Georgialaisessa keittiössä käytetään paljon saksanpähkinää. Saksanpähkinät sopivat myös yksinään dipiksi tässä tahnassa. Tahnaa käytetään dippailun lisäksi perinteisissä georgialaisissa munakoisorullissa, nigvziani badrijanissa.
200 g
saksanpähkinöitä
2 dl
vettä
1/4 dl
öljyä
1 1/2 rkl
valkoviinietikkaa
1
yksikyntinen valkosipuli hyvin pieneksi pilkottuna
Paahda saksanpähkinöitä pannulla hetken aikaa. Tämä poistaa pähkinöistä kitkeryyttä ja tuo esiin niiden pähkinäistä makua.
Laita pähkinät, vesi, öljy ja viinietikka tehosekoittimeen. Murskaa ne haluttuun koostumukseen: tasaisempi tahna soveltuu dipiksi, kun taas rouheampi tahna ruoka-aineelsi.
Pilko valkosipuli pieneksi ja sekoita se tahnaan.
Jauha korianteri, sarviapila ja samettikukka maustemyllyllä jauheeksi. Sekoita jauhe tahnaan.
Mausta tahna suolalla ja mustapippurilla. Lisää suolaa jos on tarvetta.
Törmäsin netissä erityisen hienonnäköiseen mutta myös itselleni täysin uudenlaisen makuyhdistelmän sisältävään ruokalajiin. Azerbaijanilainen narnumru on paistettu muna, mutta ei mikä tahansa paistos: narnumrussa munat pistetaan sipulin ja granaattiomenansiementen päällä!
Granaattiomenan kuoriminen on oma ongelmakenttänsä. Siihen kuitenkin on niksejä, jotka eivät mielestäni toimi ainakaan ihan yhtä hyvin kuin youtubevideoissa, mutta auttavat kumminkin. Granaattiomenasta kannattaa ottaa ensin irti lakki, jolloin paljastuu sen sisäinen rakenne. Granaattiomena on jakautunut lohkoihin, joiden välissä on kalvo. Näitä kalvojen ja lohkojen rajoja pitkin leikkaamalla lohkoen seuraava vaihe eli siementen irrotus onnistuu helpohkosti.
Granaattiomenan siementen irrotus alkamassa.
Granaattiomenan siemeniä maistellessani tuli mieleen, että maku on jokseenkin lähellä punaista viinimarjaa. Toimisikohan tämä ruokalaji granaattiomenan sijasta myös viinimarjoilla?
1
iso granaattiomena
2
munaa
1
isohko sipuli
voita
hieman persiljaa
suolaa ja mustapippuria
Narnumrun ainekset.
Irrota granaattiomenasta siemenet ylläolevan ohjeen mukaan. Ota valkoinen kalvo mahdollisimman hyvin pois siementen joukosta, sillä se on hyvin kitkerää.
Viipaloi sipuli ohuiksi tai silppua se pieneksi.
Sulata voi pannulla ja ruskista siinä sipulit. Kun sipulit ovat kullanruskeita, lisää päälle granaattiomenan siemenet. Anna niiden muhia viitisen minuuttia niin että niistä irtoaa nestettä.
Lisää sitten päälle kananmunat. Varo rikkomasta keltuaista! Muhenna ruokaa toiset viisi minuuttia kannen alla niin, että valkuainen kypsyy ja keltuainen jää keskeltä löysäksi mutta hieman koaguloituneeksi.
Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla. Koristele persiljalla.
Tarjoile hyvän leivän kanssa, jota dipataan kananmunankeltuaiseen!
Lobio, ლობიო, on georgialainen lähes kansallisruoanomainen ruokalaji, joka useimmiten on papupata mutta joskus myös salaatinomainen annos tai joskus laihempi keitto. Lobio itsessään tarkoittaa yksinkertaisesti papuja.
Tässä reseptissä kerron patamaisesta lobiosta, joka on maustettu hyvillä georgialaistyyppisillä mausteilla, kuten korianterilla – lehdillä ja siemenillä – sekä sarviapilalla. Lobio syödään tyypillisesti maissileivän ja juuston kera.
Oikea pata tehtäisiin tietysti kuivista pavuista, mutta tässä kuvaan pikaversion, joka tehdään säilykepavuista. Tämä versio on hyvin yksinkertainen, ja erilaisia lobiopatoja voi tämän pohjalta keksiä lisäämällä mitä erilaisimpia aineita.
