Uova in purgatorio, kirjaimellisesti kananmunat kiirastulessa, on perinapolilainen aamiaisruoka-annos. Nimen alkuperää ei kauaa tarvitse mietiskellä. Kiirastulen muodostaa tomaattikastike, jossa uppomunat kypsennetään. Ruoalla on paljon yhteneväisyyksiä Lähi-idän keittiöiden shakshukaan, jossa on italialaisten perusmausteiden basilikan ja mustapippurin sijaan myös esimerkiksi juustokuminaa.
3
kananmunaa
400 g
tomaattimurskaa
1
yksikyntinen valkosipuli
oliiviöljyä
chilirouhetta
parmigiano reggianoa
basilikanlehtiä
laakerinlehti
Ainekset kananmuniin kiirastulessa.
Ensin tehdään tomaattikastike: paista valkosipuleja hetki oliiviöljyssä, ja lisää sitten tomaattimurska, raastettu parmigiano reggiano, chilirouhe ja laakerinlehti. Anna keittyä hetken makujen tasaantumiseksi, lisää suola halutessasi.
Tee sitten kastikkeeseen pari kuoppaa ja riko kananmunat kuoppiin. Kypsennä kananmunat kannen alla haluttuun kypsyyteen. Lisää päälle lopuksi mustapippuria.
Tarjoile leivän kanssa suoraan pannulta, tomaattikastike ja kananmunat sopivalla kypsyysasteella ovat mainioita dipattavia!
Cannolot (cannoli on monikko) ovat sisilialaisia leivonnaisia, jotka ovat pääasiassa sokeroitua, maustettua ricottajuustoa rapeassa taikinakuoressa. Connie Corleone myrkytti laatikollisen cannoloja Kummisetä -sarjan kolmososassa tappaakseen Don Altobellon, joka osoittautui elokuvan pääpahikseksi. Ilman myrkkyä cannolot ovat erittäin hyviä!
Cannolojen teossa vaikeinta on keksiä sopiva muotti. Cannolojen kuoret uppopaistetaan niin, että niiden sisällä on oltava jonkin sortin tanko. Minulla on vanhoja harjanvarresta pätkäistyjä paloja, joita olen käyttänyt jo pitkään. Ne lienee katkaistu harjanvarresta joskus 2000-luvun alkupuolella, jokseenkin sen jälkeen kun olin käynyt ensimmäisen kerran Sisiliassa.
Taikina:
2.5 dl
00-jauhoja
50 g
voita
1 rkl
sokeria
1 rkl
kaakaojauhetta
ripaus
suolaa
1/2 tl
kanelia
1/2 dl
marsalaviiniä
1
keltuainen
öljyä paistamiseen
Täyte:
500 g
ricottajuustoa
2.5 dl
tomusokeria
(pari tippaa
appelsiininkukkavettä)
80 g
sokeroitua appelsiininkuorta
2 riviä
Fazerin tummaa suklaata (47%)
(50 g
pistaasipähkinärouhetta)
Cannolojen ainekset.
Taikinan teko on helppoa: Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, ja sitten voi sekoitetaan joukkoon. Voi tulee sekoittaa kuiviin aineisiin niin, että muru on tasaista eikä siellä ole isoja voin paloja jäljellä. Lopuksi marsala ja keltuainen sekoitetaan keskenään, ja lisätään murujen joukkoon. Joidenkin reseptien mukaan viinin käyttö taikinassa tekee siitä lehtevämpää. Taikinasta vaivataan tasaista, ja tehdään noin 12 pientä palloa.
Seuraava vaihe on hieman hankalampi. Pallot kaulitaan jauhon suosiollisella avustuksella levyiksi, jotka kääritään cannolomuottina käytettävien tankojen ympärille. Kuoret paistetaan upporasvassa, mutta kannattaa rajoittaa kerrallaan paistettavien määrää. Cannolokuori muotteineen tuppaa kääntymään niin, että toinen puoli on aina rasvaan päin. Kuorta täytyy avustaa haarukalla, että molemmat puolet paistuvat tasaisiksi.
Täytteen valmistaminen taas on hyvin helppoa: ricotta ja tomusokeri sekoitetaan keskenään, ja sekaan lisätään halutut mausteet. Klassisia mausteita ovat appelsiininkuori, tumma suklaa ja rouhitut pistaasipähkinät. Tällä kertaa käytin appelsiininkuorta ja tummaa suklaata (Fazerin 47%). Joskus mauste laitetaan pelkästään cannolon koristeeksi eikä täytteen sekaan, mutta pidän enemmän maustetusta täytteestä. Jos käytät pistaasipähkinöitä, muista ostaa suolaamattomia. Niitä on hieman hankalampi löytää. Lopuksi täyte pursotetaan cannolokuoren sisään, ja herkku on valmis!
