Lahna (Abramis brama) kuuluu särkikaloihin. Tämän, yleisen maineensa ja monikärkisten ruotojensa perusteella lahnaa ei pidetä tyypillisesti suurena herkkuna, mutta sitä se on. Kokonaisena savustetusta lahnasta myös haarautuneet ruodot irtoavat suhteellisen helposti. Lahna on myös melko rasvainen kala, ja tämän johdosta muistuttaa maultaan ja suutuntumaltaan hieman siikaa.
1
lahna
suolaa
savustuslastuja
sokeria
katajanoksia
Perkaa lahna. Suolaa lahna vatsaontelostaan reilusti. Vuoraa sopiva astia suolalla ja laita lahna suolan päälle. Ripottele myös päälle hieman suolaa. Anna lahnan suolautua vuorokauden verran.
Laita lahnan vatsaonteloon yksi katajanoksa.
Savusta lahnaa puolisen tuntia savustimessa. Käytä savustamiseen savustuslastuja, joihin on ripoteltu hieman sokeria.
Italian herkullisin pieni kala on tietysti sardelli. Sardellia löytää kaupan hyllyltä erityisesti säilöttynä versiona, joka italiaksi on acciughe. Säilötyt sardellifileet toimivat hyvänä umamin lähteenä.
Tuoreista sardelleista (alici) marinoitu alkupala, alici marinati, tuo tuoreiden sardellien maun erityisesti esiin. Alici marinatissa tuoreet, raa’at sardellit marinoidaan happamassa, persiljan ja valkosipulin makuisessa marinadissa.
Tuoreita sardelleja ei ole kuitenkaan hirveän helppo löytää – edes italialaisissa supermarketeissa niitä ei aina näe. Onkin mietittävä, mistä suomalaisesta raaka-aineesta voisi tehdä vastaavan herkun. Vastaus on toki jälleen suolamuikku, coregone salato! (Ks. myös sisilialaiset suolamuikut ja soveltuvuus pizzatäytteeksi.)
Yllä kuvassa suojatun alkuperänimityksen, denominazione di origine protetta (DOP), omaavia Kitkan viisaita. Kitkan viisaan alkuperänimitysdokumenteissa mainitaan erityisesti seuraavia piirteitä:
Maantieteellisen alueen muodostavat Kuusamon ja Posion kuntien ylänköalueella sijaitsevat Vienanmereen päin laskevat Koutajoen ja Kemjoen vesistöalueet valuma-alueineen lukuun ottamatta Venäjän raja-alueella sijaitsevia järviä.
Kitkan viisas on kooltaan useimpia muualla esiintyviä muikkukantoja pienempi. Riippuen vuosittaisista vaihteluista kasvuolosuhteissa sen keskikoko on yhden kasvukauden jälkeen keskimäärin 7–9 cm. Pienen koon takia muikun ruoto ei myöskään kovetu vaan pysyy pehmeänä. Kalan pienen koon syynä on vesistöjen ravinteiden vähyys ja kasvukauden lyhyys.
Kitkan viisas saavuttaa sukukypsyyden noin 15 kuukauden ikäisenä, jolloin kala on kooltaan noin 8 cm pitkä ja 4–5 gramman painoinen. Väritys on tumma, selkä on lähes musta, kyljet ovat kirkkaat hopeanväriset ja evät vaaleat. Alaleuka on huomattavasti yläleukaa pidempi, jolloin muikku erottuu esimerkiksi siian, salakan tai muiden samankokoisten kalojen poikasista. Muikunmäti on pienirakeinen ja litra mätiä sisältää noin 500 000 mätimunaa. Kutuaika on syksyllä minkä jälkeen mätimuna on talvenajan levossa ja kehittyy keväällä muutamassa viikossa kalanpoikaseksi.
Talviaikaan Kitkan viisaan suoli tyhjenee kokonaan pakollisen, pitkän talven aiheuttaman paaston takia minkä vuoksi sitä ei tarvitse perata.
Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemuksen julkaiseminen, 2012/C 136/10 (11.5.2012)
Suolamuikku on suolattu raakana. Samoin alici marinatissa sardellit syödään raakana. Sisävesien kaloissa voi olla loisia, kuten lapamatoa, jonka takia niitä ei suositella syötäväksi raakana. Lohikaloissa, kuten siiassa, lohessa ja muikussa, loisriski on kuitenkin pienimmillään, joten niitä voi syödä huolettomammin myös raakana. Onhan myös graavattu kala raakaa, mutta Ruokavirasto suosittelee kalan pakastamista ennen graavausta.