Huuhtele säilykepavut. Purkin liemellä saa kyllä aikaan hieman ”samettisemman” padan, mutta mielestäni tälläin lähennellään jo limaisuutta. Huuhdellutkin pavut päästävät kuitenkin jonkun verran tärkkelystä, joka sakeuttaa pataa. Lisäksi sarviapilan siemen toimii sakeuttamisaineena. Sarviapilan siementä kannattaakin lisätä varoen limaisuuden välttämiseksi.
Kuori porkkana ja pilko se sipulin ja valkosipulin kanssa sopivan pieniksi kuutioiksi. Pilko myös tomaatti ja chilipaprika samaan kokoon. Chilipaprikan tilalla voi käyttää myös teelusikallista chilirouhetta.
Lämmitä ruokalusikallinen öljyä pannulla ja lisää porkkana, sipuli ja valkosipuli. Kuullota seosta hetki. Lisää sitten pavut, tomaatti, chilipaprika ja kuivatut mausteet.
Anna muhia ainakin varttitunti, jotta maut tasoittuvat. Lisää viimeisenä suola. Papupadan ollessa kyseessä tarvitaan suolaa paljon, jotta maku saadaan sopivan vahvaksi.
Tarjoiltaessa lisää päälle reilusti korianteri- ja persiljasilppua.
Perinteinen tapa on syödä lobiomtšadi-maissileivän kera. Leivän teko on oma hommansa, ja tällä kertaa leivän sisus jäi hieman kuivan raa’aksi. Seurasin reseptiä täältä. Kun saan leivän onnistumaan kunnolla, jaan myös oman reseptini!
Imambayildi – kirjaimellisesti imaami pyörtyi – ei nimestään huolimatta sisällä ihmislihaa, vaan on herkullisella täytteellä kuorrutettu suussa sulava munakoiso.
1
iso munakoiso
4-5 rkl
oliiviöljyä
suolaa
Munakoison valmistukseen tarvittavat ainekset.
Valmistele ensin munakoiso. Halkaise munakoiso kahtia pitkittäin. Tee siihen viiltoja sentin välein pitkittäissuunnassa. Lämmitä sitten noin 4-5 ruokalusikallista öljyä paistinpannulla kuumaksi, ja paista munakoison halkaistua puolta pannulla sen verran, että pinnasta tulee ruskistunut. Tällä saadaan makua ja öljyä imeytymään munakoisoon. Munakoison valmistuksessa on useimmiten tärkeää saada aikaan samettinen koostumus, joka onnistuu öljyn ja kuumuuden avulla.
Ripottele munakoison päälle hieman suolaa. Laita paistettu ja suolattu munakoiso sitten uuniin 180 asteeseen noin puoleksi tunniksi, kunnes munakoiso on läpikypsää. Saattaa uunissa kulua kolme varttiakin. Varo polttamasta munakoison pintaa liiaksi. Ruskea on vielä hyvä.
Munakoison valmistus eri vaiheissaan: halkaistu ja uurrettu, pannulla paistettu ja uunitettu.
200 g
tomaattimurskaa
1 dl
rusinoita
1 dl
pinjansiemeniä
2-3
valkosipulinkynttä
1
keskikokoinen sipuli
1 tl
kuivattua tilliä
1 tl
kuivattua timjamia
1 tl
kuivattua minttua
1 tl
sokeria
1 rkl
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
Täytteen ainekset.
Kun munakoiso on uunissa, valmistele täyte. Paahda pinjansiemenet nopeasti. Pilko rusinat, valkosipuli, sipuli ja pinjansiemenet haluttuun koostumukseen.
Paista sipulia munakoison jäljiltä jääneessä öljyssä (jos ei jäänyt, lisää ruokalusikallinen) ja lisää sitten kaikki muut aineet paitsi persilja.
Kun munakoiso on valmis, lisää sen päälle täyte ja koristele persiljalla. Halutessasi voit myös gratinoida munakoison ennen persiljakoristelua sopivalla juustolla. Turkkilainen kashkaval – lieneekö sukua italialaiselle caciocavallolle – sopii hyvin.
Unkarilainen perinneruoka töltött paprika sopii myös käteväksi ja maukkaaksi arkiruoaksi. Tekemistä vaativa valmistus käy nopeasti ja uunissa paprikat viettävät puolisen tuntia.
6
keskikokoista paprikaa
400 g
jauhelihaa
1 1/2 dl
pitkäjyväistä riisiä
3
valkosipulinkynttä
1 1/2 rkl
paprikajauhetta
1/2 tl
oreganoa
400 g
tomaattimurskaa
2-3 dl
vettä
1 rkl
kanafondia
suolaa ja mustapippuria
Ainekset kuuteen paprikaan.
Laita jauheliha paistumaan pannulle ja paista se molemmilta puolilta. Hajota se sitten pieneksi palaksi.
