Avainsana: Villiruoka

Kategoriat
Jälkiruoka Resepti

Kandeerattu kuusen kukka

Kuuset kukkivat ainakin Etelä-Suomessa juuri nyt. Parin viikon ajan kuusen emikukinnot ovat kauniin liiloja, kunnes ne pölyttyvät ja muuttuvat vihreiksi, raaoiksi kävyiksi. Kukat ovat hennomman makuisia kuin kuusenkerkät, mutta sama pihkainen aromi niissä on.

Kandeeraamalla kukista saa aika lailla mulperimarjojen näköisiä ja tuntuisia makeisia. Maku on hennon kuusenkerkkäinen. Valitettavasti kirkkaampi väri katoaa kandeerauksessa, ja jäljelle jää tumma punaiseen häivähtävä väri. Siirapista sen sijaan tulee liilanpunaista. Siirappi on hienovaraisemman makuista kuin varsinainen käpyhillo, joka tehdään raaoista kävyistä.

Muistathan, että kuusen kukkien keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan, samaan tapaan kuin kuusenkerkkien keräämiseenkin.

kuusen emikukintoja
1 osavettä
1 osasokeria

Mittaa sokeria ja vettä sen verran, että kuusen kukat voisivat peittyä.

Keitä kukkia kolmen vartin verran.

Poimi kandeeratut kukat kuivumaan leivinpaperille. Ota siirappi talteen ja käytä kuin kuusenkerkkäsiirappia.

Valmistuksen vaikeustaso: Helppo

Valmistusaika (aktiivinen/odotus): 1 min / 45 min

Raaka-aineiden hankinnan vaikeustaso: Keskitaso

Kategoriat
Hankinta Japani Lisäke Resepti Vihannes

Takiaisen juuri japanilaisittain

Kinpira gobo (金平牛蒡) on vihanneslisäke, joka sopii erilaisten japanilaisten ruokien lisukkeeksi. Kinpira on valmistustekniikka, jossa vihannekset ensin paistetaan ja sitten haudutetaan makeassa kastikkeessa niin, että kastike haihtuu pois. Just One Cookbook kertoo hyvän reseptin gobo-vihannekselle kinpira-tekniikkaa käyttäen.

Gobo on suomeksi isotakiainen (Arctium lappa), joka on Suomessa harvinainen. Isotakiaisesta on jalostettu myös viljeltävä lajike (Arctium lappa var. edule). Syötävä lajike muistuttaa juuriltaan mustajuurta (Scorzonera hispanica), joka lienee hyvä kaupasta saatava korvike. Luonnosta Suomesta läytyy kuitenkin myös pikkutakiaista (Arctium minus) tai seittitakiaista (Arctium tomentosum) hyvin yleisenä – takiaisia löytyy lähes jokaisen tien varresta.

Takiaisen juuri muuttuu puisevaksi, kun kasvi on useamman kuin yhden vuoden vanha. Kannattaakin ottaa juuri mahdollisimman nuoresta kasvista. Vanhemmissa juurissa juuren keskelle on muodostunut kuivahtanut tyhjä tila, joka on sisäpinnaltaankin ruskea. Näitä juuria ei kannata käyttää.

Huono juuri.
100 gtakiaisen juurta
200 gporkkanaa
1 1/2 rklsoijakastiketta
1 rklsakea
1 rklsokeria
2 rklseesamöljyä
paahdettuja seesaminsiemeniä

Valitse sopivan nuoria takiaisen juuria. Juuren saa maasta irti osittain vetämällä tai kokonaan lapiolla avustaen. Irrota varsi, huuhtele ja jynssää juuri juuriharjalla. Jos saat juuresta kaiken maa-aineksen pois, voi juuren syödä kuorineen. Vanhemmasta juuresta pinta on kuorittava.

Tee takiaisen juuresta ohuita suikaleita. Kuori porkkana ja tee porkkanasta samanohuisia suikaleita.

Lämmitä ruokalusikallinen seesamöljyä ja paista takiaisen juurta muutaman minuutin ajan.

