Sydän on sisäelimistä lähimpänä tavallista lihaa. Onhan sydän lähinnä pelkkää lihasta! Siinä ei myöskään ole erityisemmin rasvaa. Sydäntä valmistettaessa onkin oltava tarkkana, ettei liha kuivu. Tämä onnistuu helpoiten kääräisemällä sydän pekoniin.
1
sydän
200 g
pekonia
2
yksikyntistä valkosipulia
timjamia
suolaa
pippuria
Sydämen ainekset.
Huuhtele sydämen kammioita valuttamalla vettä suonten aukoista sisään ja puristelemalla sydäntä.
Pilko valkosipuli rouheasti ja sekoita siihen sopivasti timjamia, suolaa ja pippuria. Työnnä maustetut valkosipulit aortasta ja yläonttolaskimosta sisään niin, että kammiot ovat täynnä.
Levitä myös sydämen pintaan hieman suolaa ja pippuria, ja kääri kokonaisuus pekoniin. Lopuksi kääri koko sydän tiukasti folioon.
Paista sydäntä uunissa 175 asteessa noin yhdestä puoleentoista tuntia. Sisälämmön tulisi olla ainakin yli 65 astetta, lähempänä seitsemääkymmentä, ja sen tarkistaminen onnistuu parhaiten lihalämpömittarilla. Näillä lämmöillä sydän on läpikypsä, mutta ei kuitenkaan sitkeä.
Kypsää sydäntä.
Folion sisään kertyy herkullinen liemi. Liemestä saa suurustamalla helpon kastikkeen sydämelle. Tarjoile vaikkapa keitettyjen perunoiden kanssa.
Sydämen paras osa löytyy kärjestä, jossa on lähes pelkkää lihasta. Ylempänä sydäntä on myös suonten seinämiä, jotka ovat turhan sitkeitä.
Pienille muikuille paras kohtalo on päätyä friteeratuiksi. Jauhopäällyksessä käytetään eri puolilla Suomea yleensä joko ohra- tai ruisjauhoa. Tässä reseptissä otan molemmista parhaat puolet ja lisään vielä rapeutta perunajauholla.
muikkuja
1 osa
hienoja ohrajauhoja
1 osa
hienoja ruisjauhoja
1 osa
perunajauhoa
3-4 dl
öljyä
suolaa
valkopippuria
Frittimuikkujen ainekset.
Muikut on parasta friteerata päättöminä, ellei kyse ole oikeista neulamuikuista, eli esimerkiksi Kitkan viisaasta, jota pyydetään Posion ja Kuusamon alueella olevasta Kitkajärvestä.
Sekoita jauhot keskenään. Jauhojen on parasta olla hienoja, jotta ne sekoittuvat tasaisesti. Lisää myös maun mukaan suolaa ja valkopippuria.
Sekoita muikut ja jauhoseos keskenään. Varmista että kaikki muikut ovat saaneet jauhokuorrutuksen.
Lämmitä paistoöljy niin, että leivänpala ruskistuu öljyssä alle puolessa minuutissa. Lämpötila lienee lähellä 190 Celsiusastetta.
Friteeraa muikut erissä niin, etteivät ne tartu toisiinsa. Tarjoile kuumina!
Tarjoiluehdotus: lisää annoksen päälle sichuaninpippuria ja suolaa.
Alla carbonara on varmasti tutuimpia pasta-annoksia. Carbonara viittaa miilunpolttajaan, joiden mukaan annos on nimetty. Sitä tuleekin tehtyä usein arkiruokana, koska sen valmistaminen käy niin nopeasti. Vaikka pääosa annoksesta on pastaa, tuovat kananmuna ja liha siihen hyvää makua ja täyttävyyttä.
Alla carbonaran voi tehdä tavalliseen pekoniinkin, mutta savuinen aromi ei sovi täydellisesti sen makumaailmaan. Oikeasti annos tulisi tehdä pancettalla, joka on savustamaton vastaava pala porsasta.
250 g
tuorepastaa
100 g
pancettaa
3
keltuaista
50 g
raastettua parmigianoa
1
laakerinlehti
1/2
yksikyntistä valkosipulia pieneksi pilkottuna
suolaa ja mustapippuria
Pasta-annoksen ainekset.