Pilko valkosipuli pieneksi ja lisää se jauhelihan sekaan. Lisää myös jauhettu paprika, tomaattimurska, riisi, vesi, kanafondi ja oregano. Keitä sen verran, että suurin osa nesteestä on imeytynyt. Riisin ei tule olla kypsää! Riisi kypsyy uunissa sitten paprikan sisällä.
Avaa paprikat niin, että leikkaat varren ympäriltä aukon ja jätät sopivankokoisen ”hatun” täyttämään aukon. Poista sisältä siemenet ja valkoinen osa.
Paprika valmiina täyttöön.
Täytä paprikat riisi-jauhelihamassalla niin, että kansi solahtaa edelleen hyvin kiinni. Riisi turpoaa vielä paprikan sisällä jonkin verran.
Paprikat uunissa.
Paista paprikoita uunissa 200 asteessa puolisen tuntia. Pinnasta tulee hieman ruskea, mutta se ei saa palaa. Tarjoa creme fraichen kera!
Pilko tomaatti ja kurkku pieneksi ja silppua persilja, korianteri ja basilika pieneksi. Sekoita kaikki ja ripottele päälle maun mukaan svanetilaista suolaa.
Erilaisia dippejä tai kastikkeita tarjoillaan Kaukasuksen alueen ravintoloissa tyypillisesti grillatun lihan kanssa. Luumupohjaisesta tkemalista ja chilipaprikapohjaisesta adjikasta tein jo aiemmin postaukset. Nyt on tomaattipohjaisen tomaattisatsebelin vuoro. Satsebeli, საცებელი, on georgiaksi kirjaimellisesti kastike, joten tomaatti on hyvä pitää ruokalajissa lisämääreenä.
Oikeasti kastike pitäisi tehdä tuoreista tomaateista, mutta myös Muttin tomaattimurskalla pärjää hyvin. Valuta tomaattimurskaa hetki siivilässä, jottei kastikkeesta tule liian vetistä.
Jos käytät chilipaprikoita etkä valmista adjikaa, poista paprikoista siemenet ja pilko ne rouheasti. Tee paprikoista ja tomaattimurskasta tasainen tahna tehosekoittimessa.
Pilko valkosipuli ja tuore korianteri pieneksi silpuksi veitsellä.
Paahda korianteriansiemenet ja jauha ne maustemyllyssä tai huhmareessa.
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kastike on valmis! Tarjoile grillilihan tai oikeastaan minkä vaan dippailuun sopivan ruoka-aineksen kanssa.
Georgialaisista mausteseoksista tunnetuimpia lienevät hmeli suneli ja svanetilainen suola, svanuri marili (სვანური მარილი). Jälkimmäinen on hyvin suolapitoinen mausteseos, josta on hieman vaikea sanoa onko se maustettua suolaa vai suolattua valkosipulia, jossa on myös paljon mausteita. Svanetilainen suola on nimensä mukaisesti kotoisin Georgian pohjoisosissa sijaitsevalta Svanetin alueelta. Svanetilaista suolaa kutsutaan vaihdellen myös Svan-suolaksi tai svanetinsuolaksi.
Joidenkin reseptien mukaan svanetilaisessa suolassa on kryptistä paikallista gitsruli-mausteen siementä. Toisten reseptien mukaan gitsruli on vain villinä Svanetissa esiintyvää kotoista kuminaa (Carum carvi). Ehkä asia pitää joskus tarkistaa paikan päällä!
Koska mausteseos tehdään tyypillisesti kotona, on svanetilaiselle suolalle yhtä paljon reseptejä kuin tekijöitä. Tässä käytin pohjana Georgian Recipes -sivustolta löytyvää reseptiä.
Paahda korianterin-, sarviapilan- ja kuminansiemeniä puolisen minuuttia paistinpannulla niin että maut tulevat esiin. Jauha ne sitten hienoksi jauheeksi maustemyllyssä. Sarviapilan siemenet ovat niin kovia, että niitä on hyvin vaikeaa jauhaa käsin huhmareella.
Kun siemenet on jauhettu, lisää maustemyllyyn myös samettikukan kuivatut terälehdet sekä tilli. Jauha myös nämä hienoksi jauheeksi.
Sekoita lopulta kaikki kuivat ainekset keskenään.
Aineksia.
Murskaa valkosipuli pieneksi vuorotellen veitsen lavalla ja vuorotellen pilkkoen. Kun valkosipuli on sopivan pientä, sekoita se kuiviin aineisiin. Seoksesta pitäisi tulla kokkareista mutta kuivahkoa. Murskaa valkosipulia vielä seoksessa lusikalla sekoituskulhon seinää vasten.
