Avainsana: Mauste

Kategoriat
Georgia Mausteseos Resepti

Entistä aidompi hmeli suneli

Hmeli suneli -mausteseos, ხმელი სუნელი, on georgialaisen keittiön peruskiviä. Teinkin siitä jo alkuvuodesta postauksen, ja nyt tuolloin tehty seos alkaa loppumaan. On siis aika tehdä uusi erä, mutta mitenpä aiempaa reseptiä parantaisi?

Kynteli tuo erikoisempana mausteena seokseen jo syvyyttä, mutta tarkempien selvittelyjen jälkeen aiemmassa reseptissäni käytetty sahrami ei ole aidon ja alkuperäisen hmeli sunelin osa. Georgiassa käytetään sahramin korvikkeena kuivattuja samettikukan terälehtiä, joiden hankinta tapahtuu helpoiten jonkin puutarhamyymälän kesäkukkaosaston kautta ja sen jälkeen itse sadon kuivaamalla.

Varmistelin myös sarviapilan tarkkaa identiteettiä. Georgialaisissa resepteissä käytetään usein sinisarviapilaa (Trigonella caerulea), mutta itäkaupoista saatava sarviapila on uskoakseni rohtosarviapilaa (Trigonella foenum-graecum). Wikipedia tietää kertoa, että sinisarviapila maistuisi jokseenkin samalle, mutta miedommalle. Siksi vähensinkin sarviapilan määrää, ja nyt tarkoitan reseptissä nimenomaan rohtosarviapilaa.

Toisena muutoksena vähensin meiramin määrää. Meirami on yllättävän päällekäyvä yrtti, ja halusin myös muiden yrttien makujen tulevan seoksesta esiin.

1 rklkuivattua meiramia
1 1/2 rklkuivattua tilliä
2 rklkuivattua kynteliä
2 rklkuivattua minttua
2 rklkuivattua persiljaa
2 rkljauhettua korianteria
1 1/2 rklrohtosarviapilan siemeniä
1 rklkuivattuja samettikukan terälehtiä
3laakerinlehteä
1 rklgochugaru-chilirouhetta
Hmeli sunelin ainekset.

Sarviapilan siemenet ja laakerinlehdet jauhetaan kahvimyllyllä ensin hienoiksi, ja sitten lisätään muut aineet. Sarviapilan siemenet ja myös laakerinlehdet ovat niin kovia, että niiden käsin jauhaminen huhmareessa on liki mahdotonta.

Seoksen voi vielä kokonaisuudessaan pyöräyttää uudelleen myllyssä, mutta ylläolevalla reseptillä määrä kasvoi jo niin suureksi, ettei kaikki mahdu kerralla myllyyn. Näin saadaan myös suurempikokoiset meirami ja persilja uppoamaan paremmin seoksen joukkoon.

Kategoriat
Georgia Hankinta Mauste

Samettikukka

Samettikukka (Tagetes patula), tuo kesäistutuksista tuttu kasvi, ei tule ensimmäisenä mieleen mausteena. Samettikukkien alkuperä on Amerikan mantereella, mutta jostain syystä samettikukka on päätynyt Georgiassa ruokapöytään.

Georgiassa samettikukka on sen verran arvostettu mauste, että samettikukan kuivattuja terälehtiä kutsutaan imeretiläiseksi sahramiksi Georgian keskiosissa sijaitsevan Imeretin alueen mukaan. Samettikukkaa käytetäänkin georgialaisessa keittiössä sahramin tai kurkuman tapaan tuomaan syvää makua mutta myös keltaista väriä ruokiin. Sahramin ja kurkuman seoksella samettikukkaa voikin korvata, kun aitoa ei ole tarjolla.

Erityisen tyypillinen makuyhdistelmä on saksanpähkinän ja samettikukan kombinaatio, jossa samettikukka korostaa saksanpähkinän maanläheistä aromia. Samettikukka kuuluu myös tyypilliseen georgialaiseen hmeli suneli -mausteseokseen.

Pelkkiä kukkia.

Suomesta samettikukkia löytää mausteeksi helpoiten puutarhamyymälöistä. Terälehdet täytyy vain irroittaa ja kuivata, joka on toki oma prosessinsa. Muutamasta samettikukkakasvista saa kuitenkin useamman sadon kesässä.

