Chermoula on pohjoisafrikkalainen kastike tai marinadi, jota käytetään useimmiten mereneläville. Siinä on kaikkea hyvää, joten se on tietysti lemppareitani: korianteria, juustokuminaa, valkosipulia ja chiliä.
2 puskaa
korianteria
1 puska
persiljaa
1 rkl
jauhettua juustokuminaa
1 rkl
paprikajauhetta
1 rkl
gochugaru-chilirouhetta
3
yksikyntistä valkosipulia pieneksi silputtuna
1 tl
jauhettua mustapippuria
1 rkl
merisuolaa
1/2 dl
oliiviöljyä
2 rkl
sitruunamehua
Chermoulan ainekset.
Pilko yrtit pieneksi. Jos käytät chermoulaa jonkunlaisena kastikkeena pestotyyliin kuumentamatta, pilko pienemmäksi ja jätä varret käyttämättä. Jos taas käytät marinadina, voit käyttää varretkin ja pilkkoa suuremmaksi, koska chermoula pehmenee sitten kuumennettaessa.
Käytän chermoulaa usein uunilohen marinadina. Kauempi marinoimisaika toki toisi enemmän makua, mutta ihan vaan lohen päällystäminen seoksella juuri ennen uuniin laittamistakin toimii.
Luin joskus fermentoitujen ranskalaisten perunoiden olevan juttu. Perunat suikaloidaan ja niiden annetaan käydä luontaisesti suolavedessä alle viikon. Sitten ne friteerataan, ja herkku on valmis.
Perunoiden friteerauksesta tulee sellainen käry, että päätin kokeilla uunilohkoperunoille samaa käsittelyä. Fermentointi kun tyypillisesti parantaa ruoka-aineita huomattavasti.
1 kg
hyviä perunoita lohkottuna
4 rkl
hyvää merisuolaa
1 l
vettä
Fermentoitujen perunoiden ainekset.
Tämä ruoka ei valmistu nopeasti. Aloita neljä-viisi päivää ennen kuin perunoita tarvitset.
Pese perunat huolella, kuori jos haluat. Pilko ne sitten sopivan pieniksi. Sekoita suola veteen erikseen niin että se liukenee, ja lisää sitten perunoihin. Alla kuvassa Lapin puikulat ovat valmiita kaapissa oleiluun.
Fermentoituessa perunasta alkaa nousta mielenkiintoinen aromi. Parin päivän kuluttua aloituksesta veden pintaan oli noussut kuplia, mutta myös valkoista hometta. Päätin vaihtaa veden kokonaan, mikä vie osan mikrobikannasta, mutta toivottavasti erityisesti suurimman osan toetyistä mikrobeista, eli homeesta. Kolmantena päivänä keitos oli jo noussut kuolleista, ja kuplia nousi jälleen pintaan.
Käymiskuplia perunaveden pinnalla.
Vedestä tuli täss vaiheessa aika voimakas haju, mutta perunoista ei niinkään. Haju oli lähimpänä hapanleipää.
Väri oli huomiotaherättävin seikka. Useat perunat olivat hapettuneet harmahtaviksi. Joissakin resepteissä pintaan laitetaan kiinankaali, joka pitää perunat veden alla. Minulla perunat olivat kuitenkin koko ajan kokonaan veden alla, joten suorasta ilmakontaktista ei ollut kyse. Avonaiseen astiaan päässee kuitenkin suhteellisen paljon happea liukenemaan. Kiinankaalin toinen merkittävä vaikutus voisi olla oikean mikrobiston tuominen käymisastiaan. Saman voisi toki tuoda mukaan vaikka tilkalla hapankaalin nestettä.
Paistoin perunat 200 asteessa kiertoilmalla oliiviöljyn kera. Perunoiden koostumus oli erityisen hyvä: joskus lohkoperunat hajoavat kypsinä koskettaessa, mutta tällä kertaa ei. Perunan kuori oli liiankin jämäkkää, ehkä kuoren voisi ottaa ainakin puikulasta seuraavalla kerralla pois.
Burrito on hyvä meksikolainen katuruoka, antojito. Burriton pääasia on se, että tortillan sisään kerätään riisi, liha ja juusto. Lihaksi sopii vaikka geneerinen meksikolainen kana tai jauheliha, tai miksei birria-padan liha. Riisiksi sopii vaikkapa punainen tai vihreä riisi. Juustona toimii hyvin vaikkapa Monterey Jack tai mozzarella.
Tee burrito niin, että asettelet tortillaan pohjimmaiseksi riisiä, sitten riisin päälle lihaa ja lopuksi juustoa. Taittele koko tortilla kummastakin suunnasta kiinni. Aseta burrito saman tien kuumalle pannulle, saumapuoli alaspäin. Näin burrito paistuu kiinni, ja on lopulta helppo syödä.
