Lohikeitto ei erityisesti tarvitse esittelytekstiä. Hyvässä lohikeitossa on kuitenkin yksi tärkeä seikka: ajoitus. Lohta ei pidä keittää niin kauan, että lohenpalat hajoavat. Perunatkin on parempi keittää niin, ettei keitosta tule perunavelliä.
600 g
lohta kuutioina
600 g
perunaa
1
porkkana
1
sipuli
1.5 l
vettä
3 dl
kermaa
2-3 rkl
kalakastiketta
1 tl
kynteliä
1 tl
meiramia
1 tl
valkopippuria
50 g
voita
tillinvarsia
tilliä
suolaa
Lohikeiton ainekset.
Kuori ja pilko perunat. Kuori porkkana ja jätä se kokonaiseksi, ja tee sama sipulille. Sido tillinvarret kuumuutta kestävällä narulla, esimerkiksi puuvillanarulla.
Laita perunat, porkkana, sipuli, tillinvarret, kuivat mausteet suolaa lukuunottamatta ja kalakastike veteen sopivan kokoisessa kattilassa. Keitä perunoita niin kauan, että ne ovat kypsiä mutta edelleen hyvin kiinteitä.
Poista lohesta nahka ja ruodot. Pilko se isohkoiksi, perunanpalojen kokoisiksi kuutioiksi.
Noin kymmenen minuuttia ennen tarjoilua lisää lohenpalat keittoon. Lisää myös kerma ja voi.
Kun lohi on kypsää mutta edelleen koossa, keitto on valmis!
Kesälomalla lähikaupoista parinkymmenen kilometrin päästä löytyy helposti pieniä muikkuja, joskus jopa aitoja Kitkan viisaita. Vaikka perinteinen frittimuikku hyvää onkin, ei samaa annosta jaksa syödä loputtomiin.
Fuchsia Dunlop kirjoittaa The Food of Sichuan-kirjassaan má là zi yū -ruokalajista, 麻辣子鱼, jossa pikku kalaset marinoidaan, friteerataan ja kuorrutetaan puuduttavan tulisella chiliöljyllä. Tämä reseptihän sopii hyvin myös muikuille!
400 g
muikkuja
3 cm
inkivääriä isoina paloina
2
kevätsipulia isoina paloina
1 rkl
shaoxing-riisiviiniä
1 tl
suolaa
1 rkl
gochugaru-chilirouhetta
1-2 tl
paahdettua, jauhettua sichuaninpippuria
3-4 dl
ruokaöljyä uppopaistamiseen
1-2 dl
perunajauhoja
Ainekset viisaiden pään menoksi.
Jos muikuissa on pää, ota päät irti.
Viisaat päät yhdessä.
Pilko inkivääri isoiksi paloiksi ja purista ne veitsen lavalla rikki. Tee sama kevätsipuleille. Sekoita muikut, inkivääri, kevätsipulit, shaoxing-riisiviini ja suola. Anna muikkujen maustua ainakin vartin verran.
Kun kalat ovat maustuneet, ota inkivääri, kevätsipulit ja mahdolliset nesteet pois. Sekoita perunajauhoihin niin, että kukin muikku saa jauhokuorrutuksen.
Kuumenna öljy niin kuumaksi, että leivänpala ruskistuu noin puolessa minuutissa. Öljyä on hyvä olla vähintään noin 3-4 dl. Paista sitten muikut erissä ja laita valmiit muikut lautaselle odottamaan.
Muikkuja friteerauksen jälkeen.
Lopuksi kuumenna 4-6 rkl paistoöljyä ja lisää öljyyn chilirouhe. Paista noin kymmenisen sekuntia ja lisää sichuaninpippuri. Sekoita mausteöljyyn paistetut muikut niin, että kukin muikku saa öljykerroksen.
Tarjoiltaessa lisää ainakin suolaa, mutta myös sichuaninpippuria kannattaa lisätä.
Laakerinlehti tuo makuun syvyyttä useissa ruoissa. Sen maku on hieman karvas ja pihkainen, tuoreena jopa hedelmäinen. Etelä-Euroopassa tuoreita laakerinlehtiä on loputtomasti, kun oman pihan aita saattaa olla ovelasti kasvatettu laakeripuusta. Harmillista, että meillä Suomessa ei kasva vastaavia kasveja. Vai kasvaako?
Katajanoksa
Moni tuntee katajanmarjan erityisesti riistaruokien mausteena. Katajanmarjassa kiteytyy karvaus ja pihkaisuus, mutta monissa ruoissa, vaikkapa tavallisen kanan kanssa, katajanmarja on usein liikaa tai peittää muut maut alleen.