Terälehdet saa irti kukista helposti vetämällä, mutta mukana tulee usein myös siementen alkioita. Niitä ei haluta mausteeksi, joten helpompi on leikata kukkapohjus siemenaihioineen irti kokonaan, kuten alla olevassa kuvassa.

Sopiva leikkauskohta.

Irrotetut terälehdet voi kuivata uunissa kiertoilmalla 45 asteessa niin, että uunin luukku on hieman raollaan. Kuivauksessa kestää noin kolmesta neljään tuntia.

Terälehtiä valmiina kuivaukseen.

Lopulta terälehdet voi joko säilöä kuivassa kokonaisina, tai jauhaa suoraan käyttökelpoiseksi, kirkkaankeltaiseksi jauheeksi.

Valmis mauste.
Kategoriat
Hankinta Mauste

Kotimaiset laakerinlehden korvikkeet

Laakerinlehti tuo makuun syvyyttä useissa ruoissa. Sen maku on hieman karvas ja pihkainen, tuoreena jopa hedelmäinen. Etelä-Euroopassa tuoreita laakerinlehtiä on loputtomasti, kun oman pihan aita saattaa olla ovelasti kasvatettu laakeripuusta. Harmillista, että meillä Suomessa ei kasva vastaavia kasveja. Vai kasvaako?

Katajanoksa

Moni tuntee katajanmarjan erityisesti riistaruokien mausteena. Katajanmarjassa kiteytyy karvaus ja pihkaisuus, mutta monissa ruoissa, vaikkapa tavallisen kanan kanssa, katajanmarja on usein liikaa tai peittää muut maut alleen.

Katajanoksa sen sijaan, vaikkapa raakojen marjojen kera, on huomattavasti miedomman makuinen. Oksasta itsestäänkin erottuu siitä tehtyyn liemeen hieman katajaista aromia. Mielestäni katajanoksalla saa hyvin korvattua lakerinlehden tarvittaessa.

Katajanoksa liemessä.

Katajanoksaa käytetään laakerinlehden tapaan: laita se ensin liemeen joksikin aikaa, ja ota pois ennen syömistä. Jos teet vaikkapa kastiketta, katajanoksaa kannattaa uuttaa kirkkaassa, vähän sattumia sisältävässä liemessä ja käyttää uutettu vesi kastikkeeseen. Katajan neulaset ovat pieniä ja huomaamattomia mutta todella teräviä. Niitä ei halua valmiiseen ruokaan.

Oksia kerätessä on muistettava, etteivät jokamiehenoikeudet päde niihin. Oksankerääjällä on oltava maanomistajan lupa keräilyynsä.

Raaka lehtikuusen käpy

Raakoja käpyjä.

Kypsymättömissä kävyissä tiivistyy pihkaisuus, mutta se ei ole yhtä voimakasta kuin vaikkapa, no, pihkassa itsessään. Kuusen ja männyn kävyt esiintyvät usein puiden latvaosissa, joskin kallioilla kasvavista männyistä saattaa saada alaoksilta käpyjä. Lehtikuusi sen sijaan useimmiten kasvattaa käpyjä myös alaoksillaan, joten mausteisia herkkupalloja on kerääjän saatavilla helpommin.

Raakaa lehtikuusen käpyä on helpompi käyttää ruoissa kuin katajanoksaa. Liemessä, padassa tai kastikkeessa se pysyy koossa vaikka keittäisit käpyä kuinka pitkään. Maku on kuitenkin hyvin samanlainen kuin katajanoksasta saatava.

Itse maku on kuitenkin jopa miedompi kuin katajanoksassa. Käpyjä kannattaa käyttää lukumääränä saman verran kuin laakerinlehtiä.

Maahan pudonneiden käpyjen keräily kuuluu jokamiehenoikeuksiin, mutta puusta keräily ei. Näiden keräämiseen tarvitset myös siis luvan maanomistajalta.

