Tämä pasta kelpaisi vaikka Antti Rinteelle, vaikkei pekonia sisälläkään. Rasvaa sen sijaan on neljänlaista! Crema di pinoli on ligurialainen pastakastike, jossa on kerman ja juuston lisäksi jauhettuja pinjansiemeniä.
500 g
tuorepastaa
100 g
pinjansiemeniä jauhettuna
3 dl
kermaa
100 g
parmigiano reggianoa raastettuna
1
yksikyntinen valkosipuli pieneksi pilkottuna
meiramia
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
Pasta-ainekset neljälle.
Jauha pinjansiemenet jauheeksi esimerkiksi maustemyllyllä, ja sekoita ne kermaan. Paista valkosipulia oliiviöljyssä pieni hetki, mutta älä anna sen ruskistua. Lisää kerma, juusto ja meirami, ja anna kastikkeen muhia hetki.
Keitä tuorepasta. Kun pasta on valmista, sekoita valutettu pasta ja kastike. Herkku on valmis!
Proteiinintarpeessa tähän sopii esimerkiksi grillikanankoiven silputtu liha.
Maistoin taannoin erittäin hyvää kuivattua kalaa Italiassa. Satuin Bellagiossa Comojärven rannalla Bistrot Antichi Sapori -ravintolaan, jonka alkupalavalikoimassa oli missoltini tarjoiltuna polentan kera. Annoksen kuvauksessa kerrottiin missoltinin olevan kuivattu Comojärven kala. En tiennyt missoltinista ja kännykkäni akku oli loppunut, joten en pystynyt tarkistamaan mistä on kyse. Tilattuani eteeni tuotiin paahdettu polentaneliö, jonka päällä oli pala paistettua, kuivattua, rasvaista kalaa. Kala maistui ehkä siian ja sardellin välimuodolle, ja kuivaus toi tietty oman arominsa. Tarjoilijan mukaan kyseessä oli paikallinen erikoisuus, jossa kuivattu kala paistetaan ja perinteinen tarjoilutapa oli tosiaan polentan päällä.
Myöhemmin asiaa selvitettyäni kävi ilmi, että kyseessä on Italian suurilla järvillä esiintyvä Alosa agone, sillikalojen heimoon kuuluva kala, jota esiintyy sekä meressä että makeassa vedessä. Missoltini itsessään on comojärveläinen erikoisuus, jossa kala suolataan, kuivataan ja säilytetään puristettuina. Puristamisella saadaan öljy ulos kaloista, eikä se pääse härskiintymään.
Italiankielisen wikipedian mukaan kalat ensin perataan, suolataan ja asetetaan astiaan jossa niitä käännetään kahdentoista tunnin välein. Muutaman päivän kuluttua kaloihin viritetään naru ja ne asetetaan kuivamaan erityisille kuivaustelineille aurinkoon. Valmiiksi kuivattuina kalat säilötään säilytysastiaan laakerinlehtien kera, ja kannen päälle asetetaan paino. Näin säilötyn missoltinin pitäisi säilyä kauankin.
Tilasin muutaman missoltinin postitse misultinshop.it -verkkokaupasta. Missoltinin hyllysäilyvyydeksi sanotaan 200 päivää, joten postittaminen ei ole ongelma. Kalat saapuivat postitse alle viikossa!
Sitten onkin aika tehdä perinteinen annos, missoltini con polenta.
Polentahan onnistunee parhaiten polentapussin reseptin mukaan. Levitä polentamassa tasaiseksi levyksi uunipellille ja paista massaa 10-20 minuuttia. Anna paistetun polentan jäähtyä ennen leikkaamista. Tee kolmioita, neliöitä, tai muita geometrisiä muotoja kuten haluat.
Lopuksi tarvitset grillin. Grillaa polentapaloja ja missoltininpaloja (pyrstö ja pää kannattaa hylätä) sopivasti niin, että ne saavat vähän väriä. Lopuksi tarjoile kalanpala polentanpalan päällä!
