Ruokavalintojen kautta on helppoa vaikuttaa omiin ilmastopäästöihinsä. Neljäsosa kaikista kasvihuonekaasupäästöistä syntyy ruoantuotannosta [1], joten ruokaan liittyvillä päätöksillä voidaan vaikuttaa merkittävästi ilmastonmuutokseen. Informoitu päätöksenteko kaupassa on kuitenkin tärkeää. Ostaako luomua? Ostaako lähiruokaa? Moninkertaisesti muoviin pakatut tuotteet ovat varmasti pahasta ympäristölle. Jätänkö kiinalaisen tofun kauppaan ja laitan sen sijaan lähitilan luomuhärästä pihvin?
Ei, ei, ei ja ei. Tehokkain päästövähennystapa on vaihtaa proteiininlähteet lihasta kasvipohjaisiin, kuten tofuun, papuihin tai pähkinöihin, riippumatta tuotantomaan kaukaisuudesta tai siitä, kuinka moneen muovinpalaseen kukin ruokatuote on kääritty. Kokonaisvaltainen muutos on toki vaikeaa. Silti, koska esimerkiksi naudanlihan kasvihuonekaasupäästöt ovat niin korkeat, muutoksella yhtenä päivänä viikossakin on paljon vaikutusta. Samoin vaikutusta on naudanlihan vaihtamisella vähäpäästöisempiin lihoihin, kuten kanaan tai porsaaseen.
Our World in Data -sivusto julkaisee tuloksia Hannah Ritchien ja Max Roserin projektista ruoantuotannon ympäristövaikutuksista. Ritchie ja Roser ovat keränneet tutkimustuloksia esimerkiksi eri ruoka-aineiden kasvihuonekaasupäästöistä päästölähteittäin. Päästölähteet on luokiteltu heidän tuloksissaan seuraaviin luokkiin:
- Maankäytön muutoksesta johtuvat päästöt. Maankäyttö muuttuu esimerkiksi silloin, kun sademetsää hakataan viljelysmaan tieltä, ja tällöin kasvihuonekaasuja vapautuu suhteessa tilanteeseen, jos sademetsää ei olisi hakattu. Vastaavasti pähkinäpuita pellolle istuttaessa hiilidioksidia sitoutuu viljelmään verrattuna tilanteeseen, jossa pellolla olisi viljelty vaikkapa vehnää.
- Maatilan päästöt. Tähän on laskettu esimerkiksi tuotantoeläinten metaanipäästöt, maatilan koneiden päästöt ja lannoitteiden päästöt.
- Eläinten rehu. Rehukasvien kerääminen ja prosessointi rehuksi aiheuttavat päästöjä.
- Prosessointi. Maatilalla viljellyn tuotteen prosessointi, vaikkapa maidon käsittely meijerissä, tuottaa päästöjä.
- Kuljetus. Ruoka täytyy kuljettaa maatilalta kauppaan, tapahtui kuljetus sitten autolla, junalla tai laivalla.
- Kauppa. Kaupan päästöihin lasketaan esimerkiksi jäähdytys.
- Pakkausmateriaalit. Muovi-, pahvi-, folio- tai minkä vain pakkausmateriaalin tuotannossa syntyy päästöjä.
Suurin osa ruoan kasvihuonekaasupäästöistä, oli ruoka-aine mikä tahansa, on peräisin maankäytön muutoksesta tai maatilalta. Näin on sekä kasviperäisillä että eläinperäisillä ruoilla. Eläinperäisillä ruoilla päästöt ovat 10-50 kertaa suuremmat kuin kasviperäisillä. Mutta toisaalta myös kanan- ja porsaanlihan päästöt ovat naudanlihaa noin kymmenen kertaa pienemmät.
Suurimmalla osalla elintarvikkeista kuljetuksen kasvihuonekaasupäästöt vastaavat alle 10 % ruoan kokonaiskasvihuonekaasupäästöistä [1]. Mitä suurempi ruoan kokonaiskasvihuonekaasupäästö on, sitä vähemmän kuljetuksen osuus on. EU:ssa keskimääräisen asukkaan ruokavaliosta vain 6 % kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin ruoan kuljetuksesta. Kuten Ritchie ja Roser toteavat, kaukaa kuljetettujen ruokien välttämisellä on samansuuruinen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin kuin sillä, että jättää yhtenä päivänä viikossa punaisen lihan syömättä. Lähiruoan suosimisella ei ole mitään vaikutusta, jos heität vähänkään ruokaa roskikseen. Lähiruoka voi olla jopa huomattavasti pahempi päästöiltään. Ainakin Ruotsissa talvella kasvatetut tomaatit käyttvät kymmenen kertaa enemmän energiaa kuin Etelä-Euroopassa paremmissa olosuhteissa kasvatetut ja sieltä pohjoiseen kuljetetut tomaatit [a]. Sama pätee varmasti myös suomalaisiin talvitomaatteihin.