Aloita pastan keittäminen ja pancettan paistaminen ennen kastiketta, niin pasta ja kastike valmistuvat samoihin aikoihin.
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Paista pancettaa uunipellillä niin, että lihoista tulee hieman rapeita. Pilko sitten rapeat lihat pieniksi paloiksi.
Lämmitä pannulla oliiviöljyä, lisää valkosipuli ja kuullota hetki. Lisää sitten loraus pastan keitinvettä, laakerinlehti ja raastettua parmigianoa. Kuumenna seosta niin, että juusto sulaa hieman. Lisää rapeat pancettapalat.
Kun pasta on sopivan kypsää, lisää kastike pastaan ja sekoita kunnolla. Lisää sitten keltuaiset, ja anna hyytyä hetki ennen tarjoilua.
Kun ruoan nimessä on alla genovese, sisältää se melko suurella todennäköisyydellä pestoa. Tähän luotin myös silloin, kun tilasin eräässä ravintolassa Ligurian rannikolla lounaaksi trofie alla genovese, vaikken ollut trofiesta kuullutkaan. Trofiesta on sittemmin tullut lempipastani; sen kanssa tuntuu sopivan millainen kastike vain.
Trofie alla genovese on ligurialainen perinteinen, hyvin yksinkertainen pasta. Trofien lisäksi se sisältää perunaa ja vihreitä papuja, ja kaiken kruunaa – yllätys – pestoa alla genovese. Parhaan pastan saa tietysti tekemällä pestonsa itse, mutta Food Market Herkussa myytävä Minasso-pesto vetää vertoja itse tehdylle. Trofiepastaakin saa nykyään Suomesta useista marketeista, ainakin Barillan valmistamana.
500 g
trofiepastaa
2
isoa, keitettyä kiinteää perunaa
200 g
vihreitä papuja
1 dl
pestoa
1
yksikyntinen valkosipuli hienoksi pilkottuna
basilikaa
oliiviöljyä
pecorinoa
suolaa ja mustapippuria
Trofie alla genovese neljälle.
Keitetyt perunat kannattaa kuutioida pieneksi, ja papujen olla suhteellisen lyhyinä pätkinä. Trofiepasta kannattaa keittää hieman alle al denteksi, ja säästää hieman keitinvettä peston löystyttämiseen.
Lämmitä pavut ja perunat mutta älä paista niitä. Sekoita pestoon pastan keitinvettä, ja sekoita pesto trofiepastan kanssa. Sekoita sitten valkosipuli, pavut ja perunat pastaan.
Laita annoksen päälle pecorinoa, suolaa, mustapippuria ja basilikaa.
En ollut ajatellut raparperin käyttöä suolaisissa ruoissa, ennen kuin törmäsin tähän Hesarin artikkeliin. Ilmeisesti iranilaisessa keittiössä raparperi on tyypillisesti suolaisten ruokien, kuten patojen, aines ja sen käyttö makeissa ruoissa on ennenkuulumatonta. Raparperia ei myöskään viljellä kuten lähes jokisessa suomalaisessa kotipuutarhassa, vaan raparperi poimitaan vuoristoseuduilta vaikeasti tavoitettavista paikoista. Tämä myös nostaa raparperin hintaa.
Onneksi meillä Suomessa raparperiä saa erityisesti alkukesästä helposti kaupoista, ja halvalla. Siitä onkin juuri tähän aikaan vuodesta hyvä tehdä maukas iranilainen lihapata!
Khoresh rivas, kirjoitusasu vähän riippuen translitteroinnista, on tyypillinen iranilainen raparperiä sisältävä lihapata eli khoresh. Se on myös hyvin helppo valmistaa! Raparperi lisätään aivan lopuksi, sillä muuten raparperi hajoaa pieniksi paloiksi. Tässä on tarkoitus pitää raparperinpalat kasassa, mutta pehmeinä. Liika kypsennys muuttaa ne samanlaisiksi kuin tutussa raparperikiisselissä.
Raparperin määrällä voi säätää ruuan happamuutta. Raparperia kannattaa kuitenkin laittaa melkoisesti, vähintään reseptin puoli kiloa lihakiloa kohti. Netin syövereissä resepteissä laitetaan jopa lihaan verrattuna kaksinkertainen määrä raparperia. Onhan se hyvää!