Tämä keitto on mukavan helppo arkiruoka. Italialaisittain siinä on yksinkertaiset maut, ja kaiken lisäksi Italian lipun värit – jos käyttää oikeanvärisiä papuja ja linssejä.
200 g
cannellinipapuja tai valkoisia papuja
200 g
borlottipapuja
200 g
vihreitä linssejä
2
porkkanaa kuutioituna
2
sellerinvartta kuutioituna
1
iso punasipuli kuutioituna
2
yksikyntistä valkosipulia pieneksi pilkottuna
1 tl
timjamia
1 tl
rosmariinia
5
tuoretta laakerinlehteä
1 – 1 1/2 l
vettä
3 tl
misotahnaa
suolaa, valkopippuria ja mustapippuria
Italialaisen papukeiton ainekset.
Ensin porkkanat, sellerit ja sipulit paistetaan pannulla, jotta saadaan herkullinen soffritto. Sitten tehdään misotahnasta umaminen liemi (tähän voi käyttää myös kasvislientä, mutta en pidä hirveästi kasvisliemikuutioista): vesi kuumennetaan ja siihen sekoitetaan misotahnalusikalliset.
Vihannekset, pavut ja yrtit lisätään liemeen ja kuumennetaan kiehuviksi. Keiton annetaan muhia kannen alla pienellä lämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää lopulta suola ja pippurit, juuri ennen tarjoilua.
Keiton kanssa sopii vaikkapa hyvä italialainen focaccia!
Seuraavaksi on valmistettava bechamel– eli valkokastike, italiaksi besciamella. Valkokastikkeen aineiksi riittää maito ja suuriste, joka tehdään sekoittamalla 1:1 voita ja vehnäjauhoa. Suurustetta lämmitetään pikaisesti kattilan pohjalla, ja lisätään sitten vähän maitoa. Seosta sekoitetaan vispilällä, jotta siitä tulee mahdollisimman tasaista. Maitoa lisätään vähitellen koko ajan sekoittaen. Lopulta sekaan lisätään ripaus muskottipähkinää. Jos lisäksi lisää juustoa, ei kyseessä olekaan enää bechamel– vaan mornaykastike.
Lopulta lasagne kootaan paistovuokaan, vorotellen lasagnelevyjä, napoletanakastiketta, valkokastiketta, parmigiano reggiano -raastetta. Alimmaiseksi tuppaan laittaa lasagnelevyn, ja päällimmäiseksi lasagnelevyn päälle valkokastiketta ja juustoraastetta.
Tämä määrä täyttää noin 40cm kertaa 20cm -kokoisen uunivuoan. Lasagne paistuu uunissa 175 asteessa noin 45 minuutista tuntiin.
Uova in purgatorio, kirjaimellisesti kananmunat kiirastulessa, on perinapolilainen aamiaisruoka-annos. Nimen alkuperää ei kauaa tarvitse mietiskellä. Kiirastulen muodostaa tomaattikastike, jossa uppomunat kypsennetään. Ruoalla on paljon yhteneväisyyksiä Lähi-idän keittiöiden shakshukaan, jossa on italialaisten perusmausteiden basilikan ja mustapippurin sijaan myös esimerkiksi juustokuminaa.
3
kananmunaa
400 g
tomaattimurskaa
1
yksikyntinen valkosipuli
oliiviöljyä
chilirouhetta
parmigiano reggianoa
basilikanlehtiä
laakerinlehti
Ainekset kananmuniin kiirastulessa.
Ensin tehdään tomaattikastike: paista valkosipuleja hetki oliiviöljyssä, ja lisää sitten tomaattimurska, raastettu parmigiano reggiano, chilirouhe ja laakerinlehti. Anna keittyä hetken makujen tasaantumiseksi, lisää suola halutessasi.
Tee sitten kastikkeeseen pari kuoppaa ja riko kananmunat kuoppiin. Kypsennä kananmunat kannen alla haluttuun kypsyyteen. Lisää päälle lopuksi mustapippuria.