150 g
suolamuikkua
marinadi:
1/2 puskaa
persiljaa
2
valkosipulinkynttä
1/2 dl
oliiviöljyä
1/2 dl
sitruunamehua
1/2 dl
valkoviinietikkaa
mustapippuria
Mikäli haluat varmistaa, ettei kalassa ole loisia, pakasta suolamuikkuja ensin vuorokauden ajan.
Liota kaloista enin suola pois runsaassa vedessä puolen tunnin ajan.
Sekoita marinadin ainekset keskenään ja tee niistä tasainen seos sauvasekoittimella.
Levitä suolamuikut sopivaan astiaan ja levitä niiden päälle marinadia. Anna marinoitua 2-3 tunnin ajan.
Valmistuksen vaikeustaso:Helppo
Valmistusaika (aktiivinen/odotus): 10 min / 3 h (+ 1 vrk)
Jauheliha ruskeassa kastikkeessa on hyvää arkiruokaa. Ruskea kastike valmistuu käden käänteessä – kunhan uskaltaa paahtaa jauhoja rasvassa tarpeeksi kauan. Kastikkeen väristä tulee miellyttävän ruskea tyypillisesti vasta siinä vaiheessa, kun palohälytin jo soi. Nestettä lisättäessä kastikkeen väri vaalenee ja liian haaleanruskeaksi paahdetut jauhot johtavat kelmeänharmaaseen kastikkeeseen. Uskalla siis paahtaa jauhoja tarpeeksi pitkään!
Jauhelihakastikkeen kruunaa suolakurkkusilppu, jonka voi sekoittaa kastikkeeseen tai lisätä annoksen päälle.
ruskea kastike:
3/4 dl
voita
3/4 dl
vehnäjauhoja
1/2 l
lihalientä
jauhelihakastike:
400 g
jauhelihaa
1
sipuli
2 rkl
soijakastiketta
1/2 tl
maustepippuria
mustapippuria
suolaa
Lämmitä voi pannulla. Lisää sulaneeseen voihin tasaisesti jauhot ja sekoita niitä lastalla. Hetken kuluttua jauhot alkavat kuplimaan, mutta kupliminen tasoittuu pian. Paahda jauhoja kunnes ne ovat maitosuklaan sävyisiä, useasti sekoittaen. Lisää kastikkeeseen sitten lihaliemi ja anna hautua.
Paista jauhelihaa pannulla. Älä sekoita jauhelihaa alkuun, vaan anna sen ruskistua kunnolla pohjasta. Käännä sitten koko jauheliha ja anna myös toisen puolen ruskistua. Sekoita sitten jauheliha ja sen sekaan silputtu sipuli. Anna jauhelihan ja sipulin ruskistua lisää.
Lisää mausteet ja ruskea kastike jauhelihan sekaan. Mausta suolalla ja mustapippurilla maun mukaan. Anna kastikkeen hautua vartin verran. Lisää vettä, mikäli kastikkeesta tulee liian kuivaa.
Martoilla on hyvä peruslihakeiton resepti. Lipstikalla siitä saa entistä maukkaammaan. Lipstikka yhdistää maussaan selleriä, persiljaa ja porkkanaa, ja maistuu myös tietyllä tapaa lihaisalta. Se on siis täydellinen täydennys lihakeiton liemeen, jossa muutenkin maistuvat selleri, porkkana, sipulit ja liha.
Kuten hyvissä keitoissa yleensäkin, kannattaa eri kypsennysajan vaativat ainekset kypsentää erikseen. Lopuksi keitto kootaan erillisistä osista. Lihakeitossa tämä ei ole yhtä keskeistä kuin lohikeitossa, ellei syöjälle ole erityisen tärkeää lihan pysyminen tietyn kokoisina kappaleina.
liha ja liemi:
1 kg
naudan sisäpaistia
2 1/2 l
vettä
4 tl
suolaa
3 isoa oksaa
lipstikkaa
12
maustepippuria
12
valkopippuria
3
laakerinlehteä
vihannekset:
12
perunaa
3
varsiselleriä
3
palsternakkaa
4
porkkanaa
lipstikan lehtiä silputtuna
Huuhtele sisäpaisti. Keitä sisäpaistia maustetussa vedessä noin 1 1/2 tuntia. Lipstikan oksat on hyvä pitää kokonaisina, jotta ne on helpompi ottaa liemestä pois. Siivilöi liemi talteen ja pilko sisäpaisti suupaloiksi.
