Kategoriat
Italia Pääruoka Resepti

Sisilialaiset suolamuikut

Tein jonkun aikaa sitten sisilialaisen sarde a beccaficon pohjalta uunisilakoita. Näissä käytetty täyte, pinjansiemenet, valkosipuli, rusinat ja persilja, toimi niin hyvin, että sitä teki mieli käyttää muuhunkin.

Suolamuikut ovat tyypillisesti neulamuikkuja, joissa on pehmeä luusto, eikä niitä tarvitse perata erikseen. Suolamuikkuina löytää usein jopa Kitkan viisasta, jotka ovat nimenomaan Koillismaan järvistä pyydettyjä muikkuja. Kitkan viisas on yksi Suomen suojatuista alkuperänimityksista, vastaten vaikkapa Italian DOP tai Ranskan AOC-alkuperämerkintöjä.

Suolamuikkuja on liotettava ennen käyttöä vähintään puoli tuntia, mutta nähdäkseni parempi olisi liottaa useammankin tunnin ajan, jotta suolataso laskee sopivaksi.

50 gsuolamuikkuja
2 dlleivänmuruja
1 valkosipulinkynsi
2 sardellifilettä
1 rklviinietikkaa
1/2 rkl sokeria
1/2 dlpinjansiemeniä
1 dlrusinoita
paljonpersiljasilppua
oliiviöljyä
hiemanvalkopippuria
Sisilialaisten suolamuikkujen ainekset.

Valkosipuli, sardellit, leipä ja persilja tulee pilkkoa suhteellisen pieneksi silpuksi. Säilytä persilja erillään, se lisätään ruokaan vasta lopuksi.

Paista valkosipulia hetki oliiviöljyssä, ja lisää sitten pinjansiemenet ja rusinat. Kun pinjansiemenet ovat ottaneet hieman väriä, lisää etikka, sokeri ja sardellit. Anna seoksen hautua kunnes se on lähes kuivaa. Siirrä seos sitten sivuun.

Paahda leivänmuruja oliiviöljyssä kullanruskeiksi. Lisää sitten suolamuikut ja maustettu pinjansiemen-rusinaseos.

Suolaa ei tarvitse lisätä. Muikut ovat liotusajasta riippuen niin suolaisia, että niitä ei paljoa voi ruokaan laittaa.

Kun muikut ovat kypsiä, myös ruoka on valmis! Tarjoa vaikkapa pastan kera.

Kategoriat
Pääruoka Resepti Suomi

Kuusigraavilohi

Kuusi on mielestäni mausteena hieman tuntematon ja aliarvostettu. Kuusenkerkkä lienee tutuin kuusituote, mutta sitä käyttääkseen pitää sattua oikeaan aikaan metsään. Kuusenkerkistä tehty juoma tai siirappi ovat varmaankin yleisimpiä, mihin kuusta on käytetty.

Suomen Jäätelöllä on erityisen loistava Kuusi-jäätelö, joka tekee kuusen hienostuneelle aromille erityisesti oikeutta. Pieni purkki kuusijäätelöä korvaa perusclassicin mennen tullen helteisenä kesäpäivänä.

Eräänä kesänä halusin käyttää kuusta mausteena johonkin, mutta totesin kuusen aromin tuhoutuvan, jos sitä lämmittää liian raa’asti. Näin syntyi alla oleva kuusigraavilohiresepti. Ongelmana oli, että kerkkäaika oli kaukana takana. Kuusia kuitenkin löytyi pihalta mielin määrin. Miten saada kuusenoksasta aromi esiin? Seuraavalla reseptillä se onnistui.

Muista kuitenkin, että puiden oksien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan siihen tarvitsee aina metsänomistajan luvan.

[Edit 2023: Alla olevalla reseptillä kuusen aromi on melko mieto. Jäljempänä myös resepti, jolla kerkistä tai kesäisistä oksista saa voimakkaamman kuusen aromin esiin.]


Miedompi kuusen aromi

lohifilee
kaksi kuusenoksaa
suolaa
sokeria
Kuusigraavilohen ainekset.