Perinteisessä reseptissä täytteeseen lisätään myös hieman appelsiininkukkavettä. En ole nähnyt sitä kaupoissa hetkeen, vaikka jonkun muistikuvan mukaan sitä on joskus myyty isommissa K- tai S-kaupoissakin. Älä osta kasvovedeksi tarkoitettua appelsiininkukkavettä. Kasvovesi-appelsiininkukkavedessä käytetään denaturoitua viinaa, ja denaturointiaine estänee cannolon kohteelta sen syömisen.
Sarde a beccafico on sisilialainen perusruoka, joka valmistetaan sardiineista. Beccafico tarkoittaa lehtokerttua, jonka näköisiä sardiinit ovat olevinaan valmiissa annoksessa. Kirjaimellisesti beccafico on viikunannokkija, joksi lehtokerttua italiaksi kutsutaan.
Tuoreita sardiineja ei Suomessa oikein ole saatavilla, mutta onhan meillä vaikka mitä omiakin kalalajeja! Mikäpä parempi korvike sardiinille kuin silakka. Kaupastakin löytyi silakkafileitä tarjouksesta.
350 g
silakkafileitä
50 g
leivänmuruja
50 g
pinjansiemeniä
50 g
rusinoita silputtuna
1
persiljapuska silputtuna
2
valkosipulinkynttä
4
sardellifilettä silputtuna
oliiviöljyä
tuoreita laakerinlehtiä
suolaa ja mustapippuria
appelsiinimehua
Silakoiden a beccafico ainekset.
Leivänmurut ja pinjansiemenet kannattaa alkuun paahtaa varovasti. Varo polttamasta niitä! Kun ne ovat paahtuneet, siirrä ne astiaan ja sekoita sekaan reippaasti oliiviöljyä.
Silppua rusinat, sardellifileet ja persilja, ja sekoita mukaan. Lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan.
Tee silakkafileistä rullia, joihin keskelle laitat reippaasti leivänmurutäytettä. Asettele ne uunivuokaan siten, että silakkafileiden väliin ja vaikka reunoillekin tulee tuoreita laakerinlehtiä. Laakerinlehtien tulee nimenomaan olla tuoreita, joten osta puska ikkunalaudalle koristeeksi. Kuivatusta laakerinlehdestä puuttuu valtavasti aromeja, joita on tuoreessa lehdessä.
Jos leivänmurutäytettä jää yli, ripottele se rullien päälle. Lisää lopuksi hieman appelsiinimehua nesteeksi vuokaan.
Ragù tarkoittaa eri asioita etelä- ja pohjois-Italiassa. Etelässä kastike koostuu pääosin tomaateista, kun taas pohjoisessa pääasiallinen raaka-aine on liha.
Ragù alla bolognese on jauhelihapohjainen kastike, joka valmistetaan soffrittosta, naudan ja sian jauhelihoista ja pienestä määrästä tomaattipyrettä. Bolognesekastikkeessa käytetään tyypillisesti valkoviiniä.
Ragù alla napoletana taas on tomaattipohjainen kastike, joka valmistetaan soffrittosta, tomaattimurskasta ja lihasta, joka usein on naudan täyslihaa jauhelihan sijaan. Napoletanakastikkeessa käytetään tyypillisesti punaviiniä. Napoletanaan perustuu myös amerikanitalialainen mafiaelokuvista tuttu sunnuntaikastike, jossa on lihana makkaroita, lihapullia ja muita lihoja.
Näiden lisäksi pasta alla napoletana on edelleen eri ruoka, kuin itse ragù. Pelkkä pasta alla napoletana tarkoittaa valkosipulilla maustetun tomaattikastikkeen kanssa tarjottavaa pasta-annosta. Vasta ragùssa on lihaa.
Pasta alla Norma on yksi lempipastoistani. Annos on peräisin Sisiliasta. Nimen se on tarinan mukaan saanut Vincenzo Bellinin oopperasta Norma, jonka hyvyyteen sen makua on verrattu.
Annoksen tekeminen klassisesti vaatii erästä raaka-ainetta, jota on välillä vaikeaa löytää: puristettua, kovaa ja suolattua ricottajuustoa, ricotta salataa. Nyt löysin sitä Kampin K-supermarketista, tosin nimellä Ricotta Pecorino. Salata tarkoittaa suolattua, ja tämä ei mausta jäänyt epäselväksi. Annokseen tarvitseekin ricotta salatan lisäksi hyvin vähän suolaa.