Kategoriat
Hankinta Mauste

Maahumala

Maahumala (Glechoma hederacea) ei nimestään huolimatta ole sukua humalalle. Makukaan ei muistuta humalaa, vaan on ennemminkin mintun ja timjamin välimaastosta. Maahumala sopiikin ruokiin, joihin timjamikin sopii, esimerkiksi pyttipannuun.

Maahumalaa löytänee helpoiten nykyisistä tai hylätyistä puutarhoista. Kasvustot leviävät nopeasti, joten kerran kasvupaikan löytämällä maustetta on riittämiin.

Maahumalan maku ja tuoksu ovat suhteellisen hentoja, joten niitä ei ruoassa kannata peittää muilla vahvoilla mauilla. Yrtissä on myös pieni karvaus, joten sitä ei voi käyttää ihan samoin kuin tavallisia yrttejä. Liika maahumala tuo ruokaan liikaa karvautta.

Wikipedia tietää myös kertoa, että maahumala saattaa olla lievästi myrkyllinen. Pieninä annoksina maahumalan käytössä ei kuitenkaan ole vaaraa.

Kategoriat
Pääruoka Resepti Suomi

Kuusigraavilohi

Kuusi on mielestäni mausteena hieman tuntematon ja aliarvostettu. Kuusenkerkkä lienee tutuin kuusituote, mutta sitä käyttääkseen pitää sattua oikeaan aikaan metsään. Kuusenkerkistä tehty juoma tai siirappi ovat varmaankin yleisimpiä, mihin kuusta on käytetty.

Suomen Jäätelöllä on erityisen loistava Kuusi-jäätelö, joka tekee kuusen hienostuneelle aromille erityisesti oikeutta. Pieni purkki kuusijäätelöä korvaa perusclassicin mennen tullen helteisenä kesäpäivänä.

Eräänä kesänä halusin käyttää kuusta mausteena johonkin, mutta totesin kuusen aromin tuhoutuvan, jos sitä lämmittää liian raa’asti. Näin syntyi alla oleva kuusigraavilohiresepti. Ongelmana oli, että kerkkäaika oli kaukana takana. Kuusia kuitenkin löytyi pihalta mielin määrin. Miten saada kuusenoksasta aromi esiin? Seuraavalla reseptillä se onnistui.

Muista kuitenkin, että puiden oksien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan siihen tarvitsee aina metsänomistajan luvan.

[Edit 2023: Alla olevalla reseptillä kuusen aromi on melko mieto. Jäljempänä myös resepti, jolla kerkistä tai kesäisistä oksista saa voimakkaamman kuusen aromin esiin.]

Miedompi kuusen aromi

lohifilee
kaksi kuusenoksaa
suolaa
sokeria
Kuusigraavilohen ainekset.

Valmistusta varten lohifileeseen ripotellaan sopivasti suolaa ja sokeria kuten tavallisenkin graavilohen valmistuksessa. Kuusenoksa sen sijaan on käsiteltävä erityisesti: leikkaa saksilla neulasia poikki, vähän kuin oksaa parturoiden. Näin neulasten sisältämät aromaattiset yhdisteet pääsevät vapautumaan helposti. Leikatut neulasenpäät voi toki laittaa lohen päälle, mutta ne joutuu jälkikäteen myös kaikki poistamaan. Kielessä törröttävä neulasenpää tuntuu ikävältä.

Toinen kuusenoksa laitetaan fileen alle, ja toinen fileen päälle. Filee suljetaan tiiviiseen rasiaan, ja annetaan maustua muutaman päivän. Kuusen aromin siirtymiseen tarvitaan vähintään pari päivää. Alla olevassa kuvassa näkyvä graavilohi viihtyi kuusenoksien kanssa rasiassa 5 päivää.

Voimakkaampi kuusen aromi

lohifilee
kerkkiä tai kesäisiä kuusen oksia
hyvää giniä
suolaa
sokeria
Kuusigraavilohen ainekset.

Sekoita suolaa ja sokeria 1:1-suhteessa ja levitä seosta ruodottoman lohifileen päälle.

Pese kuusenkerkät tai -oksat ja jauha ne sauvasekoittimella. Kun kuusi on suhteellisen pienenä muruna, lisää sopivasti giniä ja jatka sauvasekoittimella survomista, kunnes kuusi ei enää survomisesta pienene.