Valmistusta varten lohifileeseen ripotellaan sopivasti suolaa ja sokeria kuten tavallisenkin graavilohen valmistuksessa. Kuusenoksa sen sijaan on käsiteltävä erityisesti: leikkaa saksilla neulasia poikki, vähän kuin oksaa parturoiden. Näin neulasten sisältämät aromaattiset yhdisteet pääsevät vapautumaan helposti. Leikatut neulasenpäät voi toki laittaa lohen päälle, mutta ne joutuu jälkikäteen myös kaikki poistamaan. Kielessä törröttävä neulasenpää tuntuu ikävältä.

Toinen kuusenoksa laitetaan fileen alle, ja toinen fileen päälle. Filee suljetaan tiiviiseen rasiaan, ja annetaan maustua muutaman päivän. Kuusen aromin siirtymiseen tarvitaan vähintään pari päivää. Alla olevassa kuvassa näkyvä graavilohi viihtyi kuusenoksien kanssa rasiassa 5 päivää.


Voimakkaampi kuusen aromi

lohifilee
kerkkiä tai kesäisiä kuusen oksia
hyvää giniä
suolaa
sokeria
Kuusigraavilohen ainekset.

Sekoita suolaa ja sokeria 1:1-suhteessa ja levitä seosta ruodottoman lohifileen päälle.

Pese kuusenkerkät tai -oksat ja jauha ne sauvasekoittimella. Kun kuusi on suhteellisen pienenä muruna, lisää sopivasti giniä ja jatka sauvasekoittimella survomista, kunnes kuusi ei enää survomisesta pienene.

Levitä kuusiseos lohen päälle tasaisesti.

Filee suljetaan tiiviiseen rasiaan, ja annetaan maustua muutaman päivän. Ennen siivuttamista poista tarkasti kuusiseos, ettei neulasia joudu syöjien suihin.

Kategoriat
Pääruoka Portugali Resepti

Bacalhau à brás eli turskapannu

Bacalhau à brás on perinteinen portugalilainen turskaruoka, joka tehdään tyypillisesti suolatusta ja kuivatusta turskasta. Kuivattua turskaa, vaikka mainio ruoka-aine onkin, on kuitenkin vaikea saada Suomesta. Tällä kertaa käytin ruokaan tuoretta turskaa, jota on huomattavasti helpompi löytää.

Kuivattua, suolattua turskaa käytettäessä turskaa tulee ensin liottaa kylmässä vedessä vähintään päivän ajan, vaihtaen vesi pariin kertaan. Sitten kalaa voi käyttää lähes tuoreen turskan tapaan. Koostumus on hieman sitkeämpi kuin tuoreessa, mutta maku kovin samankaltainen. Lisäsuolaa voi myös tällöin käyttää vähemmän.

2rouheasti raastettua isoa perunaa
400 gturskaa
1yksikyntinen valkosipuli pieneksi pilkottuna
1keskikokoinen sipuli
sahramia
persiljaa
reilustimustia oliiveja
suolaa ja mustapippuria
Ainekset turskapannuun.

Ensin raastettua perunaa paistetaan reilussa öljyssä niin, että suuri osa perunasta on ruskistunutta. Valmis perunapaistos otetaan pois pannulta, ja valutetaan siitä liika rasva pois. Pannulle jätetään hieman rasvaa, jossa paistetaan sipulit.

Valkosipuli ja sipuli sopii pilkkoa suhteellisen pieneksi, jotta se on helpompi sekoittaa muihin ruoka-aineisiin. Sipuleita paistetaan hetki, mutta niiden ei pidä antaa ruskistua. Sitten sekaan lisätään turska ja paistetaan puolella lämmöllä kannen alla niin, että turskan liha alkaa hajota hiutaleiksi.

Sahrami kannattaa sekoittaa kananmunaan etukäteen, ja jos käytät kokonaisia sahrameja, lipta niitä puolisen tuntia lämpimässä vedessä ennen käyttöä.

Kun turska on pannulla valmis, sen voi hajottaa lastalla pieniksi paloiksi. Sitten lisätään takaisin paistettu perunaraaste, kananmuna sahrameineen, mustat oliivit, mustapippuria ka suolaa. Seosta paistetaan kunnes se on koostumukseltaan mehevää munakokkelia.

Tarjoiltaessa päälle laitetaan lisäksi reilusti persiljaa.