Tarjoile leivän kanssa suoraan pannulta, tomaattikastike ja kananmunat sopivalla kypsyysasteella ovat mainioita dipattavia!
Cannolot (cannoli on monikko) ovat sisilialaisia leivonnaisia, jotka ovat pääasiassa sokeroitua, maustettua ricottajuustoa rapeassa taikinakuoressa. Connie Corleone myrkytti laatikollisen cannoloja Kummisetä -sarjan kolmososassa tappaakseen Don Altobellon, joka osoittautui elokuvan pääpahikseksi. Ilman myrkkyä cannolot ovat erittäin hyviä!
Cannolojen teossa vaikeinta on keksiä sopiva muotti. Cannolojen kuoret uppopaistetaan niin, että niiden sisällä on oltava jonkin sortin tanko. Minulla on vanhoja harjanvarresta pätkäistyjä paloja, joita olen käyttänyt jo pitkään. Ne lienee katkaistu harjanvarresta joskus 2000-luvun alkupuolella, jokseenkin sen jälkeen kun olin käynyt ensimmäisen kerran Sisiliassa.
Taikina:
2.5 dl
00-jauhoja
50 g
voita
1 rkl
sokeria
1 rkl
kaakaojauhetta
ripaus
suolaa
1/2 tl
kanelia
1/2 dl
marsalaviiniä
1
keltuainen
öljyä paistamiseen
Täyte:
500 g
ricottajuustoa
2.5 dl
tomusokeria
(pari tippaa
appelsiininkukkavettä)
80 g
sokeroitua appelsiininkuorta
2 riviä
Fazerin tummaa suklaata (47%)
(50 g
pistaasipähkinärouhetta)
Cannolojen ainekset.
Taikinan teko on helppoa: Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, ja sitten voi sekoitetaan joukkoon. Voi tulee sekoittaa kuiviin aineisiin niin, että muru on tasaista eikä siellä ole isoja voin paloja jäljellä. Lopuksi marsala ja keltuainen sekoitetaan keskenään, ja lisätään murujen joukkoon. Joidenkin reseptien mukaan viinin käyttö taikinassa tekee siitä lehtevämpää. Taikinasta vaivataan tasaista, ja tehdään noin 12 pientä palloa.
Seuraava vaihe on hieman hankalampi. Pallot kaulitaan jauhon suosiollisella avustuksella levyiksi, jotka kääritään cannolomuottina käytettävien tankojen ympärille. Kuoret paistetaan upporasvassa, mutta kannattaa rajoittaa kerrallaan paistettavien määrää. Cannolokuori muotteineen tuppaa kääntymään niin, että toinen puoli on aina rasvaan päin. Kuorta täytyy avustaa haarukalla, että molemmat puolet paistuvat tasaisiksi.
Täytteen valmistaminen taas on hyvin helppoa: ricotta ja tomusokeri sekoitetaan keskenään, ja sekaan lisätään halutut mausteet. Klassisia mausteita ovat appelsiininkuori, tumma suklaa ja rouhitut pistaasipähkinät. Tällä kertaa käytin appelsiininkuorta ja tummaa suklaata (Fazerin 47%). Joskus mauste laitetaan pelkästään cannolon koristeeksi eikä täytteen sekaan, mutta pidän enemmän maustetusta täytteestä. Jos käytät pistaasipähkinöitä, muista ostaa suolaamattomia. Niitä on hieman hankalampi löytää. Lopuksi täyte pursotetaan cannolokuoren sisään, ja herkku on valmis!
Perinteisessä reseptissä täytteeseen lisätään myös hieman appelsiininkukkavettä. En ole nähnyt sitä kaupoissa hetkeen, vaikka jonkun muistikuvan mukaan sitä on joskus myyty isommissa K- tai S-kaupoissakin. Älä osta kasvovedeksi tarkoitettua appelsiininkukkavettä. Kasvovesi-appelsiininkukkavedessä käytetään denaturoitua viinaa, ja denaturointiaine estänee cannolon kohteelta sen syömisen.
