Salsa di noci on ligurialainen, yhtä genovalainen resepti kuin pesto alla genovese. Tuloksena on pähkinäinen tahna, jota voi käyttää hyvin samantyyppisesti kuin pestoa.
Saksanpähkinätahnoja läytyy myös muista keittiöistä, erityisesti Lähi-Idästä ja Kaukasukselta. Georgialaisessa ruoassa saksanpähkinän käyttö on erityisen laajaa, ja perussaksanpähkinätahnaa käytetään monessa ruoassa. Satsivi taas on kastikemaisempi versio samasta teemasta. Lähi-Idässä laajasti levinnyt muhammara -tahna taas sisältää saksanpähkinän lisäksi myös paprikaa.
100 g
saksanpähkinöitä
100 g
vaalean leivän muruja
1
valkosipulinkynsi
1 dl
täysmaitoa
2 rkl
oliiviöljyä
50 g
parmigiano reggianoa
ripaus
meiramia
suolaa
Liota leivänmuruja täysmaidossa hetken verran.
Lisää leivänmurujen joukkoon saksanpähkinät, valkosipulinkynsi puristettuna, parmigiano reggiano sekä oliiviöljy. Jauha tahnaksi sauvasekoittimella.
Lisää tarpeen mukaan täysmaitoa, mikäli tahna on liian jäykkää.
Italian herkullisin pieni kala on tietysti sardelli. Sardellia löytää kaupan hyllyltä erityisesti säilöttynä versiona, joka italiaksi on acciughe. Säilötyt sardellifileet toimivat hyvänä umamin lähteenä.
Tuoreista sardelleista (alici) marinoitu alkupala, alici marinati, tuo tuoreiden sardellien maun erityisesti esiin. Alici marinatissa tuoreet, raa’at sardellit marinoidaan happamassa, persiljan ja valkosipulin makuisessa marinadissa.
Tuoreita sardelleja ei ole kuitenkaan hirveän helppo löytää – edes italialaisissa supermarketeissa niitä ei aina näe. Onkin mietittävä, mistä suomalaisesta raaka-aineesta voisi tehdä vastaavan herkun. Vastaus on toki jälleen suolamuikku, coregone salato! (Ks. myös sisilialaiset suolamuikut ja soveltuvuus pizzatäytteeksi.)
Yllä kuvassa suojatun alkuperänimityksen, denominazione di origine protetta (DOP), omaavia Kitkan viisaita. Kitkan viisaan alkuperänimitysdokumenteissa mainitaan erityisesti seuraavia piirteitä:
Maantieteellisen alueen muodostavat Kuusamon ja Posion kuntien ylänköalueella sijaitsevat Vienanmereen päin laskevat Koutajoen ja Kemjoen vesistöalueet valuma-alueineen lukuun ottamatta Venäjän raja-alueella sijaitsevia järviä.
Kitkan viisas on kooltaan useimpia muualla esiintyviä muikkukantoja pienempi. Riippuen vuosittaisista vaihteluista kasvuolosuhteissa sen keskikoko on yhden kasvukauden jälkeen keskimäärin 7–9 cm. Pienen koon takia muikun ruoto ei myöskään kovetu vaan pysyy pehmeänä. Kalan pienen koon syynä on vesistöjen ravinteiden vähyys ja kasvukauden lyhyys.
Kitkan viisas saavuttaa sukukypsyyden noin 15 kuukauden ikäisenä, jolloin kala on kooltaan noin 8 cm pitkä ja 4–5 gramman painoinen. Väritys on tumma, selkä on lähes musta, kyljet ovat kirkkaat hopeanväriset ja evät vaaleat. Alaleuka on huomattavasti yläleukaa pidempi, jolloin muikku erottuu esimerkiksi siian, salakan tai muiden samankokoisten kalojen poikasista. Muikunmäti on pienirakeinen ja litra mätiä sisältää noin 500 000 mätimunaa. Kutuaika on syksyllä minkä jälkeen mätimuna on talvenajan levossa ja kehittyy keväällä muutamassa viikossa kalanpoikaseksi.
Talviaikaan Kitkan viisaan suoli tyhjenee kokonaan pakollisen, pitkän talven aiheuttaman paaston takia minkä vuoksi sitä ei tarvitse perata.
Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemuksen julkaiseminen, 2012/C 136/10 (11.5.2012)
Suolamuikku on suolattu raakana. Samoin alici marinatissa sardellit syödään raakana. Sisävesien kaloissa voi olla loisia, kuten lapamatoa, jonka takia niitä ei suositella syötäväksi raakana. Lohikaloissa, kuten siiassa, lohessa ja muikussa, loisriski on kuitenkin pienimmillään, joten niitä voi syödä huolettomammin myös raakana. Onhan myös graavattu kala raakaa, mutta Ruokavirasto suosittelee kalan pakastamista ennen graavausta.