Kuori perunat, porkkanat ja palsternakat. Pilko kaikki vihannekset suupaloiksi.
Keitä vihanneksia liemessä puolisen tuntia. Lisää joukkoon lihat ja mausta suolalla maun mukaan. Lisää lopuksi vielä silputtuja lipstikan lehtiä.
Moskovanpata on ruokatoimittaja Mysi Lahtisen legendaarinen resepti, joka tuo tavalliseen suomalaiseen stroganoffiin mielenkiintoisen lisän aurajuustolla. Nimessä on kuitenkin nykymaailmassa kolkko kaiku. Hyvää reseptiä ei kuitenkaan ole nimellä pilaaminen. Kun sinihomejuuston seuraksi lisää kurkumaa, sininen ja keltainen muodostavat Ukrainan lipun värit. Näin syntyy uusi resepti, jota voisi kutsua vaikka kiovanpadaksi. Lisäksi aurajuusto ja sitruunainen kurkuma toimivat yllättävän hyvin yhteen.
800 g
naudan sisäpaistia
2
sipulia
3 rkl
voita
300 g
smetanaa
1 rkl
hunajaa
1 1/2 rkl
kurkumaa
1 tl
cayennepippuria
3
Myrttisen valkosipulisuolakurkkua
200 g
Aurajuustoa
4 rkl
naudanfondia
4 dl
vettä
suolaa ja mustapippuria
Silppua sipuli pieneksi. Pilko liha muutaman sentin kuutioiksi. Murusta aurajuusto ja pilko suolakurkut kuutioiksi.
Lämmitä voi pannulla. Kuullota sipulia hetki ja lisää mukaan liha. Ruskista liha ja lisää sitten smetana ja mausteet.
Anna lihan hautua kolmisen tuntia tai kunnes liha on mureaa.
Lisää lopuksi sekaan aurajuusto ja kuutioitu suolakurkku.
Runebergintorttu lienee vastoin yleistä käsitystä porvoolaisen kondiittorin Lars Asteniuksen keksintö, eikä Johan Ludvig Runebergin Fredrika-vaimon. Fredrika Runebergillä oli ilmeisesti kuitenkin myös oma reseptinsä.
Yleisen tarinan mukaanhan Fredrika Runeberg keksi tortun aineksista, joita kaapista sattui löytymään, kuten korppujauhoista ja kekseistä. Tätä ideaa on hyvä hyödyntää täydellistä runebergintorttureseptiä etsiessä. Mielestäni täydellisessä runebergintortussa on oltava seuraavia makuja: karvasmanteli, rommi ja vivahdukset kardemummaa ja appelsiinia. Torttuun kuuluu muös hieman suolaa, jota myynnissä olevista tortuista tuntuu puuttuvan.
Alla olevi resepti on kehittynyt muutamien kokeilujen seurauksena. Siinä on todennäköisesti vielä parannettavaa.
Torttu
200 g
voita
1 dl
sokeria
1 dl
fariinisokeria
2
munaa
2 dl
piparkakku- ja keksinmuruja
2 dl
karkeita vehnäjauhoja
2 tl
leivinjauhetta
1 tl
suolaa
1 dl
mantelijauhetta
1 dl
kandeerattua appelsiininkuorta
1 rkl
rouhittua kardemummaa
1 dl
maitoa
2 tippaa
karvasmanteliöljyä
Murskaa keksit ja piparkakut. Marie-keksit sopivat hyvin kekseiksi, ja keksien ja piparkakkujen suhde voi hyvin olla 1:1. Myös pelkkiä piparkakkuja voisi käyttää.
Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään.
Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokerit. Lisää sitten kananmunat ja vatkaa seos vaahdoksi.
Lisää joukkoon kuivat aineet ja appelsiininkuori ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi maito ja karvasmanteliöljy.
Mittaa taikina suorareunaisiin muffinssivuokiin tai varsinaisiin runebergintorttuvuokiin. Runebergintortun pitäisi olla suora- eikä vinoreunainen kuten muffinssi.
Paista tortut 200 asteessa ylä- ja alalämmöllä noin 15-20 minuuttia, kunnes ne irtoavat hieman reunoistaan.
Kostutusliemi
1 1/2 dl
vettä
2 rkl
sokeria
2 1/2 rkl
rommiesanssia
(2 1/2 rkl
Stroh-rommia)
Liuota sokeri veteen ja lisää sekaan rommiesanssi ja Stroh-rommi. Rommiesanssin lisöksi nimenomaan Stroh-rommi tuo rommeista eniten makeisista ja leivoksista tuttua rommiaromia.