Aiemmin tein postauksen meksikolaisesta vihreästä riisistä. Punainen ja vihreä kun on niin hyvä väriyhdistelmä, niin samankaltainen meksikolainen resepti löytyy myös punaiselle riisille.
3 dl
pitkäjyväistä riisiä
5 dl
kanalientä
400 g
tomaattimurskaa
1
yksikyntinen valkosipuli murskattuna
1
keskikokoinen sipuli pieneksi silputtuna
1 rkl
jauhettua juustokuminaa
1 tl
jauhettua korianterinsiementä
1 tl
jauhettua mustapippuria
2
laakerinlehteä
Punaisen riisin ainekset.
Punaista riisiä varten riisi täytyy pestä, kuten vihreässä riisissäkin.
Paista sipulia ja valkosipulia hetki oliiviöljyssä. ja lisää sitten huuhdeltu riisi. Paista riisiä hetki, ja aloita kanaliemen lisääminen. Puolessavälissä lisää tomaattimurska ja mausteet. Kun kaikki kanaliemi on lisätty, anna riisin levätä nesteissään ilman lämmitystä ainakin puoli tuntia. Lopulta voit lämmittää riisin käyttöön pienellä nestelisäyksellä.
Postasin aiemmin geneerisen meksikolaisen kanani antojitos-tyyppisiin katuruokiin. Tässä vastaava resepti jauhelihalle! Resepti ei ole tulinen, vaan tulisuuden voi säätää käyttökohteessa itse vaikka lisäämällä säilöttyjä jalapeñoja, tai lisäämällä gochujang-chilirouhetta.
400 g
jauhelihaa (vähintään 17% rasvaa)
200 g
kidneypapuja
2
yksikyntistä valkosipulia murskattuna
1
limetin mehu
1 rkl
oreganoa
2 rkl
paprikajauhetta
1 tl
savustettua paprikajauhetta
2 rkl
jauhettua juustokuminaa
1 rkl
jauhettua korianterinsiementä
1/2 tl
kanelia
3
laakerinlehteä
1 dl
kahvia
1
korianteripuskan varret pieneksi pilkottuina
1 tl
jauhettua mustapippuria
Geneerisen meksikolaisen jauhelihan ainekset.
Tämä resepti on erityisen helppo. Paistan ensin jauheliha, ja lisää sen sekaan paistettaessa valkosipuli. Lisää sitten kaikki muu, ja anna hautua parikymmentä minuuttia. Käyttökohteessa, eli erilaisissa antojitos-tyyppisissä ruoissa, lihan tuöisi olla sopivan kuivaa. Anna nesteen kiehua pois sopivissa määrin.
Jos käytät kokonaista limettiä, älä tuhlaa sen kuorta! Käytä kuori johonkin toiseen ruokaan, jossa se maistuu selkeämmin, tai lisää se tämän reseptin sekaan.
Perinteinen suomalainen hernekeitto on kunnon aineista tehtynä loistava torstairuoka. Herneiden seassa keitetystä lihasta tulee erityisen hyvän makuista ja liemi samalla maustuu lihasta. Hernekeittoa kannattaa tehdä kerralla isompi erä, koska sitä kuitenkin menee.
1 kg
kuivattuja herneitä
3-4 l
vettä
800 g
lihaa ja luita, osa savustettua
1/2 tl
maustepippuria
1 rkl
meiramia
2 rkl
dijonsinappia
1 rkl
merisuolaa
Hernekeiton ainekset.
Laita edellisenä iltana kuivatut herneet likoamaan ainakin kaksinkertaiseen määrään vettä.
Seuraavana aamuna kaada liotusvesi pois (tästä lienee useampia mielipiteitä) ja laita herneet uuden veden kanssa kattilaan. Tässä vaiheessa veden määrä määrää sen, kuinka sakeaa keitosta tulee. Jos haluat keittoisampaa, laita neljä litraa vettä. Jos haluat soseisempaa, laita jopa alle kolme litraa vettä. Vettähän voi aina lisätä.
Paista raa’at lihat pannulla, ruskistumalla saa vähän lisää makua. Huuhtele pannu paistamisen jälkeen hernekeiton sekaan.
Lisää lihat, meirami ja sinappi. Keittele kolmisen tuntia tai kunnes lihat ovat kypsiä. Kun lihat ovat kypsiä, ota ne pois keitosta. Perkaa mahdolliset rasva- ja jänneosat pois. Jos käytät luita, ota luut pois. Pilko lihat pieneksi.