200 g
pastaa
400 g
tomaattimurskaa
1
yksikyntinen valkosipuli pieneksi pilkottuna
1
pieni munakoiso
öljyä uppopaistamiseen
ricotta salataa rouheasti raastettuna
chilirouhetta
kapriksia
oliiviöljyä
mustapippuria
Pasta alla Norman ainekset kahdelle.
Annos on muuten helppo, mutta vaatii munakoisonpalojen uppopaistamisen. Mielestäni munakoiso on parasta siivuttaa, mutta muutkin pilkkomistavat lienevät sopivia. Munakoisonpalat tulee uppopaistaa kullanruskeiksi. Paistamisen jälkeen ne voi jättää odottamaan talouspaperin päälle.
Seuraavaksi kannattaa keittää pasta. Kun pasta keittyy, valmistetaan itse kastike. Se on erittäin helppoa: valkosipulia paistetaan nopeasti oliiviöljyssä, ja sitten lisätään tomaattimurska. Kastiketta keitellään hetken aikaa niin, että enimmät nesteet höyrystyvät, ja lisätään maun mukaan chilirouhetta. Gochugaru-chilirouhe on mainio tähänkin! Kun pastat ovat valmiit, lisätään kastikkeeseen ensin suurin osa uppopaistetuista munakoisoista, mutta osa jätetään koristeeksi. Kun munakoisot ovat tasaisesti jakautuneet kastikkeeseen, voi pastan sekoittaa kastikkeeseen.
Koristele pasta-annokset säästetyillä uppopaistetuilla munakoisonpaloilla, ja raasta päälle reilusti ricotta salataa. Lisää mustapippuri ja annos on valmis!
Bombardino on lämpimien juomien aatelia: kirkkaankeltainen, kuuma sekoitus munapohjaista juomaa ja brandyä. Juoma on makea ja sen alkoholipitoisuus on korkea. Tarinan mukaan juoman ensimmäiset maistajat olivat sanoneet bombardinon olevan kuin pieni pommi (il bomba!).
Suomesta saatavilla raaka-aineilla kannattaa munaliköörinä käyttää ainoaa Alkosta saatavilla olevaa Bolsin Advocaatia. Brandynä toimii parhaiten tietysti italialainen brandy, esimerkiksi Vecchia Romagna, mikä on muutoinkin hyvä brandy.
2/3 osaa
munalikööriä tai zabaglionekastiketta
1/3 osaa
brandyä
kermavaahtoa
kanelia tai kaakaojauhetta
Munalikööri on juomaa varten lämmitettävä, ja ainakin Bols kestää lämmityksen 95 asteeseen sakkaamatta. Lämmityksessä kannattaa käyttää kuitenkin lämpömittaria. Kun munalikööri on lämmintä, voi lisätä brandyn ja vielä lämmittää uudelleen, sillä huoneenlämpöinen brandy kylmentää juomaa liikaa.
Juoma kaadetaan tarjoilulasiin ja koristellaan kermavaahdolla ja kanelilla tai kaakaojauheella.
Munaliköörin tilalla voi käyttää myös zabaglionekastiketta. Sen tekeminen vaatii hieman enemmän vaivaa, mutta parhaaksi katsomani ohje on italialaisen yksinkertainen!
4
munankeltuaista
4 rkl
valkoista sokeria
4 munankuoren mitallista
marsalaviiniä
Zabaglionekastikkeen ainekset.
Sekoita ensin keltuainen ja sokeri, sitten lisää marsalaviini koko ajan sekoittaen. Sakeuta kastike vesihauteessa koko ajan sekoittaen niin, että sen koostumus on kuin vaniljakastiketta. Zabaglionekastikkeen lämmitys bombardinolämpimäksi on melko haastavaa, enkä siinä ole vielä onnistunut. Lisäksi zabaglionekastikkeen väri ei ole niinkään keltainen kuin Advocaatin. Maku on kuitenkin erityisen hyvä.
Hyvä tapa aiemmin kuvaamani arancini-riisipallojen lisäksi risotonjämien hyötykäyttöön on tehdä niistä lihapasteija, tai pasteijan tyyppinen piirakka. Jos tekee neljän hengen risoton kahdelle henkilölle, lopuista saa hyvin yhden pellillisen lihapasteijaa.