Ainoa suuripäästöinen kuljetustapa on lentokuljetus, mutta hyvin harvat ruokatuotteet kuljetetaan näin. Vain nopeasti pilaantuvat tuotteet, esimerkiksi tuoremarjat, saatetaan kuljettaa näin. On harmillista, ettei lentokuljetusta merkitä pakkauksiin, sillä niiden välttämisellä olisi oikeasti merkitystä. Lienee ainakin syytä välttää tuoreita ulkomaisia marjoja keskellä talvea.
Kuljetus ei ole ainoa vähämerkityksellinen tekijä: kaikki mitä maatilan jälkeen tapahtuu tuottaa hyvin vähäisen osuuden kasvihuonekaasupäästöistä. Näitä ovat kuljetuksen lisäksi prosessoinnin, kaupan ja pakkaamisen päästöt. Jos ruoka-annoksesi on pakattu useamman kerran muovipaketteihin, ei tällä kasvihuonekaasupäästöjen kannalta ole siis mitään väliä. Jos laitat kaikki muovipakkaukset lisäksi muovinkeräykseen tai edes sekajätteeseen, eivät muovit päädy osaksi valtamerten muovijätelauttoja.
Myöskään luomua ostamalla ei maapallo pelastu. Suorat kasvihuonekaasupäästöt luomuviljelyyn vaihtavilta maatiloilta kyllä saattavat pienentyä. Luomuviljelystä saatavat pienemmät satomäärät johtavat kuitenkin siihen, että korvaavat elintarvikkeet hankitaan muualta maailmasta. Tälläin siellä jossain muualla maailmassa joudutaan lisäämään viljelypinta-alaa, ja maankäytön muutoksen takia kasvihuonekaasupäästöt kasvavat. [2]
Itse ruoan tuottaminen on selkeästi kaikista suurin päästölähde. Jos ruokaa menee hukkaan, on se itsessään paljon pahempi päästölähde kuin että ruokasi on tuotu kauppaan toiselta puolelta maapalloa. Jos moninkertainen muovipakkaus pitää ruoka-annoksesi syömäkelpoisena pitempään, ei ole syytä välttää lisämuovia. Jätä ennemmin heittämättä syömäkelpoista ruokaa roskiin. (Pelkkä ruokahävikki vastaa itsessään 6 %:sta maailman kasvihuonekaasupäästöistä, kun koko lentoliikenne vastaa 2 %:sta päästöjä.)
Korkeapäästöisten ruokien syömisen vähentäminen ei välttämättä tarkoita sitä, että kaiken korkeapäästöisen syöminen tulisi lopettaa kokonaan. Jos syöt pääosin vähäpäästöisesti, mitäpä pieni bresaolasiivu, naudan sisäfilepihvi tai lampaankare silloin tällöin haittaa. Toisaalta esimerkiksi kiinalaisessa keittiössä lihaa käytetään usein enemmänkin mausteena kuin pääraaka-aineena. Tähän voisimme mekin pyrkiä.
Pelkät kasvihuonekaasupäästöt eivät tietystikään ole ainoa ympäristövaikutus, jota ruoantuotannolla on. Ritchie ja Roser ovat tähän mennessä julkaisseet samanlaisia listauksia ainakin rehevöitymisen ja makean veden käytön kannalta. Myös tuotantoeläinten olot on syytä ottaa huomioon. Mutta oman ruoankulutuksen kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on hyvä aloituspiste.
Viitteitä
[1] Hannah Ritchie ja Max Roser. Environmental impacts of food production. Our World in Data, 2020.
[2] Laurence Smith, Guy Kirk ja Adrian Williams. The greenhouse gas impacts of converting food production in England and Wales to organic methods. Nature Communications 10, 2019, 4641.
Nälkä 