Kostuta jäähtyneitä torttuja kostutusliemellä kunnes liemi loppuu. Mikäli tortut eivät ole vielä tarpeeksi kosteita, voit tehdä lisää kostutuslientä.
Koristelu
1 dl
tomusokeria
1-2 rkl
vettä
vadelmahilloa
Sekoita vesi ja tomusokeri tahnaksi ja siirrä se pursotuspussiin.
Siirrä myös vadelmahillo toiseen pussiin.
Pursota kunkin kostutetun tortun keskelle hilloa, ja hillon ympärille tomusokerimassaa.
Valmistuksen vaikeustaso:Helppo
Valmistusaika (aktiivinen/odotus): 40 min / 30 min
Helsingin Sanomat teki keväällä artikkelin Palermon pastasta. Koulujen alun kunniaksi Palermon pasta kannattaa ottaa uudelleen esiin. Palermon pasta on se kouluruokailusta tuttu kermainen kanapastavuoka, mutta en muistanut enää edes ruoan nimeä. Reseptin on kehittänyt alunperin lahtelainen Sirkka Anttonen vuonna 1998 järjestettyyn kouluruokakilpailuun. Kyseessä on siis päijäthämäläinen perinneruoka!
Alkuperäisessä Anttosen reseptissä ei käytetä oikeastaan muita mausteita kuin kurkumaa, rakuunaa ja valkosipulia. Monissa resepteissä kurkuma on kuitenkin muuttunut currymausteeksi, ja se sopii ruokaan erittäin hyvin. Monissa resepteissä lisätään myös tämän lisäksi paprikaa.
600 g
kanan rintafilettä
500 g
gnocchi- tai cappellipastaa
5 dl
kuohukermaa
3 rkl
kanafondia
8 dl
vettä
200 g
emmentaljuustoraastetta (mieluiten mustaleima)
1
yksikyntinen valkosipuli
3 rkl
voita
4 rkl
vehnäjauhoja
1 rkl
currymaustetta
2 tl
paprikajauhetta
1 1/2 tl
rakuunaa
1 tl
rouhittua mustapippuria
1 tl
suolaa
Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Silppua valkosipuli ja pilko kana sopiviksi suupaloiksi.
Sekoita kana jauhojen kanssa ja lämmitä voi pannulla. Ruskista jauhotettu kana ja lisää sekaan kerma ja mausteet.
Lämmitä vesi ja sekoita siihen kanafondi.
Sekoita kanakastike, raaka pasta ja juustoraaste keskenään. Kaada ne sopivaan uunivuokaan. Kaada vuokaan vielä kanaliemi. Jos kanalientä jää yli, sen voi lisätä vuokaan kesken paistamisen.
Laita vuoka uuniin noin 40 minuutiksi tai kunnes suuri osa nesteestä on imeytynyt ja jäljelle on jäänyt pastaa kermaisessa kastikkeessa.
Valmistuksen vaikeustaso:Helppo
Valmistusaika (aktiivinen/odotus): 15 min / 45 min
Pyttipannu on ruoista parhaimpia. Se on enemmänkin idea kuin tarkalleen tietynlainen annos, sillä se mukautuu siihen mitä sattuu jäämään jäljelle edelliseltä aterialta. Pyttipannu onkin ideatasolla sukua vaikkapa aasialaisille paistetuille riisi- ja nuudeliruoille, jotka tehdään edellisen päivän aineksista, kuten indonesialainen nasi goreng.
Kuten keitetyn riisin on hyvä antaa kuivahtaa yön yli, samoin pyttipannuun on käytettävä edellisen päivän perunoita. Juuri kattilasta otetut perunat eivät pysy kunnolla kasassa paistettaessa, vaikka olisivat kuinka kiinteitä.
Pyttipannu toimii parhaiten kesäisin, kun grillistä jää usein jäljelle paistettua lihaa ja vihanneksia. Jäljelle jääneet uudet perunat ja grillatut lihatuotteet saavat pyttipannussa uuden elämän. Mietoa savun aromia, jonka saa helposti tavallisesta makkarasta, voi lisätä annokseen myös savupaprikalla.
Yrtit tuovat raikkaan lisän muuten raskaaseen aamiaisruokaan. Kuivatut toimivat, mutta tuoreet ovat tietty parhaita. Timjami on ehdoton ykkönen, mutta persilja ja yllättäen myös minttu toimivat myös hyvin. Myös luonnosta löytyvä maahumala (Glechoma hederacea) toimii erittäin hyvin, sen maku on jotain timjamin ja mintun väliltä. Aina kun maahumalaa on saatavilla, käytän sitä tähän.
