Säästö – Nälkä

Pikahatšapuri

Pidätkö leivästä? Pidätkö juustosta? Pidätkö niiden yhdistelmästä, eli vaikkapa pizzasta? Oletko kädetön leipomaan? Ei hätää, pikahatšapuri on juuri sinulle!

Hatšapuri on parhaimmillaan pehmeä ja sitkeä, juustoinen piiras, jopa useammassa kerroksessa juustoa sisältäen kuten imeretiläisessä hatšapurissa on tapana. Sitä ei kuitenkaan ole tarjolla helposti georgialaisten ravintoloiden ulkopuolella. Taikinan veivaaminen vaatii ensinnäkin taitoa, mutta lisäksi oikeanlaisen uunin.

Sen sijaan teollisesti valmistettua naan-leipää löytyy useimmista ruokakaupoista. Useimmiten löytyy Santa Marian naan-leipää, joka on lähtökohtaisesti kummallisesti maustettua eikä ainakaan pelkiltään toimi edes naan-leivän korvikkeena. Pikahatšapuriin se kuitenkin kelpaa. Leipomo Kirkukin mainiot naanleivät, vaikkakin ovat hieman kuivia ja ohuita, toimivat myös.

Kun valmisnaanleivän päälle levittää kunnolla juustoa, on lopputuloksena jotain, joka muistuttaa etäisesti hatšapuria. Hatšapurireseptien perusteella mozzarellan ja fetan seos on lähimpänä hatšapureissa yleensä käytettävää juustoa.

1	valmisnaanleipä
75 g	fetajuustoa
75 g	mozzarellaraastetta

Pikahatšapurin ainekset.

Sekoita feta ja mozzarellaraaste jokseenkin tasaiseksi seokseksi. Näin seos vaikuttaa eniten yhdeltä juustolaadulta.

Levitä juusto naanleivän päälle ja paista 250 asteessa kunnes juusto on sulanut.

Päälle sopii myös ripaus svanetilaista suolaa.

Kotimaiset laakerinlehden korvikkeet

Laakerinlehti tuo makuun syvyyttä useissa ruoissa. Sen maku on hieman karvas ja pihkainen, tuoreena jopa hedelmäinen. Etelä-Euroopassa tuoreita laakerinlehtiä on loputtomasti, kun oman pihan aita saattaa olla ovelasti kasvatettu laakeripuusta. Harmillista, että meillä Suomessa ei kasva vastaavia kasveja. Vai kasvaako?

Katajanoksa

Moni tuntee katajanmarjan erityisesti riistaruokien mausteena. Katajanmarjassa kiteytyy karvaus ja pihkaisuus, mutta monissa ruoissa, vaikkapa tavallisen kanan kanssa, katajanmarja on usein liikaa tai peittää muut maut alleen.

Katajanoksa sen sijaan, vaikkapa raakojen marjojen kera, on huomattavasti miedomman makuinen. Oksasta itsestäänkin erottuu siitä tehtyyn liemeen hieman katajaista aromia. Mielestäni katajanoksalla saa hyvin korvattua lakerinlehden tarvittaessa.

Katajanoksaa käytetään laakerinlehden tapaan: laita se ensin liemeen joksikin aikaa, ja ota pois ennen syömistä. Jos teet vaikkapa kastiketta, katajanoksaa kannattaa uuttaa kirkkaassa, vähän sattumia sisältävässä liemessä ja käyttää uutettu vesi kastikkeeseen. Katajan neulaset ovat pieniä ja huomaamattomia mutta todella teräviä. Niitä ei halua valmiiseen ruokaan.

Oksia kerätessä on muistettava, etteivät jokamiehenoikeudet päde niihin. Oksankerääjällä on oltava maanomistajan lupa keräilyynsä.

Raaka lehtikuusen käpy

Kypsymättömissä kävyissä tiivistyy pihkaisuus, mutta se ei ole yhtä voimakasta kuin vaikkapa, no, pihkassa itsessään. Kuusen ja männyn kävyt esiintyvät usein puiden latvaosissa, joskin kallioilla kasvavista männyistä saattaa saada alaoksilta käpyjä. Lehtikuusi sen sijaan useimmiten kasvattaa käpyjä myös alaoksillaan, joten mausteisia herkkupalloja on kerääjän saatavilla helpommin.

Raakaa lehtikuusen käpyä on helpompi käyttää ruoissa kuin katajanoksaa. Liemessä, padassa tai kastikkeessa se pysyy koossa vaikka keittäisit käpyä kuinka pitkään. Maku on kuitenkin hyvin samanlainen kuin katajanoksasta saatava.

Itse maku on kuitenkin jopa miedompi kuin katajanoksassa. Käpyjä kannattaa käyttää lukumääränä saman verran kuin laakerinlehtiä.

Maahan pudonneiden käpyjen keräily kuuluu jokamiehenoikeuksiin, mutta puusta keräily ei. Näiden keräämiseen tarvitset myös siis luvan maanomistajalta.