150 g
suolamuikkua
marinadi:
1/2 puskaa
persiljaa
2
valkosipulinkynttä
1/2 dl
oliiviöljyä
1/2 dl
sitruunamehua
1/2 dl
valkoviinietikkaa
mustapippuria
Mikäli haluat varmistaa, ettei kalassa ole loisia, pakasta suolamuikkuja ensin vuorokauden ajan.
Liota kaloista enin suola pois runsaassa vedessä puolen tunnin ajan.
Sekoita marinadin ainekset keskenään ja tee niistä tasainen seos sauvasekoittimella.
Levitä suolamuikut sopivaan astiaan ja levitä niiden päälle marinadia. Anna marinoitua 2-3 tunnin ajan.
Valmistuksen vaikeustaso:Helppo
Valmistusaika (aktiivinen/odotus): 10 min / 3 h (+ 1 vrk)
Marchessa tummat oliivit maustetaan perinteisesti appelsiininkuorella ja fenkolilla. Olive nere marinati alla marchigiana on sikäli marchelaisuudestaan huolimatta hieman sisilialaisen makuinen, sillä fenkolin ja appelsiinin yhdistelmä on erityisen yleinen sisilialaisessa keittiössä.
Marchelaisessa mausteseoksessa käytetään villinä kasvavan fenkolin, finocchietto selvatico, varsia. Kyseessä on sama laji kuin viljelty fenkoli (Foeniculum vulgare), mutta villistä versiosta käytetään enemmän varsia tai lehtiä. Kaupan fenkolissa on joskus mukana hieman lehtiä, ja niitä voi toki käyttää, mutta aika monta fenkolia joutuu ostamaan. Lehtiä voi jokseenkin korvata myös joko murskatuilla siemenillä tai paloilla viljeltyä fenkolia.
1 prk
hyviä tummia oliiveja
1/2
appelsiinin kuori
3
valkosipulinkynttä
1/2 rkl
fenkolinsiemeniä, tai
muutama pala
fenkolia, tai
muutama
fenkolin lehti
Valuta oliivit ja ota liemi talteen.
Veistä appelsiininkuoresta muutama pala varoen vaaleaa kitkerää osaa. Murskaa fenkoli ja pilko valkosipuli pieneksi. Sekoita appelsiininkuori, valkosipuli ja fenkoli oliiveihin ja laita oliivit takaisin purkkiin.
Kaada liemi oliivien päälle ja anna marinoitua yön yli.
Valmistuksen vaikeustaso:Helppo
Valmistusaika (aktiivinen/odotus): 10 min / yön yli
Verjus, verjuis ja verjuice viittaavat raaoista rypäleistä puristettuun mehuun, jota käytettiin keskiajalle asti happaman maun tuomiseen ruokaan. Raaoista rypäleistä tehty mehu tunnetaan laajasti: arabiaksi husroum (حصرم), persiaksi abghooreh (آبغوره) ja espanjaksi agraz viittaavat samaan mehuun.
Verjusia käytettiin ammoisina aikoina hieman samaan tapaan kuin nykyään etikkaa tai sitruunamehua. Nykyisellään verjus päätyy useimmiten osaksi salaatinkastiketta tuomaan happamuutta.
Verjus on kätevä vaihtoehto erityisesti maissa, joissa viiniköynnös kasvaa yleisesti. On kuitenkin paljon viiniköynnöslajikkeita, jotka kasvavat myös Suomessa. Niiden erityisenä ongelmana on Suomen kesän lyhyys, jonka takia rypäleet eivät useimmiten kypsy, ja rypäleiden paha, kitkerä maku. Nämä Suomessakin kasvavat rypäleet sopivat kuitenkin mitä parhaiten verjusin raaka-aineeksi. Kun rypäle ei ehdi kypsyä, ei sillä ole muutakaan käyttöä.
Toisaalta verjus-ajatusta voi laajentaa myös muihin raakoihin marjoihin ja hedelmiin. Vaikkapa karviaisesta puristettu mehu tai raparperimehu voisivat samantyyppisesti korvata etikkaa ja sitruunamehua erilaisissa ruoissa. Samoin koristeomenan mehu voisi toimia niin tuoreena kuin kypsänäkin, sillä se on myös kypsien hedelmien kohdalla hapanta.
Parhaiten verjus toimii tuoreena, mutta sen voi myös säilöä. Pidempiaikaista säilöntää varten mehuun on lisättävä säilöntäaineita.
raakoja viinirypäleitä
0.1 paino-%
sitruunahappoa
Mittaa käytettyjen rypäleiden määrä.
Purista mehu painamalla survimella rypäleitä, kunnes enin mehu on irronnut.