Sillä välin sekoita kastikeainekset keskenään.

Lisää paistoastiaan porkkanat ja paista muutama minuutti. Lisää lopuksi kastikeainekset ja anna niiden haihtua suurimmaksi osaksi pois.

Tarjoiltaessa ripottele päälle paahdettuja seesaminsiemeniä.

Valmistuksen vaikeustaso: Helppo

Valmistusaika (aktiivinen/odotus): 15 min / 15 min

Raaka-aineiden hankinnan vaikeustaso: Helppo alkukesällä

Kategoriat
Kastike Resepti

Käpyhillo

Kävyt eivät yleensä sovi ruoaksi. Itä-Euroopassa niistä tehdään kuitenkin hilloa! Hilloa tyypillisesti käytetään lääkkeen tapaan, mutta se sopii myös makusiirapiksi erilaisiin käyttökohteisiin.

Käpyhilloon ei toki käytetä kuivia käpyjä, vaan touko-heinäkuisia raakoja käpyjä. Männynkäpyjen lisäksi hyviä lehtikuusen ja kuusen kävyt ovat hyviä. Kuusen aromi on mielestäni mäntyä miellyttävämpi.

Alla on kuvattu kullekin puulajille viitteellinen aika, jolloin raakoja käpyjä kannattaa kerätä.

kuusi touko–kesäkuu
lehtikuusikesä–heinäkuu
mäntykesä-heinäkuu

Myös kuusen purppuranvärsiet emikukinnot sopivat hilloon, mutta niitä saa kerättyä vain parin viikon ajan. Purppurainen väri kuitenkin siirtyy kauniisti myös hilloon.

2 osaa tuoreita käpyjä
2 osaasokeria
1 osavettä

Huuhtele kävyt hyvin. Joissakin resepteissä käpyjä kehotetaan liottamaan suolavedessä yön yli ötököiden karkottamiseksi, mutta en ole törmännyt kovin ötököiden valtaamiin käpyihin.

Kiehauta vesi ja lisää siihen kävyt ja sokeri.

Hauduta käpyjä sokeriliemessä välillä sekoittaen. Kuusen emikukinnoista tehty hillo on valmista jo parissakymmenessä minuutissa. Tällöin emikukintojen väri jää vielä esiin. Lehtikuusen ja männyn käpyjä kannattaa hauduttaa parin tunninkin ajan. Lopputuloksena on tummanruskea siirappi. Lehtikuusen- tai männynkäpyhillo on valmista kun kävyt ovat hieman auenneet.

Tatti-käpyhillopizza. Sekaan sopisi myös suolamuikku.

Valmistuksen vaikeustaso: Helppo

Valmistusaika (aktiivinen/odotus): 10 min / 20 min – 2 h

Raaka-aineiden hankinnan vaikeustaso: Keskitaso

Kategoriat
Resepti Suomi

Maitohorsman versot

Maitohorsman versot ovat tällä hetkellä juuri sopivia poimittaviksi. Parhaita ovat keväällä juuri maasta nousseet versot, jotka voi syödä parsan tavoin.

Maitohorsman verson varsi on paras osuus. Lehdet ovat joskus kovinkin kitkeriä, mutta sopivalla dipillä myös lehdet voi syödä. Helpoiten syötävä lopputulos tulee valitsemalla paksuimmat versot ja poistamalla niistä lehdet.

Keräämisen jälkeen versot pitää huihdella huolellisesti. Kypsennys tapahtuu muutamassa minuutissa höyrytyskorissa.

Versojen syöntiin kannattaa ottaa oppia Kiinasta: sopivalla dipillä mikä tahansa vihreä vihannes muuttuu herkuksi.

Sopivia dippejä ovat esimerkiksi seuraavat:

Höyrytetyt versot.
Kategoriat
Hankinta Mauste

Kotimaiset laakerinlehden korvikkeet

Laakerinlehti tuo makuun syvyyttä useissa ruoissa. Sen maku on hieman karvas ja pihkainen, tuoreena jopa hedelmäinen. Etelä-Euroopassa tuoreita laakerinlehtiä on loputtomasti, kun oman pihan aita saattaa olla ovelasti kasvatettu laakeripuusta. Harmillista, että meillä Suomessa ei kasva vastaavia kasveja. Vai kasvaako?