Sarde a beccafico on sisilialainen perusruoka, joka valmistetaan sardiineista. Beccafico tarkoittaa lehtokerttua, jonka näköisiä sardiinit ovat olevinaan valmiissa annoksessa. Kirjaimellisesti beccafico on viikunannokkija, joksi lehtokerttua italiaksi kutsutaan.
Tuoreita sardiineja ei Suomessa oikein ole saatavilla, mutta onhan meillä vaikka mitä omiakin kalalajeja! Mikäpä parempi korvike sardiinille kuin silakka. Kaupastakin löytyi silakkafileitä tarjouksesta.
350 g
silakkafileitä
50 g
leivänmuruja
50 g
pinjansiemeniä
50 g
rusinoita silputtuna
1
persiljapuska silputtuna
2
valkosipulinkynttä
4
sardellifilettä silputtuna
oliiviöljyä
tuoreita laakerinlehtiä
suolaa ja mustapippuria
appelsiinimehua
Silakoiden a beccafico ainekset.
Leivänmurut ja pinjansiemenet kannattaa alkuun paahtaa varovasti. Varo polttamasta niitä! Kun ne ovat paahtuneet, siirrä ne astiaan ja sekoita sekaan reippaasti oliiviöljyä.
Silppua rusinat, sardellifileet ja persilja, ja sekoita mukaan. Lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan.
Tee silakkafileistä rullia, joihin keskelle laitat reippaasti leivänmurutäytettä. Asettele ne uunivuokaan siten, että silakkafileiden väliin ja vaikka reunoillekin tulee tuoreita laakerinlehtiä. Laakerinlehtien tulee nimenomaan olla tuoreita, joten osta puska ikkunalaudalle koristeeksi. Kuivatusta laakerinlehdestä puuttuu valtavasti aromeja, joita on tuoreessa lehdessä.
Jos leivänmurutäytettä jää yli, ripottele se rullien päälle. Lisää lopuksi hieman appelsiinimehua nesteeksi vuokaan.
Ragù tarkoittaa eri asioita etelä- ja pohjois-Italiassa. Etelässä kastike koostuu pääosin tomaateista, kun taas pohjoisessa pääasiallinen raaka-aine on liha.
Ragù alla bolognese on jauhelihapohjainen kastike, joka valmistetaan soffrittosta, naudan ja sian jauhelihoista ja pienestä määrästä tomaattipyrettä. Bolognesekastikkeessa käytetään tyypillisesti valkoviiniä.
Ragù alla napoletana taas on tomaattipohjainen kastike, joka valmistetaan soffrittosta, tomaattimurskasta ja lihasta, joka usein on naudan täyslihaa jauhelihan sijaan. Napoletanakastikkeessa käytetään tyypillisesti punaviiniä. Napoletanaan perustuu myös amerikanitalialainen mafiaelokuvista tuttu sunnuntaikastike, jossa on lihana makkaroita, lihapullia ja muita lihoja.
Näiden lisäksi pasta alla napoletana on edelleen eri ruoka, kuin itse ragù. Pelkkä pasta alla napoletana tarkoittaa valkosipulilla maustetun tomaattikastikkeen kanssa tarjottavaa pasta-annosta. Vasta ragùssa on lihaa.
Pasta alla Norma on yksi lempipastoistani. Annos on peräisin Sisiliasta. Nimen se on tarinan mukaan saanut Vincenzo Bellinin oopperasta Norma, jonka hyvyyteen sen makua on verrattu.
Annoksen tekeminen klassisesti vaatii erästä raaka-ainetta, jota on välillä vaikeaa löytää: puristettua, kovaa ja suolattua ricottajuustoa, ricotta salataa. Nyt löysin sitä Kampin K-supermarketista, tosin nimellä Ricotta Pecorino. Salata tarkoittaa suolattua, ja tämä ei mausta jäänyt epäselväksi. Annokseen tarvitseekin ricotta salatan lisäksi hyvin vähän suolaa.
