 cm | inkivääriä pilkottuna |
| 1 | yksikyntinen valkosipuli pilkottuna |
Useimmissa resepteissä käytetään sokerina valkoista sokeria. Fariinisokerin syvempi maku sopii kastikkeeseen kuitenkin mielestäni paremmin.
Kastikkeen tekokin on yksinkertaista: kaikki sekaisin kattilassa, ja keitellään kymmenisen minuuttia. Lopuksi siivilöidään valkosipulin ja inkiväärin palat pois.
Tällä kertaa käytin kastikkeen uunilohen maustamiseen. Hyvää tuli!
Nälkä