Siivilöi mehu puuvillakankaan läpi. Laita mehu pulloon ja lisää sitruunahappo.
Tällä reseptillä saat loihdittua vartissa juhliinkin sopivan pestopastasalaatin. Reseptin määrästä tulee suhteellisen iso annos.
Tärkeää on valita pestoksi hyvä valmispesto. Tällä hetkellä marketeista ei oikeastaan saa erittäin hyvää pestoa – Food Market Herkun pesto on kelvollista. Entiselle Stockan Herkun maahantuoma Minasso-pestolle se ei kuitenkaan vedä vertoja.
500 g
farfallepastaa
500 g
kirsikkatomaatteja
300 g
minimozzarellapalloja
1 purkki
hyvää valmispestoa
1 purkki
aurinkokuivattuja tomaatteja paloina
1 purkki
kalamataoliiveja
tuoretta basilikaa
Keitä pasta suolatussa vedessä al denteksi. Huuhtele pastat kylmässä vedessä niin, että ne ovat kylmiä.
Valuta kaikki purkitetut ainekset paitsi pesto.
Huuhtele tomaatit ja puolita ne.
Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Revi tarjolle laitettaessa salaatin päälle tuoreita basilikanlehtiä.
Scarpaccia di zucchine on toscanalainen piirakka, jossa on hyvin vähän taikinaa – piirakka koostuu pääasiassa kesäkurpitsasta. Vehnäjauhosta ja kikhernejauhosta tehty taikina sekoitetaan kesäkurpitsaviipaleiden sekaan. Piirakan pinta on rapea ja sisus kermainen. Ainoa ongelma on piirakan palojen koossa pysyminen.
3
keskikokoista kesäkurpitsaa
3
sipulia
1
yksikyntinen valkosipuli
60 g
kikhernejauhoa
90 g
vehnäjauhoja
1 tl
suolaa
2 rkl
oliiviöljyä
mustapippuria
vettä
Siivuta kesäkurpitsa, sipuli ja valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Ripottele siivujen päälle suolaa. Siirrä siivut lävikköön ja aseta lävikkö kulhoon. Anna siivujen nesteen valua kulhoon noin kahden tunnin ajan.
Ota talteen siivuista tullut neste ja lisää vettä niin, että nestettä on 1 1/2 dl. Sekoita nesteeseen jauhot.
Sekoita kesäkurpitsasiivuihin oliiviöljy, mustapippuri ja sitten taikina. Levitä taikina käsin kaikkiin kesäkurpitsasiivuihin tasaisesti.
Levitä pellille leivinpaperi. Öljyä toisella ruokalusikallisella leivinpaperi ja levitä kesäkurpitsasiivut tasaiseksi, noin sentin kerrokseksi pellille.
Paista 190 asteessa noin 45 minuuttia tai kunnes pinta on kullanruskea. Leikkaa tarjoiltaviksi paloiksi, kun piirakka on hieman jäähtynyt.
Valmistuksen vaikeustaso:Helppo
Valmistusaika (aktiivinen/odotus): 15 min / 45 min
Kania saa Suomessa harvemmin kaupasta, joskin suuremmissa marketeissa kokonaisia kaneja joskus näkyy. Kanin tilalle sopii toki myös metsästetty jänis. Italiassa ja Ranskassa kani on tavallinen näky supermarketin lihahyllyllä. Tarjolla on kokonaisten kanien lisäksi myös erityisesti takajalkoja, jotka lihan määrässä vastaavat kanojen rintafilettä. Ragúun sopii parhaiten kokonainen kani tai jänis.
Kokonaisissa kaneissa mukana tulevat yleensä sisäelimet. Niitä en käytä tässä, mutta varsinkin sydän kannattaa erikseen paistaa ja syödä vaikkapa odotellessa ragún valmistumista.
Kanin liha on tavallisemmista lihoista lähimpänä kanan lihaa – liha on vaaleaa ja koostumukseltaan muutenkin hyvin samankaltaista. Mikäli ragún haluaisi tehdä ilman kania, paras vaihtoehto olisi käyttää kokonaista kanaa kanin sijaan. Metsästetty jänis tarjoaisi kasvatettua kania hieman enemmän riistan aromia, mutta sekin riippuu vahvasti vuodenajasta.
1
jänis tai kani (noin 1 kg)
50 g
voita
2
porkkanaa
2
sipulia
2
selleriä
2
yksikyntistä valkosipulia
800 g
tomaattimurskaa
1/2 l
punaviiniä
1/2 dl
oliiviöljyä
4
laakerinlehteä
rosmariiniä
salviaa
3 tl
suolaa
mustapippuria
Pilko sipuli, porkkana, selleri ja valkosipuli pieneksi silpuksi soffrittoa varten.