Toisaalta pyttipannua voi maustaa vapaavalintaisesti jollakin mausteseoksella. Kokeile vaikka seuraavia, joista jokainen testattu erittäin toimivaksi:
Valmistuskin on simppeliä: kaikki pilkotaan ja paistetaan kerralla isossa pannussa. Tärkeää on saada paljon ruskistettua pintaa lihoihin ja perunoihin.
Häränsilmä jokaiselle syöjälle kruunaa aamiaisaterian, joka ei paljon muuta kaipaakaan – paitsi ehkä salaattia kevennykseksi.
Valmistuksen vaikeustaso:Helppo
Valmistusaika (aktiivinen/odotus): 30 min / 10 min
Nokkonen (Urticaria dioica) on kovin energia- ja hivenainepitoinen kasvi. Nokkosletuissa nokkonen pääsee erityisesti oikeuksiinsa. Keväiset nokkosen versot ovat parhaita ruoanlaittoon, sillä niiden varret ovat edelleen meheviä eikä lehtiä tarvitse erikseen irrottaa. Myöhemmin kesällä varsiosasta on hyvä päästä mahdollisimman tarkasti eroon, sillä varsi on muuttunut puisevan kuituiseksi.
Kerää nokkoset paksuilla hanskoilla välttääksesi pistelyä. Keittäminen, kuivaaminen ja höyrytys aikaansaavat sen, ettei nokkonen enää pistä. Höyrytys sopii parhaiten, kun nokkonen valmistetaan ruoaksi heti. Höyrytys ei liuota nokkosiata niin paljoa hivenaineita kuin keittäminen. Keittäessä moni aine päätyy viemäriin keitinveden mukana.
150 g
höyrytettyä nokkosta
5 dl
maitoa
2
munaa
3 1/2 dl
vehnäjauhoja
1/2 tl
leivinjauhetta
1 tl
suolaa
1/2 rkl
sokeria
ripaus
musta- tai valkopippuria
75 g
sulatettua voita
voita paistamiseen
Nokkosten käsittely
Laita kattilan pohjalle sopivasti vettä. Laita nokkoset metalliseen siivilään ja asettele siivilä kattilaan. Laita siivilän päälle kansi. Höyrytä nokkosia noin vartin verran, tai kunnes ne ovat kokonaan lakastuneet.
Jauha nokkoset sauvasekoittimella. Mittaa nokkosmassasta oikea määrä lettuja varten.
Lettujen valmistus
Riko munat ja niiden rakenne. Lisää nokkosmassa ja sekoita tasaiseksi. Lisää maito. ja sekoita tasaiseksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ne vähitellen maito-nokkos-munamassaan koko ajan vispaten.
Lisää taikinaan lopuksi sulatettu voi.
Anna taikinan turvota vähintään puoli tuntia. Pidempään ei ainakaan haittaa.
Paista kuumalla pannulla voissa.
Tarkoile puolukkahillon kera.
Valmistuksen vaikeustaso:Helppo
Valmistusaika (aktiivinen/odotus): 45 min / 30 min
Mämmin maltaiseen aromiin sopii hyvin sekaan rommiaromi. Rommiaromilla tarkoitan nyt nimenomaan aromia enkä mitä tahansa rommia – aromihan maistuu hyvälle punssinapeissa, leivonnaisissa ja tietysti kaupan rommiaromissa. Oikeista rommeista ainoastaan Stroh maistuu rommiaromin kaltaiselle.
Mämmiin saatetaan joskus käyttää valmistusvaiheessa mausteena pomeranssinkuorta tai kandeerattua appelsiininkuorta. Appelsiininkuori sopiikin hyvin rommiaromin kera maustamaan juhlallista mämmiä: rommimämmiä!
Alla on kuvattu mämmin ja rommiaromin välinen suhdeluku, josta voi kertoa jälkiruoan määrää suuremmaksi. Kermavaahdon määrä on hyvä olla sama kuin mämmin.
3 rkl
mämmiä
1 tl
rommiaromia
kandeerattua appelsiininkuorta
3 rkl
kermavaahtoa
sokeria ja vaniljasokeria
Sekoita mämmi ja rommiaromi.
Vatkaa kermavaahto ja mausta se sokerilla ja vaniljasokerilla.
Kokoa annos: pohjalle mämmiä, päälle kermavaahto ja pinnalle sokeria ja kandeerattua appelsiininkuorta.
Nälkä 