Kuutioi liha ensin pieniksi, noin 1-1.5 cm kuutioiksi. Paista se sitten runsaassa öljyssä paistinpannulla ruskeaksi. Kilo lihaa kannattaa jakaa kolmeen erään, jotta lämpö pysyy pannulla kunnollisen korkeana. Paistamisen jälkeen laita lihat pataan.
Paista lihan jälkeen samalla pannulla sipuli ja valkosipuli. Ruskista sen verran, että sipuliin tulee väriä. Lisää myös kurkuma, ja paahda hetki. Lisää lopuksi vesi, ja huuhdo vedellä pannusta aromit lihojen sekaan pataan.
Anna padan muhia keskinkertaisella lämmöllä, vähän kuplien, pari tuntia. Puolisen tuntia ennen loppua lisää silputtu persilja ja minttu, ja säädä suola oikealle tasolle.
Liha on saanut seurakseen yrttejä.
(Lehti)persiljassa varret eivät haittaa padan seassa. Mintussa sen sijaan on melko kovat varret, joten lehdet kannattaa erottaa varsista. Mintunlehdet kannattaa silputa keräämällä ne nyrkissä kasaan ja leikkaamalla kasa ensin yhteen suuntaan ohuiksi siivuiksi ja toiseen suuntaan siivut pienemmiksi paloiksi.
Noin kymmentä minuuttia ennen loppua lisää siivutettu raparperi. Siivuta raparperi vinottain, niin paloista tulee kauniita. Ruoka on valmista, kun raparperi on hieman pehmeää, mutta pysyy silti hyvin kasassa.
Souvlakivarras, σουβλάκι, on varmasti jokaisen kreikankävijän suosikkitilauksia, kun ruokailee illalla ravintolassa raskaan lomapäivän jälkeen. Souvlaki on yksinkertaisesti vartaassa paistettua lihaa, jossa on hyvä, yksinkertainen marinadi. Lihana on tyypillisesti joko kana tai porsas, mutta lammas tai nautakaan ei ole ennenkuulumatonta.
Souvlakin päälle kaadetaan paistamisen jälkeen maukas ladolemonokastike, joka on kirjaimellisesti öljyä (lado) ja sitruunamehua (lemono). Senkin valmistus on mukavan yksinkertaista.
Mikä olisikaan parempi ruoka juhannuspöytään!
500 g
rasvaista porsaanlihaa tai kanan paistileikettä
1/2
sitruunan mehu
1 tl
oreganoa
1 tl
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä
Souvlakin ainekset.
Pilko lihat suhteellisen pieniksi, noin 1-2 cm kuutioiksi. Seivästä lihat veteen kostutetuilla grillitikuilla (jos käytät puisia). Sekoita marinadin ainekset keskenään. Oliiviöljyn määrän voit päättää itse, mutta paljon on aina parempi. Säädä suola sopivaksi maistelemalla sitruunamehua, oliiviöljyynhän suola ei liukene.
Marinoi vähintään pari tuntia, mutta mieluiten yön yli.
Tee myös ladolemonokastike etukäteen. Sekoita sen aineet esimerkiksi purkkiin, ja anna maustua. Maustuminen on tärkeä tehdä tiiviisti suljetussa purkissa, ettei oliiviöljy turhaan hapetu. Sitruunamehun C-vitamiini onneksi auttaa tässä.
1/2 dl
oliiviöljyä
1/2 dl
sitruunamehua
1
valkosipulinkynsi pieneksi pilkottuna
1 tl
oreganoa
Ladolemonokastikkeen ainekset.
Paistaminen käy helposti: paista vartaat kuumassa grillissä niin, että ne ruskistuvat kunnolla mutta jäävät sisältä meheviksi.
Tarjoiluun kaada päälle ladolemonokastiketta maun mukaan.
Muikkuhyvä sisältää samat ainekset kuin kalakukko, mutta se kootaan aivan eri tavalla. Tuo tapa on helppo. Muikkuhyvä lienee samoilta seuduilta kotoisin.
300 g
muikkua
150 g
pekonia tai porsaankylkeä
150 g
ruisleipää
1
sipuli
1 tl
merisuolaa
1 dl
vettä
valkopippuria
Muikkuhyvä kahdelle.