Katajanoksa sen sijaan, vaikkapa raakojen marjojen kera, on huomattavasti miedomman makuinen. Oksasta itsestäänkin erottuu siitä tehtyyn liemeen hieman katajaista aromia. Mielestäni katajanoksalla saa hyvin korvattua lakerinlehden tarvittaessa.
Katajanoksa liemessä.
Katajanoksaa käytetään laakerinlehden tapaan: laita se ensin liemeen joksikin aikaa, ja ota pois ennen syömistä. Jos teet vaikkapa kastiketta, katajanoksaa kannattaa uuttaa kirkkaassa, vähän sattumia sisältävässä liemessä ja käyttää uutettu vesi kastikkeeseen. Katajan neulaset ovat pieniä ja huomaamattomia mutta todella teräviä. Niitä ei halua valmiiseen ruokaan.
Oksia kerätessä on muistettava, etteivät jokamiehenoikeudet päde niihin. Oksankerääjällä on oltava maanomistajan lupa keräilyynsä.
Raaka lehtikuusen käpy
Raakoja käpyjä.
Kypsymättömissä kävyissä tiivistyy pihkaisuus, mutta se ei ole yhtä voimakasta kuin vaikkapa, no, pihkassa itsessään. Kuusen ja männyn kävyt esiintyvät usein puiden latvaosissa, joskin kallioilla kasvavista männyistä saattaa saada alaoksilta käpyjä. Lehtikuusi sen sijaan useimmiten kasvattaa käpyjä myös alaoksillaan, joten mausteisia herkkupalloja on kerääjän saatavilla helpommin.
Raakaa lehtikuusen käpyä on helpompi käyttää ruoissa kuin katajanoksaa. Liemessä, padassa tai kastikkeessa se pysyy koossa vaikka keittäisit käpyä kuinka pitkään. Maku on kuitenkin hyvin samanlainen kuin katajanoksasta saatava.
Itse maku on kuitenkin jopa miedompi kuin katajanoksassa. Käpyjä kannattaa käyttää lukumääränä saman verran kuin laakerinlehtiä.
Maahan pudonneiden käpyjen keräily kuuluu jokamiehenoikeuksiin, mutta puusta keräily ei. Näiden keräämiseen tarvitset myös siis luvan maanomistajalta.
Genovalaisen peston sisilialainen versio on kotoisin Trapanista. Sisilialaisemmat raaka-aineet tomaatti ja manteli korvaavat genovalaisen peston basilikan ja pinjansiemenet.
2
tomaattia
1 dl
aurinkokuivattuja tomaatteja
50 g
manteleita
100 g
pecorinoa
3/4 dl
oliiviöljyä
1/2 rkl
gochugaru-chilirouhetta
2 tl
suolaa
1 tl
sitruunamehua
(1 dl
tuoretta basilikaa ja/tai minttua silputtuna)
mustapippuria
Peston ainekset.
Jos käytät kuivia aurinkokuivattuja tomaatteja, liota niitä vedessä ensin puolisen tuntia. Paahda manteleita kevyesti pannulla.
Pilko tomaatit ja aurinkokuivatut tomaatit rouheasti ja laita tehosekoittimeen. Laita perään myös paahdetut mantelit, oliiviöljy ja sitruunamehu.
Hienonna ainekset tehosekoittimessa rouheasti, kuitenkin niin ettei manteleita ole kovin suurina paloina.
Pilko valkosipuli hienoksi ja raasta pecorino. Sekoita valkosipuli, pecorinoraaste, chilirouhe, suola ja mustapippuri tahnaan.
Voit sekoittaa sekaan myös tuoretta basilikaa, minttua tai miksei molempiakin. Ne eivät kuitenkaan ole tämän peston pääasia, joten määrä kannattaa pitää maltillisena. Silppua yrtit erikseen hyvin pieneksi, ja lisää lopuksi valmiiseen pestoon.
Käytä pastakastikkeena tai tarjoile leivän kera! Tällä reseptillä tulee melko kiinteää pestoa. Lisäämällä oliiviöljyä pestosta saa helposti kastikemaisempaa.
Sydän on sisäelimistä lähimpänä tavallista lihaa. Onhan sydän lähinnä pelkkää lihasta! Siinä ei myöskään ole erityisemmin rasvaa. Sydäntä valmistettaessa onkin oltava tarkkana, ettei liha kuivu. Tämä onnistuu helpoiten kääräisemällä sydän pekoniin.
1
sydän
200 g
pekonia
2
yksikyntistä valkosipulia
timjamia
suolaa
pippuria
Sydämen ainekset.
Huuhtele sydämen kammioita valuttamalla vettä suonten aukoista sisään ja puristelemalla sydäntä.