Kategoriat
Italia

Missoltini

Maistoin taannoin erittäin hyvää kuivattua kalaa Italiassa. Satuin Bellagiossa Comojärven rannalla Bistrot Antichi Sapori -ravintolaan, jonka alkupalavalikoimassa oli missoltini tarjoiltuna polentan kera. Annoksen kuvauksessa kerrottiin missoltinin olevan kuivattu Comojärven kala. En tiennyt missoltinista ja kännykkäni akku oli loppunut, joten en pystynyt tarkistamaan mistä on kyse. Tilattuani eteeni tuotiin paahdettu polentaneliö, jonka päällä oli pala paistettua, kuivattua, rasvaista kalaa. Kala maistui ehkä siian ja sardellin välimuodolle, ja kuivaus toi tietty oman arominsa. Tarjoilijan mukaan kyseessä oli paikallinen erikoisuus, jossa kuivattu kala paistetaan ja perinteinen tarjoilutapa oli tosiaan polentan päällä.

Myöhemmin asiaa selvitettyäni kävi ilmi, että kyseessä on Italian suurilla järvillä esiintyvä Alosa agone, sillikalojen heimoon kuuluva kala, jota esiintyy sekä meressä että makeassa vedessä. Missoltini itsessään on comojärveläinen erikoisuus, jossa kala suolataan, kuivataan ja säilytetään puristettuina. Puristamisella saadaan öljy ulos kaloista, eikä se pääse härskiintymään.

Italiankielisen wikipedian mukaan kalat ensin perataan, suolataan ja asetetaan astiaan jossa niitä käännetään kahdentoista tunnin välein. Muutaman päivän kuluttua kaloihin viritetään naru ja ne asetetaan kuivamaan erityisille kuivaustelineille aurinkoon. Valmiiksi kuivattuina kalat säilötään säilytysastiaan laakerinlehtien kera, ja kannen päälle asetetaan paino. Näin säilötyn missoltinin pitäisi säilyä kauankin.

Tilasin muutaman missoltinin postitse misultinshop.it -verkkokaupasta. Missoltinin hyllysäilyvyydeksi sanotaan 200 päivää, joten postittaminen ei ole ongelma. Kalat saapuivat postitse alle viikossa!

Sitten onkin aika tehdä perinteinen annos, missoltini con polenta.

Polentahan onnistunee parhaiten polentapussin reseptin mukaan. Levitä polentamassa tasaiseksi levyksi uunipellille ja paista massaa 10-20 minuuttia. Anna paistetun polentan jäähtyä ennen leikkaamista. Tee kolmioita, neliöitä, tai muita geometrisiä muotoja kuten haluat.

Lopuksi tarvitset grillin. Grillaa polentapaloja ja missoltininpaloja (pyrstö ja pää kannattaa hylätä) sopivasti niin, että ne saavat vähän väriä. Lopuksi tarjoile kalanpala polentanpalan päällä!

Kategoriat
Italia Pääruoka Resepti

Silakat a beccafico

Sarde a beccafico on sisilialainen perusruoka, joka valmistetaan sardiineista. Beccafico tarkoittaa lehtokerttua, jonka näköisiä sardiinit ovat olevinaan valmiissa annoksessa. Kirjaimellisesti beccafico on viikunannokkija, joksi lehtokerttua italiaksi kutsutaan.

Tuoreita sardiineja ei Suomessa oikein ole saatavilla, mutta onhan meillä vaikka mitä omiakin kalalajeja! Mikäpä parempi korvike sardiinille kuin silakka. Kaupastakin löytyi silakkafileitä tarjouksesta.

350 gsilakkafileitä
50 gleivänmuruja
50 gpinjansiemeniä
50 grusinoita silputtuna
1 persiljapuska silputtuna
2 valkosipulinkynttä
4sardellifilettä silputtuna
oliiviöljyä
tuoreita laakerinlehtiä
suolaa ja mustapippuria
appelsiinimehua
Silakoiden a beccafico ainekset.

Leivänmurut ja pinjansiemenet kannattaa alkuun paahtaa varovasti. Varo polttamasta niitä! Kun ne ovat paahtuneet, siirrä ne astiaan ja sekoita sekaan reippaasti oliiviöljyä.

Silppua rusinat, sardellifileet ja persilja, ja sekoita mukaan. Lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan.