Ruskista kani voissa. Ota kani hetkeksi pois kattilasta ja kuullota samassa rasvassa vihanneksia. Lisää kani ja kaikki muut ainekset takaisin kattilaan. Anna kanin hautua noin kahden tai kolmen tunnin ajan, kunnes liha alkaa irrota luista.
Ruskistettua pupua.
Ota kani pois kastikkeesta ja irrota lihat luista. Pilko lihat pieneksi ja lisää takaisin kastikkeeseen. Anna kastikkeen hautua vielä puolen tunnin verran.
Tarjoille pappardellepastan tai muun leveän ja pitkän pastatyypin kanssa.
Agrodolcekastike on sisilialainen perusmaku, joka sopii kaikenlaisiin ruoka-aineisiin. Aiemmin blogissa agrodolcekastikkeessa ovat uineet munakoiso caponata-vihannesseoksessa ja kurpitsa, zucca in agrodolce-ruokalajissa. Tällä kertaa agrodolcekastikkeeseen päätyy jänis.
1 kg
jänistä, rusakkoa tai kania
1
keltasipuli
1
porkkana
1
selleri
2 dl
marsala- tai valkoviiniä
1/4 dl
valkoviinietikkaa
2 rkl
sokeria
1 rkl
kapriksia
100 g
tummia oliiveja
50 g
rusinoita
(2 rkl
pinjansiemeniä)
2
laakerinlehteä
4 dl
vettä
mustapippuria
suolaa
Pilko sipuli, porkkana ja selleri paloiksi.
Lämmitä öljy pannulla ja ruskista jäniksen palat. Lisää joukkoon vihannekset, viini, etikka, sokeri ja vesi sekä kaprikset, oliivit, rusinat ja laakerinlehdet. Mausta liemi suolalla sopivaksi ja lisää rouhittua mustapippuria.
Tortellineistä saa aikaan helposti kaikenlaisia pikaruokia, jotka onnistuvat helposti arjessakin. Tässä on useampaan kertaan toimivaksi testattu nopea resepti. Paistamalla tortellinit keittämisen jälkeen niihin saa enemmän makua. Salviavoikastikkeen inspiroimana sekaan voi laittaa runsaasti voita ja salvianlehtiä.
500 g
tortellineja
1
yksikyntinen valkosipuli
100 g
pekonia kuutioina
50 g
voita
1 puska
salviaa
suolaa
mustapippuria
Silppua valkosipuli. Lämmitä voi pannulla ja ruskista pekonikuutiot voissa. Lisää valkosipuli ja salvian lehdet.
Keitä tortellinit pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta tortellinit hyvin ja lisää ne pannulle. Lämmitä tortellineja hetki niin, että osa tortellineista ruskistuu.
Mausta suolalla ja mustapippurilla tarpeen mukaan.
Saltimbocca tarkoittaa kirjaimellisesti, että ”se hyppää suuhun”, sillä ruokalaji on niin hyvää. Alkuperäinen roomalainen saltimbocca alla romana tehdään rullaamalla ohutta vasikanleikettä ilmakuivatun kinkun ja salvianlehtien kera rullaksi, ja paistamalla rullat viinistä ja voista tehdyssä kastikkeessa.
Vasikkaa on hankalampi löytää Suomesta. Alkuperäisenä ruokalaji on helpompi tehdä vaikkapa Italiassa, mutta vasikan voi jokseenkin korvata myös lehtipihvillä. Amerikanitalialaisessa keittiössä saltimbocca tehdään usein kanasta tai porsaasta. Tällöin täytyy käyttää ohutta leikettä.
Saltimboccasta on useita eri versioita. Joissakin ainekset kääritään rullaksi, toisissa ei; joissakin kastike tehdään marsala- ja toisissa valkoviinistä; ja joskus kastikkeeseen lisätään lientä viinin lisäksi. Tässä reseptissä kyse on yksinkertaisesta rullaamattomasta versiosta, jossa on yksinkertainen mutta maukas kastike.
4
vasikanleikettä
12 siivua
ilmakuivattua kinkkua
12
salvianlehteä
4
laakerinlehteä
100 g
voita
4 dl
valkoviiniä
suolaa
mustapippuria
vehnäjauhoa
Hakkaa leike muovikelmun sisällä ohueksi. Asettele leikkeelle sitten salvianlehdet ja päällystä leike ilmakuivatulla kinkulla. Hakkaa päällystetty leike vielä uudestaan, jotta kinkku tarttuu leikkeen pintaan. Pyörittele leikkeet ohuesti jauhoissa.
Lämmitä voi pannulla. Ruskista leikkeet voissa kummaltakin puolelta. Lisää lopuksi voihin viini ja anna osan viinistä haihtua. Näin muodostuu maukas kastike. Mausta kastike suolalla ja lisää maun mukaan salviaa.
Nälkä 