Pilko valkosipuli rouheasti ja sekoita siihen sopivasti timjamia, suolaa ja pippuria. Työnnä maustetut valkosipulit aortasta ja yläonttolaskimosta sisään niin, että kammiot ovat täynnä.
Levitä myös sydämen pintaan hieman suolaa ja pippuria, ja kääri kokonaisuus pekoniin. Lopuksi kääri koko sydän tiukasti folioon.
Paista sydäntä uunissa 175 asteessa noin yhdestä puoleentoista tuntia. Sisälämmön tulisi olla ainakin yli 65 astetta, lähempänä seitsemääkymmentä, ja sen tarkistaminen onnistuu parhaiten lihalämpömittarilla. Näillä lämmöillä sydän on läpikypsä, mutta ei kuitenkaan sitkeä.
Kypsää sydäntä.
Folion sisään kertyy herkullinen liemi. Liemestä saa suurustamalla helpon kastikkeen sydämelle. Tarjoile vaikkapa keitettyjen perunoiden kanssa.
Sydämen paras osa löytyy kärjestä, jossa on lähes pelkkää lihasta. Ylempänä sydäntä on myös suonten seinämiä, jotka ovat turhan sitkeitä.
Maahumala (Glechoma hederacea) ei nimestään huolimatta ole sukua humalalle. Makukaan ei muistuta humalaa, vaan on ennemminkin mintun ja timjamin välimaastosta. Maahumala sopiikin ruokiin, joihin timjamikin sopii, esimerkiksi pyttipannuun.
Maahumalaa löytänee helpoiten nykyisistä tai hylätyistä puutarhoista. Kasvustot leviävät nopeasti, joten kerran kasvupaikan löytämällä maustetta on riittämiin.
Maahumalan maku ja tuoksu ovat suhteellisen hentoja, joten niitä ei ruoassa kannata peittää muilla vahvoilla mauilla. Yrtissä on myös pieni karvaus, joten sitä ei voi käyttää ihan samoin kuin tavallisia yrttejä. Liika maahumala tuo ruokaan liikaa karvautta.
Wikipedia tietää myös kertoa, että maahumala saattaa olla lievästi myrkyllinen. Pieninä annoksina maahumalan käytössä ei kuitenkaan ole vaaraa.
Pienille muikuille paras kohtalo on päätyä friteeratuiksi. Jauhopäällyksessä käytetään eri puolilla Suomea yleensä joko ohra- tai ruisjauhoa. Tässä reseptissä otan molemmista parhaat puolet ja lisään vielä rapeutta perunajauholla.
muikkuja
1 osa
hienoja ohrajauhoja
1 osa
hienoja ruisjauhoja
1 osa
perunajauhoa
3-4 dl
öljyä
suolaa
valkopippuria
Frittimuikkujen ainekset.
Muikut on parasta friteerata päättöminä, ellei kyse ole oikeista neulamuikuista, eli esimerkiksi Kitkan viisaasta, jota pyydetään Posion ja Kuusamon alueella olevasta Kitkajärvestä.
Sekoita jauhot keskenään. Jauhojen on parasta olla hienoja, jotta ne sekoittuvat tasaisesti. Lisää myös maun mukaan suolaa ja valkopippuria.
Sekoita muikut ja jauhoseos keskenään. Varmista että kaikki muikut ovat saaneet jauhokuorrutuksen.
Lämmitä paistoöljy niin, että leivänpala ruskistuu öljyssä alle puolessa minuutissa. Lämpötila lienee lähellä 190 Celsiusastetta.
Friteeraa muikut erissä niin, etteivät ne tartu toisiinsa. Tarjoile kuumina!
Tarjoiluehdotus: lisää annoksen päälle sichuaninpippuria ja suolaa.
Alla carbonara on varmasti tutuimpia pasta-annoksia. Carbonara viittaa miilunpolttajaan, joiden mukaan annos on nimetty. Sitä tuleekin tehtyä usein arkiruokana, koska sen valmistaminen käy niin nopeasti. Vaikka pääosa annoksesta on pastaa, tuovat kananmuna ja liha siihen hyvää makua ja täyttävyyttä.
Alla carbonaran voi tehdä tavalliseen pekoniinkin, mutta savuinen aromi ei sovi täydellisesti sen makumaailmaan. Oikeasti annos tulisi tehdä pancettalla, joka on savustamaton vastaava pala porsasta.
250 g
tuorepastaa
100 g
pancettaa
3
keltuaista
50 g
raastettua parmigianoa
1
laakerinlehti
1/2
yksikyntistä valkosipulia pieneksi pilkottuna
suolaa ja mustapippuria
Pasta-annoksen ainekset.