Katajanoksa

Moni tuntee katajanmarjan erityisesti riistaruokien mausteena. Katajanmarjassa kiteytyy karvaus ja pihkaisuus, mutta monissa ruoissa, vaikkapa tavallisen kanan kanssa, katajanmarja on usein liikaa tai peittää muut maut alleen.

Katajanoksa sen sijaan, vaikkapa raakojen marjojen kera, on huomattavasti miedomman makuinen. Oksasta itsestäänkin erottuu siitä tehtyyn liemeen hieman katajaista aromia. Mielestäni katajanoksalla saa hyvin korvattua lakerinlehden tarvittaessa.

Katajanoksa liemessä.

Katajanoksaa käytetään laakerinlehden tapaan: laita se ensin liemeen joksikin aikaa, ja ota pois ennen syömistä. Jos teet vaikkapa kastiketta, katajanoksaa kannattaa uuttaa kirkkaassa, vähän sattumia sisältävässä liemessä ja käyttää uutettu vesi kastikkeeseen. Katajan neulaset ovat pieniä ja huomaamattomia mutta todella teräviä. Niitä ei halua valmiiseen ruokaan.

Oksia kerätessä on muistettava, etteivät jokamiehenoikeudet päde niihin. Oksankerääjällä on oltava maanomistajan lupa keräilyynsä.

Raaka lehtikuusen käpy

Raakoja käpyjä.

Kypsymättömissä kävyissä tiivistyy pihkaisuus, mutta se ei ole yhtä voimakasta kuin vaikkapa, no, pihkassa itsessään. Kuusen ja männyn kävyt esiintyvät usein puiden latvaosissa, joskin kallioilla kasvavista männyistä saattaa saada alaoksilta käpyjä. Lehtikuusi sen sijaan useimmiten kasvattaa käpyjä myös alaoksillaan, joten mausteisia herkkupalloja on kerääjän saatavilla helpommin.

Raakaa lehtikuusen käpyä on helpompi käyttää ruoissa kuin katajanoksaa. Liemessä, padassa tai kastikkeessa se pysyy koossa vaikka keittäisit käpyä kuinka pitkään. Maku on kuitenkin hyvin samanlainen kuin katajanoksasta saatava.

Itse maku on kuitenkin jopa miedompi kuin katajanoksassa. Käpyjä kannattaa käyttää lukumääränä saman verran kuin laakerinlehtiä.

Maahan pudonneiden käpyjen keräily kuuluu jokamiehenoikeuksiin, mutta puusta keräily ei. Näiden keräämiseen tarvitset myös siis luvan maanomistajalta.

Kategoriat
Hankinta Mauste

Maahumala

Maahumala (Glechoma hederacea) ei nimestään huolimatta ole sukua humalalle. Makukaan ei muistuta humalaa, vaan on ennemminkin mintun ja timjamin välimaastosta. Maahumala sopiikin ruokiin, joihin timjamikin sopii, esimerkiksi pyttipannuun.

Maahumalaa löytänee helpoiten nykyisistä tai hylätyistä puutarhoista. Kasvustot leviävät nopeasti, joten kerran kasvupaikan löytämällä maustetta on riittämiin.

Maahumalan maku ja tuoksu ovat suhteellisen hentoja, joten niitä ei ruoassa kannata peittää muilla vahvoilla mauilla. Yrtissä on myös pieni karvaus, joten sitä ei voi käyttää ihan samoin kuin tavallisia yrttejä. Liika maahumala tuo ruokaan liikaa karvautta.

Wikipedia tietää myös kertoa, että maahumala saattaa olla lievästi myrkyllinen. Pieninä annoksina maahumalan käytössä ei kuitenkaan ole vaaraa.