Tee silakkafileistä rullia, joihin keskelle laitat reippaasti leivänmurutäytettä. Asettele ne uunivuokaan siten, että silakkafileiden väliin ja vaikka reunoillekin tulee tuoreita laakerinlehtiä. Laakerinlehtien tulee nimenomaan olla tuoreita, joten osta puska ikkunalaudalle koristeeksi. Kuivatusta laakerinlehdestä puuttuu valtavasti aromeja, joita on tuoreessa lehdessä.

Jos leivänmurutäytettä jää yli, ripottele se rullien päälle. Lisää lopuksi hieman appelsiinimehua nesteeksi vuokaan.

Silakat valmiina uuniin.

Kategoriat
Hankinta Italia Säilyke

Säilötty sardellifilee

Koska säilötty sardellifilee on niin hieno raaka-aines, päätin tehdä siitä erillisen postauksen. Säilötty sardellifilee on ruoassa käytännössä umamin lähde, ja sardellikaloista on tehty myös Rooman valtakunnan keittiössä käytetty garum-kalakastike, joka vastaa nykyistä thaimaalaistyyppistä kalakastiketta. Korealaisessa keittiössä kuivattua ja suolattua sardellia käytetään keittojen pohjana. Italialaisessa keittiössä sardellia käytetään erityisesti kastikkeissa. Säilötyn sardellifileen aromi tulee kypsytysprosessista, jossa perattu ja fileoitu sardelli kypsytetään suolavedessä ja säilötään sitten öljyyn. Italiassa tunnetaan myös tuore säilötty sardelli alici. Mielestäni alici on mukavamman makuinen kuin tuo kypsytetty, tyypillinen säilykesardelli, mutta sitä on tavallista sardellisäilykettäkin hankalampi löytää Suomesta.

Sardelli nimenä ei kuulosta alkuun yhtä tutulta kuin sen toinen käännös anjovis. Sardelli (Engraulis engrasicolus) on Suomessa se kala, jota lähes kaikkialla muualla kutsutaan anjovikseen viittaavalla nimellä (engl. anchovy, it. acciughe, ruots. ansjovis). Ruotsiksi tilanne on vielä hämärämpi, sillä itse kala on ruotsiksi ansjovis, mutta siitä tehty säilyke on suomen tapaan sardell.

Suomessa ja Ruotsissa anjovissäilyke (ruots. ansjoviskonserv) taas viittaa yleensä maustettuun, suolattuun ja etikoituun kilohailiin (Sprattus sprattus). Samantyyppisesti nimetty sardiini (Sardina pilchardus) on myös eri lajia ja sukua. Kaikki kolme kuitenkin kuuluvat sillikalojen heimoon. Anjovissäilykkeen olemassaolon takia lienee helpointa kutsua sardellifilettä suomeksi sardellifileeksi.

Pakkaa sekoittaa vielä Karvinen -sarjakuvan ja tv-sarjan suomenkieliset käännökset, jossa englannin anchovy on liberaalisti käännetty anjovikseksi. Oikeasti Karvinen ei siis pidä sardelleista! Kaiken kukkuraksi tämäkään ei ole niin selkeä asia. Karvinen-wikin mukaan Garfield and Friends -tv-sarjassa Karvinen ei tosiaan pidä sardelleista pizzassaan. Alkuperäisessä sarjakuvassa Karvinen kuitenkin nimenomaan pitää sardelleista pizzassa, ja Esko ja Osku eivät niitä voi sietää.

Oli miten oli, sardelli on mahtava umamin lähde ruokaan kuin ruokaan, erityisesti kastikkeisiin. Pizzassa sardelli toimii kalaisuuden antajana. Sardellien määrää kannattaa kuitenkin rajoittaa ruoissa, sillä niiden koostumus itsessään ei ole erityinen.

Sardellien saatavuus Suomessa on ollut heikkoa. Tällä hetkellä tiedän niitä olevan myynnissä ainakin Helsingin keskustan Stockmannin Food Market Herkussa, josta ne löytyvät kalasäilykehyllyltä. Aiemmin olen nähnyt niitä myös Hakaniemen hallin herkkumyymälöissä ja K-supermarket Musta Pekassa Käpylässä.

Food Market Herkussa myytävä sardellifilee.