1 pkt
pakastelehtitaikinaa (tai oma rahkavoitaikina)
2 hlö
risottoannos
250 g
jauhelihaa
(1 dl
valkoviiniä)
2
porkkanaa pieniksi kuutioiksi pilkottuna
2
sipulia pieniksi kuutioiksi pilkottuna
1
juuriselleri, tai
2
varsisellerin vartta, kumpikin pieniksi kuutioiksi pilkottuna
1
yksikyntinen valkosipuli pieneksi silputtuna
1 puska
persiljaa
100 g
parmigiano reggianoa tai grana padanoa
(2
kananmunaa)
1
kananmuna voiteluun
suolaa ja mustapippuria
Lihapasteijan ainekset.
Lehtitaikina täytyy kaulia niin suureksi, että siitä saa pohja- ja päällyskerroksen piirakalle. Lehtitaikina kohoaa paljon, joten mitä ohuempi taikina, sen parempi. Taikinan voi joko kaulia yhtenä osana niin, että kansi käännetään täytteen päälle, tai kahtena osana niin, että kansi nostetaan täytteen päälle. Yksiosaisessa piirakassa reunaa jää vähemmän, ja se on mielestäni parempi ratkaisu. Sauma kannattaa kääntää piirakan alle, kun piirakka laitetaan uuniin, ettei se aukea paistuessaan. Tällä kertaa tein kaksi pötköä, josta kunkin kuori vei neljä lehtitaikinalevyä. Joistakin marketeista saa myös lehtitaikinalevyä, jota ei ole paloiteltu; se olisi tässä parempi vaihtoehto.
Jauheliha paistetaan ensin niin, että se ruskistuu hieman ja saa makua. Tämän jälkeen vihannekset paistetaan samalla pannulla, jotta jauhelihasta pannuun jääneet maut eivät mene hukkaan.
Porkkana, sipuli, selleri ja valkosipuli muodostavat battuton ja paistettuna soffritton, joka on usean italialaisen kastikkeen pohja. Soffritto on sen verran tärkeä komponentti useassa ruoassa, että tein siitä erillisen postauksen.
Kun vihannekset ovat valmiit, niihin sekoitetaan jauheliha ja lisätään valkoviini. Seosta keitellään sen aikaa, että valkoviini on haihtunut ja imeytynyt. Mikäli et käytä valkoviiniä, voit lisätä suoraan persiljan ja juuston.
Risotto, soffritto, persilja, juusto ja jauheliha sekaisin.
Kun seos on hieman jäähtynyt, lisätään joukkoon kananmuna (mikäli haluat tiiviimmän, koossapysyvämmän täytteen) ja persilja, ja seos levitetään lehtitaikinalle. Kansi suljetaan ja voidellaan kananmunalla, ja siihen pistellään reikiä haarukalla.
Piirakka paistuu uunissa 175 asteessa noin 45 minuuttia.
Usean italialaisen kastikkeen pohjana on sipulin, porkkanan ja sellerin paistettu seos, soffritto. Ne tuovat syvää makua ruokaan kuin ruokaan, helposti ja halvalla. Erityisesti kastikkeiden valmistus kannattaa aloittaa valmistamalla hyvä soffritto, mutta vain mielikuvitus on rajana, mihin soffrittoa käyttää.
Kukin vihannes on pilkottu melko suuriksi paloiksi, itse kuutioin ne noin parin kolmen millin kokoisiksi kuutioiksi. Valkosipulin ystävänä lisään yleensä myös valkosipulia joukkoon, mutta sen pilkon hienommin. Pilkottu vihannesseos on italiaksi battuto, kuten kuvassa yllä. Vihannesten määräsuhteita voi muuttaa oman maun mukaan. Itse pidän erityisesti siitä, että sipulia, porkkanaa ja selleriä on yhtä paljon kutakin.
1 osa
sipulia kuutioituna
1 osa
porkkanaa kuutioituna
1 osa
juuriselleriä tai varsiselleriä kuutioituna
1 kahta porkkanaa kohden
yksikyntinen valkosipuli hienoksi pilkottuna
reilusti
oliiviöljyä
Ainekset perussoffrittooni.
Kastikkeen valmistamista varten vihannekset paistetaan pannulla oliiviöljyssä. Paistaessani yritän saada vihanneksiin jonkun verran paistopintaa, sillä se tuo niihin myös makua. Tässä auttaa, että vihanneksia paistaa vähä kerrallaan, jos niitä on suurempi määrä. Tämä paistettu seos on itse soffritto.
Valmis soffritto.
Sellerinä voi mielestäni käyttää sekä juuriselleriä että varsiselleriä. Varsiselleri jää helposti pitkässäkin haudutuksessa omaan muotoonsa, mutta juuriselleri taas hajoaa kastikkeen sekaan. On ruoanlaittajan omasta mausta kiinni, kumpi on tärkeää.