Käytä vaikka yllämainitun lähdereseptin tapaan perunoiden mausteena. Aineksiensa takia tätä voi käyttää oikeastaan mihin tahansa. Mihinpä ei valkosipulinen maukas mauste sopisi!
Hmeli suneli -mausteseos, ხმელი სუნელი, on georgialaisen keittiön peruskiviä. Teinkin siitä jo alkuvuodesta postauksen, ja nyt tuolloin tehty seos alkaa loppumaan. On siis aika tehdä uusi erä, mutta mitenpä aiempaa reseptiä parantaisi?
Kynteli tuo erikoisempana mausteena seokseen jo syvyyttä, mutta tarkempien selvittelyjen jälkeen aiemmassa reseptissäni käytetty sahrami ei ole aidon ja alkuperäisen hmeli sunelin osa. Georgiassa käytetään sahramin korvikkeena kuivattuja samettikukan terälehtiä, joiden hankinta tapahtuu helpoiten jonkin puutarhamyymälän kesäkukkaosaston kautta ja sen jälkeen itse sadon kuivaamalla.
Varmistelin myös sarviapilan tarkkaa identiteettiä. Georgialaisissa resepteissä käytetään usein sinisarviapilaa (Trigonella caerulea), mutta itäkaupoista saatava sarviapila on uskoakseni rohtosarviapilaa (Trigonella foenum-graecum). Wikipedia tietää kertoa, että sinisarviapila maistuisi jokseenkin samalle, mutta miedommalle. Siksi vähensinkin sarviapilan määrää, ja nyt tarkoitan reseptissä nimenomaan rohtosarviapilaa.
Toisena muutoksena vähensin meiramin määrää. Meirami on yllättävän päällekäyvä yrtti, ja halusin myös muiden yrttien makujen tulevan seoksesta esiin.
Sarviapilan siemenet ja laakerinlehdet jauhetaan kahvimyllyllä ensin hienoiksi, ja sitten lisätään muut aineet. Sarviapilan siemenet ja myös laakerinlehdet ovat niin kovia, että niiden käsin jauhaminen huhmareessa on liki mahdotonta.
Seoksen voi vielä kokonaisuudessaan pyöräyttää uudelleen myllyssä, mutta ylläolevalla reseptillä määrä kasvoi jo niin suureksi, ettei kaikki mahdu kerralla myllyyn. Näin saadaan myös suurempikokoiset meirami ja persilja uppoamaan paremmin seoksen joukkoon.
Samettikukka (Tagetes patula), tuo kesäistutuksista tuttu kasvi, ei tule ensimmäisenä mieleen mausteena. Samettikukkien alkuperä on Amerikan mantereella, mutta jostain syystä samettikukka on päätynyt Georgiassa ruokapöytään.
Georgiassa samettikukka on sen verran arvostettu mauste, että samettikukan kuivattuja terälehtiä kutsutaan imeretiläiseksi sahramiksi Georgian keskiosissa sijaitsevan Imeretin alueen mukaan. Samettikukkaa käytetäänkin georgialaisessa keittiössä sahramin tai kurkuman tapaan tuomaan syvää makua mutta myös keltaista väriä ruokiin. Sahramin ja kurkuman seoksella samettikukkaa voikin korvata, kun aitoa ei ole tarjolla.
Erityisen tyypillinen makuyhdistelmä on saksanpähkinän ja samettikukan kombinaatio, jossa samettikukka korostaa saksanpähkinän maanläheistä aromia. Samettikukka kuuluu myös tyypilliseen georgialaiseen hmeli suneli -mausteseokseen.
Pelkkiä kukkia.
Suomesta samettikukkia löytää mausteeksi helpoiten puutarhamyymälöistä. Terälehdet täytyy vain irroittaa ja kuivata, joka on toki oma prosessinsa. Muutamasta samettikukkakasvista saa kuitenkin useamman sadon kesässä.
Terälehdet saa irti kukista helposti vetämällä, mutta mukana tulee usein myös siementen alkioita. Niitä ei haluta mausteeksi, joten helpompi on leikata kukkapohjus siemenaihioineen irti kokonaan, kuten alla olevassa kuvassa.
Sopiva leikkauskohta.
Irrotetut terälehdet voi kuivata uunissa kiertoilmalla 45 asteessa niin, että uunin luukku on hieman raollaan. Kuivauksessa kestää noin kolmesta neljään tuntia.
Terälehtiä valmiina kuivaukseen.
Lopulta terälehdet voi joko säilöä kuivassa kokonaisina, tai jauhaa suoraan käyttökelpoiseksi, kirkkaankeltaiseksi jauheeksi.
Nälkä 