Aloita pastan keittäminen ja pancettan paistaminen ennen kastiketta, niin pasta ja kastike valmistuvat samoihin aikoihin.
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Paista pancettaa uunipellillä niin, että lihoista tulee hieman rapeita. Pilko sitten rapeat lihat pieniksi paloiksi.
Lämmitä pannulla oliiviöljyä, lisää valkosipuli ja kuullota hetki. Lisää sitten loraus pastan keitinvettä, laakerinlehti ja raastettua parmigianoa. Kuumenna seosta niin, että juusto sulaa hieman. Lisää rapeat pancettapalat.
Kun pasta on sopivan kypsää, lisää kastike pastaan ja sekoita kunnolla. Lisää sitten keltuaiset, ja anna hyytyä hetki ennen tarjoilua.
Kun ruoan nimessä on alla genovese, sisältää se melko suurella todennäköisyydellä pestoa. Tähän luotin myös silloin, kun tilasin eräässä ravintolassa Ligurian rannikolla lounaaksi trofie alla genovese, vaikken ollut trofiesta kuullutkaan. Trofiesta on sittemmin tullut lempipastani; sen kanssa tuntuu sopivan millainen kastike vain.
Trofie alla genovese on ligurialainen perinteinen, hyvin yksinkertainen pasta. Trofien lisäksi se sisältää perunaa ja vihreitä papuja, ja kaiken kruunaa – yllätys – pestoa alla genovese. Parhaan pastan saa tietysti tekemällä pestonsa itse, mutta Food Market Herkussa myytävä Minasso-pesto vetää vertoja itse tehdylle. Trofiepastaakin saa nykyään Suomesta useista marketeista, ainakin Barillan valmistamana.
500 g
trofiepastaa
2
isoa, keitettyä kiinteää perunaa
200 g
vihreitä papuja
1 dl
pestoa
1
yksikyntinen valkosipuli hienoksi pilkottuna
basilikaa
oliiviöljyä
pecorinoa
suolaa ja mustapippuria
Trofie alla genovese neljälle.
Keitetyt perunat kannattaa kuutioida pieneksi, ja papujen olla suhteellisen lyhyinä pätkinä. Trofiepasta kannattaa keittää hieman alle al denteksi, ja säästää hieman keitinvettä peston löystyttämiseen.
Lämmitä pavut ja perunat mutta älä paista niitä. Sekoita pestoon pastan keitinvettä, ja sekoita pesto trofiepastan kanssa. Sekoita sitten valkosipuli, pavut ja perunat pastaan.
Laita annoksen päälle pecorinoa, suolaa, mustapippuria ja basilikaa.
Pestosta puhuttaessa genovalainen pesto on se, jota tyypillisesti tarkoitetaan. Pestoja on oikeastaan useampi, joista genovalaisen peston lisäksi hieman tunnettu on trapanilainen pesto. Pesto alla trapanesea sanotaan joskus myös punaiseksi pestoksi, sillä se sisältää tomaatteja. Siitä kuitenkin myöhemmin, ja nyt keskitytään niin sanotusti tavalliseen, vihreään pestoon!
Minasso-pestoa.
Ajan tai ainesten puutteessa pestoa on joskus ostettava kaupasta. Hyvää pestoa on melko caikeaa löytää, mutta Food Market Herkku myy oivallista Minasso-pestoa.
4 puskaa
basilikaa
1 puska
persiljaa
3 dl
hyvää oliiviöljyä
150 g
pinjansiemeniä
150 g
parmigiano reggianoa tai grana padanoa tai pecorinoa
1 tl
sitruunamehua
1 rkl
merisuolaa
mustapippuria
Genovalaisen peston ainekset.
Pesto on hyvä tapa käyttää ikkunalaudalla pian pois kuolevat basilikapuskat. Puskia tarvitsee kuitenkin useita, sillä basilika on peston pääraaka-aines. Irrota lehdet varsista, sillä varret sisältävät enemmän kuituja.
Persilja ei perinteisesti kuulu pestoon, mutta mielestäni pieni määrä persiljaa piristää ja syventää peston makua. Ota persiljastakin lähinnä vain lehdet.
Paahda pinjansiemenet kevyesti pannulla. Ne voivat hieman ruskistua, mutta varo mustumista.
Laita tehosekoittimeen lehdet, oliiviöljy, sitruunamehu ja pinjansiemenet. Sekoita näistä tasainen tahna. Sitruunamehu auttaa estämään ainesten turhaa hapettumista.
Pilko valkosipuli pieneksi erikseen, ja lisää tahnaan. Tehosekoittimessa valkosipulista tulisi liian kitkerää.
Raasta juusto mahdollisimman pieneksi, ja lisää pestoon. Lopulta lisää suola ja pippuri.
Nälkä 