200 g
pastaa
400 g
tomaattimurskaa
1
yksikyntinen valkosipuli pieneksi pilkottuna
1
pieni munakoiso
öljyä uppopaistamiseen
ricotta salataa rouheasti raastettuna
chilirouhetta
kapriksia
oliiviöljyä
mustapippuria
Pasta alla Norman ainekset kahdelle.
Annos on muuten helppo, mutta vaatii munakoisonpalojen uppopaistamisen. Mielestäni munakoiso on parasta siivuttaa, mutta muutkin pilkkomistavat lienevät sopivia. Munakoisonpalat tulee uppopaistaa kullanruskeiksi. Paistamisen jälkeen ne voi jättää odottamaan talouspaperin päälle.
Seuraavaksi kannattaa keittää pasta. Kun pasta keittyy, valmistetaan itse kastike. Se on erittäin helppoa: valkosipulia paistetaan nopeasti oliiviöljyssä, ja sitten lisätään tomaattimurska. Kastiketta keitellään hetken aikaa niin, että enimmät nesteet höyrystyvät, ja lisätään maun mukaan chilirouhetta. Gochugaru-chilirouhe on mainio tähänkin! Kun pastat ovat valmiit, lisätään kastikkeeseen ensin suurin osa uppopaistetuista munakoisoista, mutta osa jätetään koristeeksi. Kun munakoisot ovat tasaisesti jakautuneet kastikkeeseen, voi pastan sekoittaa kastikkeeseen.
Koristele pasta-annokset säästetyillä uppopaistetuilla munakoisonpaloilla, ja raasta päälle reilusti ricotta salataa. Lisää mustapippuri ja annos on valmis!
Bombardino on lämpimien juomien aatelia: kirkkaankeltainen, kuuma sekoitus munapohjaista juomaa ja brandyä. Juoma on makea ja sen alkoholipitoisuus on korkea. Tarinan mukaan juoman ensimmäiset maistajat olivat sanoneet bombardinon olevan kuin pieni pommi (il bomba!).
Suomesta saatavilla raaka-aineilla kannattaa munaliköörinä käyttää ainoaa Alkosta saatavilla olevaa Bolsin Advocaatia. Brandynä toimii parhaiten tietysti italialainen brandy, esimerkiksi Vecchia Romagna, mikä on muutoinkin hyvä brandy.
2/3 osaa
munalikööriä tai zabaglionekastiketta
1/3 osaa
brandyä
kermavaahtoa
kanelia tai kaakaojauhetta
Munalikööri on juomaa varten lämmitettävä, ja ainakin Bols kestää lämmityksen 95 asteeseen sakkaamatta. Lämmityksessä kannattaa käyttää kuitenkin lämpömittaria. Kun munalikööri on lämmintä, voi lisätä brandyn ja vielä lämmittää uudelleen, sillä huoneenlämpöinen brandy kylmentää juomaa liikaa.
Juoma kaadetaan tarjoilulasiin ja koristellaan kermavaahdolla ja kanelilla tai kaakaojauheella.
Munaliköörin tilalla voi käyttää myös zabaglionekastiketta. Sen tekeminen vaatii hieman enemmän vaivaa, mutta parhaaksi katsomani ohje on italialaisen yksinkertainen!
4
munankeltuaista
4 rkl
valkoista sokeria
4 munankuoren mitallista
marsalaviiniä
Zabaglionekastikkeen ainekset.
Sekoita ensin keltuainen ja sokeri, sitten lisää marsalaviini koko ajan sekoittaen. Sakeuta kastike vesihauteessa koko ajan sekoittaen niin, että sen koostumus on kuin vaniljakastiketta. Zabaglionekastikkeen lämmitys bombardinolämpimäksi on melko haastavaa, enkä siinä ole vielä onnistunut. Lisäksi zabaglionekastikkeen väri ei ole niinkään keltainen kuin Advocaatin. Maku on kuitenkin erityisen hyvä.
Nälkä 