Ensin täytyy valmistella ruoka-aineet vuoan latomista varten. Pilko ruisleipä rouheiksi kuutioiksi. Pilko sipulit ja pekoni tai siankylki kuutioiksi, ja paista ne pannulla vähäisessä öljyssä.
Jollet saa neulamuikkuja, myös isommat muikut kelpaavat. Peratuista muikuista on nykäistävä selkäranka irti, jottei valmiissa ruoassa ole liikaa rouskuvaa.
Kokoa vuoka näin: laita pohjalle puolet ruisleipäkuutioista. Asettele muikut ruisleipäkuutioiden päälle. Peitä muikut sipuli-porsaspaistoksella, ja laita päälle vielä loput ruisleipäkuutiot.
Viimeistä ruisleipäkerrosta vailla.
Lisää porsaan ja sipulin paistinpannuun 1 dl vettä. Lisää siihen myös suola ja valkopippuri. Kun pannusta maut ovat irronneet nesteeseen, kaada neste vuokaan.
Paista uunissa 200 asteessa peitettynä foliolla noin 45 minuuttia. Herkku on valmis!
Tsupukka on karjalainen perinnepiiras, joka on mielestäni enemmänkin täytetty lettu. Tsupukka koostuu kuoresta, joka paistetaan letun tavoin, ja sen sisään levitettävästä manna- tai riisipuurosta. Puuro kannattaa jättää hieman löysäksi.
1 l
täysmaitoa
1 1/2 dl
mannaryynejä
suolaa
Mannapuuron aineet.
Tee ensin mannapuuro. Täysmaidolla mannapuurosta saa maukkainta, eikä nyt kannata pihdata kaloreissa.
Kuumenna maito kiehuvaksi ja lisää sitten vähitellen mannaryynit koko ajan sekoittaen. Anna hautua kymmenisen minuuttia ja mausta lopuksi suolalla maun mukaan.
1 l
vettä
6 dl
kaurajauhoja
2 dl
vehnäjauhoja
1 tl
suolaa
1
kananmuna
Kuoren ainekset.
Kuoritaikina tehdään lettutaikinan tapaan. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sitten vispaa ne veden joukkoon. Lopuksi lisää taikinaan kananmuna.
Itse tsupukan valmistus alkaa kuumentamalla pannu kuumaksi. Voitele pannu hyvin, ja kaada sitten pieni määrä taikinaa pannulle. Levitä taikina hyvin ohueksi kerrokseksi. Tämä on vaikein vaihe, kuten yleensäkin lettujen valmistuksessa.
Kun taikina on hyytynyt ja alta ruskistunut, levitä päälle mannapuurokerros. Taittele tsupukka puoliksi ja sitten vielä kerran puoliksi, niin että tsupukka on neljäsosaletun kokoinen.
Tsupukan voi syödä suolaisena piiraana suoriltaan. Perinteinen tapa on ilmeisesti tarjoilla tsupukka voinokareen kera. Mielestäni tsupukka tosin toimii hyvin myös jälkiruokana sokerin kera.
Uppopaistettu porsaanliha on tietysti herkkua. Mutta vielä herkullisempaa siitä tekee suolan ja sichuaninpippurin seos! Tällä tavoin tarjoiltu porsas, jiāoyán lǐjí, 椒盐里脊, sopii naposteltavaksi tai yhdeksi pääruoaksi muiden sekaan.
Tee ensin friteerattua porsasta samalla reseptillä kuin hapanimelän porsaan reseptissä. Jätä kastike tekemättä, ja tarjoile porsaanpalat suolasta ja sichuaninpippurista tehdyn dipin kanssa.
Minusta ainakin tuntuu, että suola vahvistaa sichuaninpippurin puuduttavaa vaikutusta. Sama sicuaninpippurierä maistuu puuduttavammalta tällaisessa dipissä. Saman vaikutuksen olin tuntevinani myös lammaschuaneissa, mausteeseen lisäsin hieman sichuaninpippuria.
Sopiva suhdeluku suolalle ja sichuaninpippurille dippinä on mielestäni 1:1, mutta esimerkiksi Fuchsia Dunlop kertoo hyväksi suhdeluvuksi The Food of Sichuan -kirjassa 1:2, enemmän sichuaninpippuria siis.
Nälkä 