Kategoriat
Italia Pääruoka Raaka-aineet Resepti Suomi

Kitkan viisas pizzatäytteenä

Muikku (Coregonus albula) on ehdottomasti yksi Suomen parhaista kaloista. Muikku on lohikala, joten se on jonkun verran rasvainen. Tämä lisää myös muikun makua.

Kitkan viisas on kitukasvuinen muikku Kitkajoen vesistöstä Posion ja Kuusamon alueelta. Kitkan viisaalla on muista muikuista poiketen rustoisempi, eli pehmeämpi, luusto.

Kitkan viisaalla on muutaman muun suomalaisen ruokatuotteen tavoin alkuperämerkintä, suojattu alkuperänimitys (SAN). SAN on vastaava kuin valitettavasti tutummat italialainen Denominazione di Origine Protetta (DOP) -merkintätai ranskalainen Appellation d’Origine Controleé (AOC) -merkintä.

Päätön Kitkan viisas suolaan säilöttynä.

Pohjoisen kaupoista löytyy usein Kitkan viisasta suolamuikkuna. Suolamuikut on säilötty väkevään suolaveteen, ja säilyvät tuoretavaraa huomattavasti pidempään. Suolamuikkujen tuoksu on hyvin tuore, mutta maku hivenen tuoremuikkua voimakkaampi.

Ulkonäkö myöten suolamuikku toimii mielestäni samantapaisena ruoka-aineena kuin sardelli. Tätä kautta se sopiikin hyvin samanlaisiin käyttökohteisiin! Koska suolamuikkua ei ole fermentoitu kuten säilötty sardelli, ei se toimi niinkään umamin vaan herkullisen kalan maun lähteenä.

Sardelli toimii hyvin pizzatäytteenä, joten miksipä ei suolamuikkukin? Ja toimiihan se! Pieni käsittely on kuitenkin paikallaan. Suolamuikku on niin suolainen, että ilman pientä liotusta se nostaa ruoan kuin ruoan suolapitoisuuden tavallisen makuaistin sietokyvyn äärirajoille. Liota suolamuikkua runsaassa vedessä puolisen tuntia ennen käyttöä. Lisää suolamuikkuja pizzaan myöa kohtuudella: yhden henkilön pizzaan riittää hyvin 5-7 suolamuikkua, vaikka ne pieniä ovatkin.

Viisas pizzapala.
Kategoriat
Raaka-aineet

Peikonlehden hedelmä

Peikonlehti (Monstera deliciosa) on tuttu huonekasvina, ja se kukkii huonekasvina harvoin, jos koskaan. Luonnossa tai puutarhassa sopivilla leveysasteilla peikonlehti kuitenkin kukkii vehkamaisin kukin. Kukan keskellä oleva pötkylä muodostaa ajan saatossa hedelmän, joka on syötävä. Kasvin latinankielinen nimi kertoo, että hedelmä olisi jopa herkullinen, ja muistikuvieni mukaan tämä on totta!

Maistoin hedelmää kauan sitten Madeiralla, ja muistelen sen maistuneen hyvin ananaksen kaltaiselta. Alla olevassa kuvassa näkyy hedelmän rakenne: pinnalla on kuusikulmaisia paloja, joiden alta löytyy keltainen hedelmäliha. Kypsyttyään hedelmä pilaantuu hyvin nopeasti, joten sitä tuskin kovin pian näkee kaupan hedelmäosastolla.

Kuvat Quinta da Regaleirasta parin vuoden takaa.

Peikonlehden hedelmiä.
Kategoriat
Pääruoka Portugali Raaka-aineet

Kuivattu turska

Portugalissa jokunen vuosi sitten päätin, että perinteistä kuivattua, suolattua turskaa on vihdoin maistettava. Portugalilaisissa marketeissa lähes jokaisessa on oma hyllynsä kuivatulle turskalle eli bacalhaulle. Suolauksen ja kuivauksen johdosta kala säilyy huoneenlämmössä. Bacalhaussa yllätti kuitenkin se, kuinka tuoreelta kala maistuu valmistettuna. Suolattu ja kuivattu turska oli työläämpää valmistaa kuin avata pakasteturskapaketti ja laittaa se pannulle, mutta maku oli ehkä jopa parempi kuin pakastekalassa. Tai sitten se maku johtui puuhiiligrillistä.

Ostin turskafileen palvelutiskiltä, ja sain sen onneksi leikattuna. Kokonainen turskafilee on melko pitkä, ei sentään metrin pituinen, mutta vaikeampi kuitenkin kuljettaa.

Seuraavaksi oli vuorossa kalan käsittely. Jotta kuivatusta kalasta saa syömäkelpoista, sitä pitää liottaa vedessä useita päiviä vettä silloin tällöin vaihtaen. Tänä aikana kala paisuu jonkun verran imiessään vettä. Liotusveteen tulee yllättäen raikas tuoreen kalan haju.

Kun liotusveteen ei enää liukene suolaa (maistelin), on aika valmistaa kala. Päätin yksinkertaisesti grillata kalan, joten marinoin sen yksinkertaisesti oliiviöljyssä, sitruunamehussa, suolassa ja valkosipulissa.

Bacalhau puuhiiligrillissä.

Lopputuloksena oli oikein hyvä grillattu kala. Useimmilla ihmisillä on ennakkoluuloja kuivattua kalaa vastaan, mutta tämänkään kokeilun perusteella se ei ole aivan perusteltua.

Kategoriat
Pohja Raaka-aineet Resepti

Paahdettu paprika

Paahtaminen usein vie ruoka-aineesta kitkeryyttä ja tuo makeutta, ja näin se tekee myös paprikalle. Punainen paahdettu paprika on loistava raaka-aine dippeihin ja kastikkeisiin.

Käytän paahtamiseen yleensä suippopaprikoita, sillä niistä tuntuu lähtevän kuori paahtamisen jälkeen helpoiten. Paprikoita on parasta paahtaa kerralla suurempi määrä, ja lopputuotetta voi käyttää eri ruokiin. Paprikat laitetaan kokonaisena uuniin, mitenkään käsittelemättä. Näin niiden sisälle kertyy painetta, joka mielestäni auttaa kuoren irtoamisessa.

Olen todennut parhaaksi paahtaa paprikoita grillivastuksella 200 asteessa. Ensin paahdetaan noin 15 minuuttia toiselta puolelta, sitten käännetään kukin paprika toiselle kyljelleen ja paahdetaan toiset 15 minuuttia. Kun paprikat näyttävät vähintään sellaisilta kuin kuvassa – saa olla mustempiakin – ne otetaan pois uunista.

Seuraava vaihe on tärkeä kuoren poistamisen helpottamiseksi. Paahdetut paprikat tulee laittaa suljettuun astiaan, jossa niiden annetaan levätä noin 15 minuuttia. Tämän jälkeen kuoren tulisi lähteä repimällä helposti irti, jopa yhtenä kappaleena. Lisäksi siemenet on tässä vaiheessa poistettava. Lopuksi paprikat voi pilkkoa haluttuun kokoon.