Levitä kuusiseos lohen päälle tasaisesti.

Filee suljetaan tiiviiseen rasiaan, ja annetaan maustua muutaman päivän. Ennen siivuttamista poista tarkasti kuusiseos, ettei neulasia joudu syöjien suihin.

Kategoriat
Lähi-itä Mausteseos Resepti

Za’atar

Za’atar on Lähi-idästä kotoisin oleva mausteseos, joka mielestäni sopii erittäin hyvin grillattujen lihojen tai salaattien seuraksi. Za’atarilla tarkoitetaan myös yrttejä, erityisesti Origanum syriacum -lajia, joka on sukua oreganolle. En ole löytänyt pelkkää za’atar-yrttiä Suomesta mistään, mutta tyypillisesti mausteseoksessa käytetään samantyyppisiä yrttejä, kuten oreganoa, timjamia tai ilmeisesti myös kynteliä.

Itse olen käyttänyt perinteisesti seoksessa pelkkää timjamia. Oheisen reseptin olen todennut hyväksi:

1 osajauhettua paahdettua seesaminsiementä
1 osa sumakkia
1 osa timjamia
sopivastisuolaa ja mustapippuria
Za’atar -mausteseoksen ainekset.

Olen murskannut seesaminsiemenet ensin erikseen huhmareessa, ja sekoittanut sitten muihin aineisiin. Suolan ja mustapippurin määrän voi testata maistamalla. Maistamisen jälkeen tekeekin mieli lisätä maustetta jo johonkin ruokaan. Monena juhannuksena olen valmistanut za’atarilla kuorrutettua porsaan sisäfilettä grillissä.

Kategoriat
Georgia Resepti

Hmeli suneli

Olen pitänyt georgialaisesta keittiöstä kovasti ravintoloissa, mutta en ole oikeastaan tehnyt mitään georgialaista kotona. Tänä vuonna on hyvä aloittaa!

Huom: katso päivitetty resepti täältä.

Georgialaisessa keittiössä käytetään paljon yrttejä, ja erityinen seos on hmeli suneli, ხმელი სუნელი, kirjaimellisesti kuivatut yrtit. Riippuen translitteraatiosta, kirjoitusasu voi olla myös khmeli suneli. Sen ainekset ovat suhteellisen tavallisia, mutta yksi on harvinaisempi: kynteli. Kynteliä on kahta lajia, kesäkynteli (Satureja hortensis) ja talvikynteli (Satureja montana). Georgialaisissa englanninkielisissä ohjeissa neuvotaan useimmiten käyttämään kesäkynteliä (engl. summer savory). Minulle ei kuitenkaan ole käynyt selväksi, kumpaa kynteliä Suomesta yleensä löytyvä kynteli on.

Kynteliä ei näyttänyt K-ruoka.fi tai foodie.fi:n perusteella K- tai S-kaupoista, vaikka esimerkiksi Meiralla on joskus ollut kynteli maustevalikoimissaan. Maustemaa.fi:stä sai 40 g kuivattua kynteliä 2.50 eurolla, joka vaikutti hyvältä hinnalta.

Lyhyen googlauksen perusteella aion käyttää hmeli suneliin seuraavanlaista reseptiä:

2 rklkuivattua meiramia
2 rklkuivattua tilliä
2 rklkuivattua kynteliä
2 rklkuivattua minttua
2 rklkuivattua persiljaa
2 rkljauhettua korianteria
2 rklhärkäapilan siemeniä
3laakerinlehteä
1 rklgochugaru-chilirouhetta
ripaussahramia
Hmeli sunelin ainekset.

Hmeli sunelissa kyntelin lisäksi erikoista on se, että laakerinlehti laitetaan joissakin resepteissä palasiksi ja mausteseoksen joukkoon. Härkäapilan siemenet ja laakerinlehdet jauhetaan kahvimyllyllä ensin hienoiksi, ja sitten lisätään muut aineet. Seoksen voi vielä pyöräyttää uudelleen myllyssä, mutta ylläolevalla reseptillä määrä kasvoi jo niin suureksi, ettei kaikki mahdu kerralla myllyyn.