Kuvan keittoon kaupasta löytyi savustettuja luita. Ainakin osa lihasta on hyvä olla savustettua, sillä savuaromi sopii hyvin hernekeittoon. Pääosa lihasta oli kassleria, josta muhittamalla saa hyvin mureaa.
Soseuta keittoa halutun verran sauvasekoittimella. Lisää sitten pilkottu liha takaisin keittoon ja keittele vielä hetki.
Tarjoa keitto tuoreen ruisleivän kanssa. Jälkiruoaksi tietysti pannukakkua, mansikkahilloa ja kermavaahtoa!
Kreikkalainen salaatti on salaateista parhain, kunhan ainekset ovat hyvät. Perinteiseen salaattiin pitää vain valita oikeat raaka-aineet, niin maku on kuin Kreikassa ikään.
Erityisen tärkeää kreikkalaisessa salaatissa on hyvä tomaatti ja oikeanlainen paprika. Älä käytä salaatissa punaista paprikaa! Vihreä paprika on paras, ja keltainen paprika vielä käy vihreämmän puutteessa. Punainen paprika on liian voimakkaan makuinen.
Myös hyvä feta ja hyvät oliivit ovat tärkeitä. Älä käytä valmiita vedessä lilluvia kuutioita, vaan kokonaista fetapalaa, ja valitse oliiveiksi hyvät kreikkalaiset kalamata-oliivit.
tomaatteja
kurkkua
vihreää paprikaa
fetaa
kalamata-oliiveja
oliiviöljyä
oreganoa
Kreikkalaisen salaatin ainekset.
Pilko kaikki vihannekset rouheasti paloiksi ja sekoita keskenään. Ripottele päälle oliiveja ja murenna feta salaatin päälle. Lopuksi lisää päälle oliiviöljyä ja oreganoa.
Tein jonkun aikaa sitten sisilialaisen sarde a beccaficon pohjalta uunisilakoita. Näissä käytetty täyte, pinjansiemenet, valkosipuli, rusinat ja persilja, toimi niin hyvin, että sitä teki mieli käyttää muuhunkin.
Suolamuikut ovat tyypillisesti neulamuikkuja, joissa on pehmeä luusto, eikä niitä tarvitse perata erikseen. Suolamuikkuina löytää usein jopa Kitkan viisasta, jotka ovat nimenomaan Koillismaan järvistä pyydettyjä muikkuja. Kitkan viisas on yksi Suomen suojatuista alkuperänimityksista, vastaten vaikkapa Italian DOP tai Ranskan AOC-alkuperämerkintöjä.
Suolamuikkuja on liotettava ennen käyttöä vähintään puoli tuntia, mutta nähdäkseni parempi olisi liottaa useammankin tunnin ajan, jotta suolataso laskee sopivaksi.
50 g
suolamuikkuja
2 dl
leivänmuruja
1
valkosipulinkynsi
2
sardellifilettä
1 rkl
viinietikkaa
1/2 rkl
sokeria
1/2 dl
pinjansiemeniä
1 dl
rusinoita
paljon
persiljasilppua
oliiviöljyä
hieman
valkopippuria
Sisilialaisten suolamuikkujen ainekset.
Valkosipuli, sardellit, leipä ja persilja tulee pilkkoa suhteellisen pieneksi silpuksi. Säilytä persilja erillään, se lisätään ruokaan vasta lopuksi.
Paista valkosipulia hetki oliiviöljyssä, ja lisää sitten pinjansiemenet ja rusinat. Kun pinjansiemenet ovat ottaneet hieman väriä, lisää etikka, sokeri ja sardellit. Anna seoksen hautua kunnes se on lähes kuivaa. Siirrä seos sitten sivuun.
Paahda leivänmuruja oliiviöljyssä kullanruskeiksi. Lisää sitten suolamuikut ja maustettu pinjansiemen-rusinaseos.
Suolaa ei tarvitse lisätä. Muikut ovat liotusajasta riippuen niin suolaisia, että niitä ei paljoa voi ruokaan laittaa.
Kun muikut ovat kypsiä, myös ruoka on valmis! Tarjoa vaikkapa pastan kera.
Kuusi on mielestäni mausteena hieman tuntematon ja aliarvostettu. Kuusenkerkkä lienee tutuin kuusituote, mutta sitä käyttääkseen pitää sattua oikeaan aikaan metsään. Kuusenkerkistä tehty juoma tai siirappi ovat varmaankin yleisimpiä, mihin kuusta on käytetty.
Suomen Jäätelöllä on erityisen loistava Kuusi-jäätelö, joka tekee kuusen hienostuneelle aromille erityisesti oikeutta. Pieni purkki kuusijäätelöä korvaa perusclassicin mennen tullen helteisenä kesäpäivänä.