Koska säilötty sardellifilee on niin hieno raaka-aines, päätin tehdä siitä erillisen postauksen. Säilötty sardellifilee on ruoassa käytännössä umamin lähde, ja sardellikaloista on tehty myös Rooman valtakunnan keittiössä käytetty garum-kalakastike, joka vastaa nykyistä thaimaalaistyyppistä kalakastiketta. Korealaisessa keittiössä kuivattua ja suolattua sardellia käytetään keittojen pohjana. Italialaisessa keittiössä sardellia käytetään erityisesti kastikkeissa. Säilötyn sardellifileen aromi tulee kypsytysprosessista, jossa perattu ja fileoitu sardelli kypsytetään suolavedessä ja säilötään sitten öljyyn. Italiassa tunnetaan myös tuore säilötty sardelli alici. Mielestäni alici on mukavamman makuinen kuin tuo kypsytetty, tyypillinen säilykesardelli, mutta sitä on tavallista sardellisäilykettäkin hankalampi löytää Suomesta.
Sardelli nimenä ei kuulosta alkuun yhtä tutulta kuin sen toinen käännös anjovis. Sardelli (Engraulis engrasicolus) on Suomessa se kala, jota lähes kaikkialla muualla kutsutaan anjovikseen viittaavalla nimellä (engl. anchovy, it. acciughe, ruots. ansjovis). Ruotsiksi tilanne on vielä hämärämpi, sillä itse kala on ruotsiksi ansjovis, mutta siitä tehty säilyke on suomen tapaan sardell.
Suomessa ja Ruotsissa anjovissäilyke (ruots. ansjoviskonserv) taas viittaa yleensä maustettuun, suolattuun ja etikoituun kilohailiin (Sprattus sprattus). Samantyyppisesti nimetty sardiini (Sardina pilchardus) on myös eri lajia ja sukua. Kaikki kolme kuitenkin kuuluvat sillikalojen heimoon. Anjovissäilykkeen olemassaolon takia lienee helpointa kutsua sardellifilettä suomeksi sardellifileeksi.
Pakkaa sekoittaa vielä Karvinen -sarjakuvan ja tv-sarjan suomenkieliset käännökset, jossa englannin anchovy on liberaalisti käännetty anjovikseksi. Oikeasti Karvinen ei siis pidä sardelleista! Kaiken kukkuraksi tämäkään ei ole niin selkeä asia. Karvinen-wikin mukaan Garfield and Friends -tv-sarjassa Karvinen ei tosiaan pidä sardelleista pizzassaan. Alkuperäisessä sarjakuvassa Karvinen kuitenkin nimenomaan pitää sardelleista pizzassa, ja Esko ja Osku eivät niitä voi sietää.
Oli miten oli, sardelli on mahtava umamin lähde ruokaan kuin ruokaan, erityisesti kastikkeisiin. Pizzassa sardelli toimii kalaisuuden antajana. Sardellien määrää kannattaa kuitenkin rajoittaa ruoissa, sillä niiden koostumus itsessään ei ole erityinen.
Sardellien saatavuus Suomessa on ollut heikkoa. Tällä hetkellä tiedän niitä olevan myynnissä ainakin Helsingin keskustan Stockmannin Food Market Herkussa, josta ne löytyvät kalasäilykehyllyltä. Aiemmin olen nähnyt niitä myös Hakaniemen hallin herkkumyymälöissä ja K-supermarket Musta Pekassa Käpylässä.
Risottoa tulee aina tehdyksi liikaa. Mitä tehdä ylijäävälle risotolle? Herkkua ei kannata heittää hukkaan. Tässä yksi hyvä tapa, joskaan ei kovin terveellinen. Arancini on sisilialainen ruoka, jossa risotto uppopaistetaan ja täytetään jämäksi jääneellä ragúlla. Arancinia on kelvannut syödä eväänä oliivitarhoissa.
ruokaöljyä uppopaistamiseen
risotonjämä
kananmuna
korppujauhoa
Arancinin tarvikkeet.
Viimeksi en lähtenyt yrittämään täyttää arancinia, sillä sen muotoilukin on itsessään vaikeaa. Muotoilin arancinit palloiksi nyrkissä, jolloin niistä tuli hieman pitkänomaisia. Nyrkissä risoton sai puristettua kasaan tarpeeksi tiiviisti, että munassa ja korppujauhossa pyörittäminen onnistui.
Arancinit uppopaistetaan öljyssä, ja sen jälkeen ne kannattaa kuivattaa talouspaperin päällä suurimpien rasvojen poistamiseksi.
Nälkä 