Eräänä kesänä halusin käyttää kuusta mausteena johonkin, mutta totesin kuusen aromin tuhoutuvan, jos sitä lämmittää liian raa’asti. Näin syntyi alla oleva kuusigraavilohiresepti. Ongelmana oli, että kerkkäaika oli kaukana takana. Kuusia kuitenkin löytyi pihalta mielin määrin. Miten saada kuusenoksasta aromi esiin? Seuraavalla reseptillä se onnistui.
Muista kuitenkin, että puiden oksien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan siihen tarvitsee aina metsänomistajan luvan.
[Edit 2023: Alla olevalla reseptillä kuusen aromi on melko mieto. Jäljempänä myös resepti, jolla kerkistä tai kesäisistä oksista saa voimakkaamman kuusen aromin esiin.]
Miedompi kuusen aromi
lohifilee
kaksi kuusenoksaa
suolaa
sokeria
Kuusigraavilohen ainekset.
Valmistusta varten lohifileeseen ripotellaan sopivasti suolaa ja sokeria kuten tavallisenkin graavilohen valmistuksessa. Kuusenoksa sen sijaan on käsiteltävä erityisesti: leikkaa saksilla neulasia poikki, vähän kuin oksaa parturoiden. Näin neulasten sisältämät aromaattiset yhdisteet pääsevät vapautumaan helposti. Leikatut neulasenpäät voi toki laittaa lohen päälle, mutta ne joutuu jälkikäteen myös kaikki poistamaan. Kielessä törröttävä neulasenpää tuntuu ikävältä.
Toinen kuusenoksa laitetaan fileen alle, ja toinen fileen päälle. Filee suljetaan tiiviiseen rasiaan, ja annetaan maustua muutaman päivän. Kuusen aromin siirtymiseen tarvitaan vähintään pari päivää. Alla olevassa kuvassa näkyvä graavilohi viihtyi kuusenoksien kanssa rasiassa 5 päivää.
Sekoita suolaa ja sokeria 1:1-suhteessa ja levitä seosta ruodottoman lohifileen päälle.
Pese kuusenkerkät tai -oksat ja jauha ne sauvasekoittimella. Kun kuusi on suhteellisen pienenä muruna, lisää sopivasti giniä ja jatka sauvasekoittimella survomista, kunnes kuusi ei enää survomisesta pienene.
Levitä kuusiseos lohen päälle tasaisesti.
Filee suljetaan tiiviiseen rasiaan, ja annetaan maustua muutaman päivän. Ennen siivuttamista poista tarkasti kuusiseos, ettei neulasia joudu syöjien suihin.
Kunnon nyhtöpossuun tarvinnee kunnon grillin, ja taitoa paistaa possu niin ettei se kuivu liikaa. Helpommin nyhtöpossua saa tehtyä kattilassa keittämällä, ja siitä tulee melkein yhtä hyvää!
Tässä on jälleen yksi vakiintunut resepti, jota olen käyttänyt jo pidemmän aikaa.
noin 1 kg
porsaanlihaa (mieluiten rasvaista osaa)
1 l
omenatäysmehua
2 rkl
sinappia
1 rkl
fariinisokeria
1/2 dl
omenaviinietikkaa
1/2 plo
kanafondia
3-5
laakerinlehteä
3
yksikyntistä valkosipulia pilkottuna
1
sipuli rouheasti pilkottuna
1 puska
tuoretta korianteria silputtuna
timjamia
jauhettua juustokuminaa
mustapippuria
suolaa
Helpon nyhtöpossun ainekset.
Pilko liha noin 7-10cm pituisiksi paloiksi. Paista sitä hetki kattilan pohjalla sipulin ja valkosipulin kanssa, ja lisää sitten omenamehu. Lisää muut mausteet ja ainekset, ja keitä puolestatoista kahteen ja puoleen tuntia.
Kun liha hajoaa haarukan avulla, se alkaa olemaan valmista. Ota liha pois liemestä, ja siivilöi liemestä pois sattumat. Hajota liha kahden haarukan avulla.
Keitä liemestä pois vettä, ainakin niin että tilavuus pienentyy puoleen. Lisää nyhtöpossu takaisin liemeen ja keitä lisää halutessasi. Tässä vaiheessa voit jatkaa keittämistä niin kauan, että lihan koostumus on haluttua. Kuivumaan lihaa ei liialla keittämisellä saa.
Nauti vaikka hampurilaisen tai pitaleivän sisällä! Lientä, tai ennemminkin kastiketta, tulee tällä reseptillä paljon. Hampurilaiseen ja pitaleipään lihasta pitää valuttaa lientä pois, ettei leipä vety liikaa. Riisin tai perunoiden kanssa tavallisena annoksena syötävänä liemi taas on mainio annoksen kosteuttaja.
Nälkä 